Toni Piispanen palasi parayleisurheilun arvokisaradalle tavoitteenaan mitali. Lontoon MM-satasen maalissa 40-vuotias urheilija tajusi, että hän oli jopa ylittänyt odotuksensa.
- Nyt taisteltiin jopa voitosta. Se oli hienoa senkin takia, että olen täydellisesti oikeassa suunnassa. Voi sanoa, että olen taas takaisin huipulla, Piispanen ilakoi Yle Urheilun haastattelussa.
Viime kesänä Rion paralympialaisissa vuoden 2012 kultamitalisti oli 100 metrillä kuin varjo entisestään. Tulehtunut oikean käden olkapää vaikeutti kelaamista ratkaisevasti ja Piispanen jäi neljänneksi.
Lokakuussa käsi leikattiin ja edessä oli pitkä, kärsivällisyyttä koetellut toipuminen.
Perjantaina belgialainen Peter Geny ehti maaliin 36 sadasosaa nopeammin, mutta Piispanen teki monin tavoin kauden parhaan suorituksensa, vaikka aika jäikin toukokuussa tekemästään maailman kärkiajasta.
Espoolaisen lähtö oli loistava, mutta kulta karkasi puolimatkassa.
- En vain saanut tarpeeksi maksimivauhtia kerättyä. Vastatuulta oli 1,1 metriä sekunnissa ja etenkin meidän luokassamme se vaikuttaa niin paljon, että kelaaminen meni runttaamiseksi. Siinä tämänhetkiset ominaisuuteni eivät riittäneet, Piispanen kertaa.
- Tuuli vaikuttaa sen takia, että meillä on paljon vähemmän lihastoimintaa kuin lievemmissä vammoissa. Emme pysty käyttämään selkä- ja vatsalihaksia, vaan kelaamme pelkillä käsillä.
Piispasen oikea olkapää on terve, mutta lihastasapainon ja voiman palauttamiseksi on vielä paljon töitä edessä. Maalissa mielessä oli kuitenkin vain huima nousu takaisin arvokisamitaleille.
- Katsoin, että voittaja tuli Belgiasta, mutta muut jäivät kauas. Oli helppo tuuletella ja tunteet tulivat pintaan, Piispanen kertoo.
- Tuuletin varmaan enemmän kuin voittaja. Se oli minulle henkilökohtaisesti tosi iso juttu, että pääsin takaisin mitalikantaan. Pystyin osoittamaan itselleni, että olen palannut huipulle.