Hannukselan perhe valitsi lapsilleen thaimaalaisen koulun – Muistilista onnistuneeseen muuttoon on pitkä, mutta ei mahdoton

”Sawatdii khaa”, sanoo nurmijärveläinen Oona Hannuksela ja tekee thaimaalaisen wai-tervehdyksen liittämällä kädet yhteen kasvojensa eteen.

Oonalla ja hänen veljellään Aapolla on takanaan kokonainen kouluvuosi Thaimaan Hua Hinissä kansainvälisessä koulussa. Luokkatoverit tulivat ympäri maailman, ja koulun opettajat antoivat opetuksen pääasiassa englanniksi, mutta myös thaiksi.

– Tuntui vähän jännältä aluksi, kun en osannut englantia. Mutta sitten kun opin sen, niin koulunkäynti tuntui helpolta, Oona Hannuksela muistelee.

Avaa kuvien katselu

Vuodesta tuli ikimuistoinen ja Hannukselan lapset kokivat opetuksen tason vaativammaksi kuin Suomessa. Perheen alkumetrit Thaimaan-vuoden vietossa olivat kuitenkin takkuisia. Viisumiasioita hoitamaan piti äiti Sanna Hannukselan mukaan jopa palkata lakimies.

– Koulusta sanottiin, että he hoitavat sekä lasten viisumit että minun viisumini. Asia ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin. Kun viisumia piti ryhtyä hakemaan, minun pitikin hankkia se muuta kautta.

Hannukselat tekivät mittavat pohjatyöt ennen koulun valintaa. He olivat yhteydessä Thaimaan-kouluun opintojen sisällöistä ja Suomen-kouluun opintojen hyväksyttämisen selvittämiseksi. Kaikki vanhemmat eivät näitä pohjatöitä tee. Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta sanoo, että on erittäin tärkeää selvittää, millaisia vaihtoehtoja koulunkäyntiin tarjotaan ulkomailla.

– Pitää ottaa etukäteen selvää opetussuunnitelmista.

Maailmalla on tarjolla hyvin kirjava paletti erilaisia kouluvaihtoehtoja. Kansainvälisissä kouluissa opetuskieli on usein englanti. Koululainen voidaan luonnollisesti laittaa myös paikalliseen kouluun, jolloin opetuskielenä on joku maan omista kielistä ja luokkatovereina paikalliset lapset ja nuoret.

Avaa kuvien katselu

Suomalaisia, Opetushallituksen siipien alla toimivia peruskouluja on ainoastaan kuusi: Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa, Brysselissä, Moskovassa, Pietarissa, Tallinnassa ja Tartossa. Tämän lisäksi maailmalla toimii joitain suomalaisia kouluja, joilla ei ole oikeutta päättötodistuksen kirjoittamiseen.

Ruotsiin on perustettu muutamia yksityisiä niin sanottuja vapaakouluja, joissa opetusta järjestetään suomeksi ja ruotsiksi. Ne kuuluvat Ruotsin opetussuunnitelman piiriin. Kunnalliset suomalaiset koulut ja luokat on käytännössä katsoen Ruotsissa ajettu alas.

Koulun valinnalla voi olla suurta merkitystä sille, miten sujuvasti opinnot hyväksytään Suomessa, jos perhe tai koululainen palaa Suomeen.

Avaa kuvien katselu

Periaate on se, että kun oppilas palaa Suomeen, hän pääsisi sille luokalle, jolle hän ikänsä puolesta kuuluu.

– On käytävä koulun kanssa läpi, minkälaisia opintoja ulkomailla on tehty ja mitä niistä voidaan hyväksyä suomalaisen peruskoulun opinnoiksi. Jos joitain opintoja puuttuu, katsotaan, miten opintoja voisi täydentää, Minna Harmanen kertoo.

Oppilas saattaa joutua osoittamaan oppimisen tasonsa kokeilla. Pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen koululaisilla tulee todennäköisimmin ongelmia ruostuneen suomen kielen kanssa.

– Kielitaito ei ole niin vahva, että sillä voisi lukiota opiskella.

Tarvittaessa nuoret voivat mennä Suomeen palattuaan lukioon valmistavaan opetukseen vuodeksi. Tällaista mahdollisuutta tarjotaan nykyään eri puolilla maata, koska maahanmuutto Suomeen muutenkin on lisääntynyt.

Mari Lehtisare Kouvolasta perheineen on lähdössä määräämättömäksi ajaksi Espanjan Torreviejaan Costa Blancalle. Perheen lapset aloittavat espanjalaisessa koulussa.

– Se antaa parhaan pohjan kielen taitamiseen. Lapset oppivat nopeasti espanjan kielen. On hyvä oppia paikallista kieltä ja puhua paikallisten kanssa.

Torreviejassa toimii myös ruotsalaisen opetussuunnitelman mukainen skandinaavinen koulu, jossa opetusta annetaan myös suomeksi. Mari Lehtisare haluaa kuitenkin, että lapset pääsevät tekemisiin espanjalaisten nuorten kanssa.

– Kyllä hintapolitiikkakin vaikutti. Lisäksi skandinaavisesta koulusta olisi pitänyt varata opiskelupaikka tosi aikaisin. Lähtöpäätöksemme tuli aika nopeasti, eikä meillä ole vielä edes asuntoa katsottuna.

Suomalaisten ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneiden oppilaiden kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen tukemiseksi maailmalla ylläpidetään niin sanottuja Suomi-kouluja. Niitä on kaikkiaan 140, pääasiassa Keski-Euroopassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Suomi-koulujen opetus on kuitenkin luonteeltaan täydentävää, ja ne toimivat oppilaiden vapaa-ajalla. Koulut ovat auki jossain kerran viikossa, jossain pari kertaa kuukaudessa.

Suomi-koulut saavat pientä valtionavustusta, jonka suuruus vaihtelee muutamasta sadasta eurosta 10 000 euroon saakka. Valtionavustukset kanavoidaan ulkosuomalaisten kattojärjestön Suomi-Seuran kautta. Suomi-Seuran neuvoja Maarit Hyvärinen kertoo, että Suomi-koulujen opetus vaihtelee hyvin paljon maasta toiseen.

– Joissain paikoissa opetus on hyvin järjestelmällistä ja koulumaista. Esimerkiksi Saksasta käydään paljon suorittamassa yleistä kielikoetta. Toisissa paikoissa opetus voi olla hyvin kerhomaista.

Suomi-koulun opettajana voi toimia myös oppilaiden vanhempia, koska Suomi-koulun opettajilla ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia. Suomi-koulun perustamiseen vaaditaan vähintään kuusi oppilasta kolmesta eri perheestä.

Lisäksi suomen kielen vahvistamiseen ja suomalaisten oppiaineiden opiskeluun ulkomailla on mahdollisuus verkon kautta. Kansanvalistusseura ylläpitää Etäkoulu Kulkuria, jonka oppilaina on tätä nykyä 400 oppilasta 70 maassa.

Maailmalla sijaitsevien, Opetushallituksen alaisten suomalaisten peruskoulujen saamaa valtionapua ohjaava kotikuntavaatimus herättää närkästystä etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Siellä sijaitsee Suomen perusopetuslain alainen, oppilaskohtaista Suomen valtionapua nauttiva Aurinkorannikon suomalainen koulu, joka ottaa opiskelijakseen vain niitä opiskelijoita, joista se saa valtionapua.

Aikaisemmin Fuengirolassa kaupunginvaltuutettuna toimineen Olé-lehden päätoimittajan Katia Westerdahlin mukaan kyseinen vaatimus, jonka mukaan opiskelupaikka voidaan vahvistaa vain niille oppilaille, joilla on väestörekisteriotteen mukainen kotikunta Suomessa, luo epätasa-arvoisen tilanteen alueen ulkosuomalaisten välille.

– Suomen passin pitäisi olla peruste koulupaikkaan, eikä kotikunnan. Jälkimmäisen tulisi merkitä vasta siinä vaiheessa, kun mietitään, pitääkö oppilaan perheen maksaa kunnan osuus vai ei.

Westerdahl soisi suomalaisten koulujen avaavan ovensa myös ulkomaalaisille opiskelijoille.

– Ollessani kaupunginvaltuutettu minulle tuli päivittäin espanjalaisilta perheiltä kyselyitä, kuinka he saisivat lapsensa suomalaiseen kouluun. Jos näin tehtäisiin, lisäisi se varmasti kansainvälistä kanssakäymistä Suomeen.

Tiukka vaatimus yhdessä pitkän, Westerdahlin mukaan jopa yli sadan oppilaan jonon kanssa luo hänen mielestään myös tilanteen, joka saa alueelle muuttavat suomalaiset perheet harkitsemaan kotiopetusta.

– Tällä hetkellä kotiopetus on Espanjan lainsäädännön vastaista. Lapsen opettaminen kotona ei ole ideaali tilanne, eikä siitä saa virallisia todistuksiakaan.

Avaa kuvien katselu

Westerdahlin tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa lapsia olisi opetettu kotonaan ohi virallisten käytäntöjen. Ongelman mahdollista kehittymistä kuitenkin seurataan.

– Kirjoittaessani aiheesta hiljattain artikkelia juttelin Fuengriolan sosiaaliviranomaisten kanssa. He totesivat, että mikäli ongelmaa havaitaan, niihin puututaan välittömästi.

Thaimaassa toimii ainoastaan yksi koulu, jossa opetetaan suomen kielellä. Pattayan Suomalaisessa koulussa opiskelee runsaat 15 ympärivuotista oppilasta ja sesonkiaikaan keskitalvella noin 35 oppilasta. Talvella koulu joutuu joinakin vuosina käännyttämään kouluun haluavia oppilaita.

Koulun erityispiirteenä on se, että oppilaista monet ovat suomalais-thaimaalaisista perheistä. Thaimaassa asuvat perheet haluavat, että lapset pystyvät kommunikoimaan suomalaisen vanhemman perheenjäsenten kanssa suomeksi.

Koulu ei saa tukea Suomen valtiolta, vaan opetus rahoitetaan täysin koulumaksuilla. Lukuvuosi Pattayalla maksaa 249 000 Thaimaan bahtia eli vajaat 6 400 euroa, jonka maksavat joko vanhemmat tai jommankumman vanhemman työnantaja. Koulu noudattaa Suomen opetussuunnitelmaa, mutta sillä ei ole oikeutta kirjoittaa peruskoulun päästötodistuksia.

Koulun rehtori Tommi Mäkelä kertoo, että opintojen hyväksymisen yhteydessä koulu tekee yhteistyötä oppilaiden kotikoulujen kanssa.

– Meillä on pätevät opettajat. On meille kunnia-asia, että oppilas oppii vähintään saman kuin mitä hän oppisi Suomessa. Jälkeenpäin olemme saaneet sellaista palautetta, että Thaimaan-oleskelun aikana oppilaat ovat edistyneet pidemmälle kuin olisivat Suomessa tehneet.

Tommi Mäkelän mukaan Thaimaan byrokratia on erittäin raskas ja koululupien saaminen on hyvin vaikeaa.

– Pitää tuntea väkeä aika korkealtakin tasolta. Ei ole mikään yksinkertainen juttu, että perustetaanpa tuosta vaan koulu.

Avaa kuvien katselu

Monista mahdollisista eteen tulevista pulmista huolimatta ulkomainen koulunkäynti jää koululaisille evääksi hienona kokemuksena. Oona Hannukselan mielestä vaikeinta Suomeen paluussa oli tottua siihen, että koulupäivä on niin lyhyt. Ja mikä olikaan se paras muisto Thaimaan-vuodesta?

– Se on se, kun koulu loppui, niin hyppäsimme koulupuvut päällä uima-altaaseen, Hannuksela sanoo.

Juttua korjattu 27.7. kello 11.48: Katia Westerdahl on toiminut päätoimittaja myös ollessaan kaupunginvaltuutettu, toisin kuin jutusta saattoi aiemmin ymmärtää.

Juttua täsmennetty 28.7. kello 13.40: Juttuun on täsmennetty, että kotikuntavaatimus ohjaa yksinomaan oppilaskohtaista valtionapua, ei suoraan oppilasvalintaa. Ainakaan Aurinkorannikon koulu ei kuitenkaan ota oppilaita, joista se ei makseta valtionapua.