LAPPEENRANTA Hurjalta se näyttää, aprikoi isä Jiri Lehtinen kelkkaliukumäen juurella. Hän on tullut poikansa Tomin kanssa Kouvolasta Lappeenrannan Myllysaareen uimaan ja huomasi sattumalta erikoisen liukumäen.
Puinen torni nousee noin kymmeneen metriin, josta veteen laskee 20 metriä pitkä liuku. Lehtinen rohkaisee mielensä ja laskee vanerisella kelkalla järveen kiitäen hetken Saimaan pintaa pitkin. Hauskaahan se oli.
Lehtinen kertoo, ettei ole moista mäkeä ennen nähnytkään. Liukumäki onkin lappeenrantalaisille arkipäivää, mutta muualta tulleille ihmetyksen aihe.
Harvinaisuus Suomessa
Veteen laskevia kelkkaliukumäkiä on ollut muuallakin Suomessa, mutta Lappeenrannan lienee viimeinen laatuaan. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton Anne Hiltunen on kiertänyt lukuisia Suomen uimarantoja kouluttamassa hengenpelastusta. Hän ei ole missään törmännyt Myllysaaren tyyppiseen kelkkamäkeen.
– Aurinkoisina ja lämpiminä päiviä laskijoita on kymmeniä. Mäestä laskevat enimmäkseen lapset, mutta myös paljon aikuiset, kertoo Meripelastusseuran uimavalvoja Simo Puuppo.
Hän katsoo kelkkamäen perään ja opastaa laskijoita. Hän ei ole kuullut, että mäessä olisi sattunut mitään. Mäestä laskeminen on maksutonta, mutta vaatii paikalle uimavalvojan.
Puuppo ohjeistaa laskijoita istumaan keskellä vanerikelkkaa. Lisäohjeita tulee nuorilta laskijoilta.
– Seuraavalla laskulla pitää istua enemmän takakenossa, pohtii 13-vuotias Tino Honkanen. Hän arvioi, että vauhti kiihtyi neljäänkymppiin.
Kelkkamäki aikuisten makuun
Myllysaaren kelkkaliukumäen historia linkittyy Lappeenrannan perinteikkääseen kylpylaitokseen. Kylpylaitos kasinoineen ei koskaan ollut erityisen tuottava, mutta kaupunki päätti kuitenkin panostaa siihen alasajamisen sijaan. Ajateltiin, että hyvä uimaranta auttaisi kylpylaitosta menestymään.
Vuonna 1928 noin kilometrin päähän kylpylaitoksesta Kimpisen niemeen tehtiin hiekkaranta. Puhuttiin Saimaan Rivierasta. Samalla rakennettiin kelkkaliukumäki, pukukoppeja ja silta silloin vielä mantereesta irti olleeseen Myllysaareen.
Tuohon aikaan ranta oli aidattu eikä rannalle ollut ilmaiseksi asiaa. Rantamaksu oli 50 penniä kerralta. Yksi liukukerta kelkkamäestä maksoi markan ja kymmenen liukua kahdeksan markkaa. Tuolloinen markka on nykyrahassa 30 senttiä.
Kelkkaliukumäet olivat tuohon aikaan tavallisia kylpylaitosten yhteydessä. Ne olivat erityisesti aikuisten hupia.
Vuonna 1935 kelkkamäki ja muukin uimaranta tulivat maksuttomiksi "rantailuihmisille", kuten sen ajan Etelä-Saimaa rannalla viihtyviä ihmisiä kutsui.
Nyt lasketaan kolmannesta mäestä
Vuonna 1954 purettiin huonokuntoinen kelkkaliukumäki ja rakennettiin uusi. Nyt siihen tehtiin vain yksi liukumäki. Samalla rannalle tehtiin muun muassa sauna ja painonnostoalusta. Myllysaari oli yhdistetty Kimpisen niemeen heti sotien jälkeen.
– 60-70-luvuilla rannoilla oli mustanaan väkeä, mutta 1980-luvulla veden laatu oli heikompi, muistaa toimittaja Eija-Hilkka Anttila.
Sadevedet kuljettivat viemärivesiä rantavesiin. Kelkkamäki oli jo 1980-luvulla rapistuneessa kunnossa.
Mäki purettiin vuonna 1994. Uusi, nykyinen mäki valmistui vuonna 1997. Mäkeen rakennettiin säätövara, jotta sitä voidaan käyttää veden ollessa eri korkeuksilla. Viime vuosina on pohdittu, voisiko mäkeä laskea myös talvisin jään päälle.
Jutussa on käytetty lähteinä teosta Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, Jouni Kumpulaisen, Mikko Kohvakan ja Pertti Kolarin teosta Lappeenrannan kylpylaitos sekä Eija-Hilkka Anttilan teoksia Syvät rivit ja Ryöppysuihkuja ja vuoriastuntaa.
Artikkelia varten haastateltiin toimittaja Eija-Hilkka Anttilaa sekä Lappeenrannan liikuntatoimen kunnossapitopäällikköä Juha Rojoa.
