Kolmekymppisen miehen päässä on side, vasen käsi on kipsissä. Silmät katsovat tylsistyneinä puhelimen kameraan.
Muutama viikko sitten Hussein Hassoon Mahdi oli Suomessa. Nyt hän asuu tuntemattomien ihmisten talossa Irakissa. Hän kertoo piileskelevänsä vainoajilta, jotka hakkasivat hänet vain päiviä Irakiin paluun jälkeen.
Mitä tapahtui? Yle kokosi tarinan Husseinilta saatujen asiakirjojen, Husseinin haastattelun ja Irakissa Husseinin pahoinpitelyn silminnäkiijöiksi esittäytyneiden henkilöiden haastattelujen pohjalta.
Hussein on yksi 63:sta irakilaisesta, jotka Suomi on poistanut maasta tänä vuonna. Lue lisää palautuksista täältä.
Husseinin puhe harhailee, joten kysymyksiä on toistettava. Apaattiseen katseeseen ei tule eloa tunnin mittaisen haastattelun aikana.
Huono vointi ei miehen mukaan johdu fyysisistä vammoista. Vastoinkäymiset alkoivat ilmeisesti jo vuosia sitten.
– Suomi otti minulta pois poikani, ja poisti minut kauas hänestä, Hussein sanoo.
Husseinin muutaman vuoden ikäinen poika on Suomessa äitinsä kanssa. Sekä äiti että poika ovat saaneet Suomesta suojelua, Hussein sen sijaan sai kielteisen turvapaikkapäätöksen marraskuussa 2015. Hän haki turvapaikkaa kaksi kertaa uudestaan, mutta Maahanmuuttoviraston päätös pysyi.
Huhtikuussa Hussein yritettiin pakkopalauttaa ensimmäisen kerran. Lentokapteeni ei kuitenkaan suostunut ottamaan miestä koneeseensa.
– Huusin, että poikani on täällä, että en halua palata.
Hussein palautettiin Metsälän säilöönottokeskukseen. Säilössä vietettyjen kuukausien aikana hänen vointinsa huononi. Pojastaan erotettu isä ei kyennyt nukkumaan. Suomalaisten lääkemääräysten mukaan Husseinille on määrätty hänen Suomessa olonsa aikana mirtazapinia, diapameja, escitaloprameja, imovanea ja opamoxia. Ne ovat lääkkeitä masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen.
Kuluvan vuoden kesäkuussa Husseinin kunto oli mennyt niin huonoksi, että poliisi vei hänet lääkärin vastaanotolle.
"Potilas tarvitsee akuuttia psykiatrista osastohoitoa", todettiin lääkärin kirjoittamassa lähetteessä, jonka mukaan Hussein oli avoimen psykoottinen, itsetuhoinen ja vainoharhainen. Hussein määrättiin tarkkailuun psykiatriseen sairaalaan.
Parin päivän päästä Husseinin olon ilmeisesti todettiin parantuneen, sillä poliisi sai luvan viedä hänet sairaalasta takaisin Metsälän säilöönottokeskukseen. Päätöksen psykiatrisen hoidon jatkamisesta tai päättämisestä tekee lääkäri.
12. heinäkuuta Hussein vietiin lentokoneeseen, joka kuljetti hänet Ruotsin ja Qatarin kautta Bagdadiin.
Sitten Husseinin asiat alkoivat mennä todella huonosti.
Paluu levottomaan Bagdadiin
Bagdadiin palattuaan Hussein otti yhteyttä ystäväänsä, jonka luona yöpyi pari päivää. Pääkaupunkiin Hussein ei kuitenkaan uskaltanut jäädä.
Hussein työskenteli Bagdadissa Irakin parlamentin virkailijana. Husseinin turvapaikkapäätöksen mukaan hänen autoonsa asennettiin maaliskuussa 2015 pommi, joka Husseinin tarinan mukaan räjähti ennen hänen työvuoronsa päättymistä. Maahanmuuttovirasto hyväksyi, että Hussein voisi olla Bagdadissa vaarassa, mutta totesi tämän voivan palata turvallisesti kotikaupunkiinsa Najafiin.
Muutaman päivän kuluttua Hussein lähtikin Najafiin hakemaan klaaniltaan suojelua. Klaani ei kuitenkaan voinut taata tämän turvallisuutta. Syynä oli, että Hussein oli hankkinut voimakkaamman klaanin vihat ylleen.
Hussein oli vuonna 2015 lähtenyt vaimonsa ja tuolloin yksivuotiaan poikansa kanssa Irakista yllättäen, mikä oli raivostuttanut puolison perheen. Suomessa Hussein ja hänen vaimonsa olivat eronneet riitaisasti. Hussein kertoo, että vaimon perheenjäsenet olivat uhanneet tappavansa Husseinin lentokentälle, mikäli tämä palaisi Irakiin ilman vaimoaan.
– "Tyttäremme, tai kuolet. Sinä päätät", Hussein kertaa saamiaan uhkauksia.
Hussein oli hakenut Suomesta suojelua myös tällä perusteella. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan pitänyt uhkausta uskottavana.
"Älkää antako minua noille asemiehille"
Husseinin mukaan vaikeudet Irakissa alkoivat, kun hän oli ollut Najafissa kaksi päivää. Eräänä iltana auto pysähtyi hänen viereensä. Ulos astui naamioituneita asemiehiä, jotka hyökkäsivät hänen kimppuunsa.
– He hakkasivat minua. Yksi löi aseella, toinen jollain metalliesineellä. Huusin ja yritin päästä karkuun. Joku ampui ilmaan.
Hussein näki miehen viereisen talon luona, juoksi hänen luokseen ja anoi apua.
– Sanoin: "Älkää antako minua noille asemiehille. Olen teidän käsissänne".
Hussein majailee kertomansa mukaan edelleen auttajiensa luona. Pyydämme saada jutella heidän kanssaan.
Nainen, joka ei halua näyttää kasvojaan, ottaa Husseinin puhelimen, ja pyytää tätä poistumaan hetkeksi huoneesta. Nainen haluaa Suomesta käsin varmistuksen, että Hussein todella on Suomesta Irakiin palannut turvapaikanhakija, kuten hän väittää. Kun asia varmennetaan, nainen helpottuu.
– Aluksi pelkäsin häntä. Halusimme auttaa, muttemme voineet olla varmoja hänen tarinastaan.
Nainen kertoo miehensä kanssa nähneensä Husseinia uhkaavan tilanteen.
– Ihmiset ampuivat. Se oli pelottavaa. Hän tuli sisään ja sanoi: "olen teidän käsissänne".
Puhelin annetaan noin viisikymppiselle miehelle, joka selittää tapahtuneesta kiihtyneesti. Hänen mukaansa naamioituneet asemiehet olivat väittäneet olevansa poliiseja, ja että Husseinista on pidätysmääräys.
– En uskonut heitä, poliisi ei käytä naamioita. Uhkasin soittavani tuntemani oikeat poliisit paikalle ja miehet lähtivät pois.
Husseinin auttajat olivat kuskanneet tämän ensiapuun mukiloinnin jälkeen. Irakilaisen lääkärilausunnon mukaan Husseinilla on haava pään etupuolella, iso ja syvä viiltohaava vasemmassa käsivarressa, sikä avomurtuma vasemmassa kyynärluussa.
Hussein ei tiedä mitä seuraavaksi tekisi.
– Olen henkisesti väsynyt, minun ei anneta poistua talosta.
Husseinin auttajat vahtivat miestä, koska eivät usko tämän selviävän yksin ulkosalla. Toisaalta hekin pelkäävät asemiesten paluuta.
– Hän on fyysisesti ja henkisesti loukkaantunut, ja itkee koko ajan. Mutta emme voi pitää häntä loputtomiin. Häntä etsitään, perheen äiti sanoo.
Tarina Husseinin kohtalosta päätyi nopeasti Suomeen, sillä tämä pitää yhteyttä tuntemiinsa suomalaisiin ja Suomessa oleviin turvapaikanhakijoihin.
– Haluan, että ääneni kuullaan, mies sanoo väsyneellä äänellä.
