Nicoletta Kekoniemen isä on italialainen. Suomessa syntynyt ja kasvanut tyttönimeltään Poverini joutui ennen vakuuttelemaan työnantajille puhuvansa suomea äidinkielenään.
Tilanne muuttui vuonna 2012, kun Kekoniemi meni naimisiin ja otti miehensä suomalaisen sukunimen. Työhaastatteluissa lakattiin kysymästä Kekoniemen äidinkieltä ja haastatteluihin tuntui pääsevän helpommin kuin ennen.
Työnhaku ulkomaisella tai ulkomaiselta kuulostavalla nimellä voi edelleen vaikuttaa hakijan mahdollisuuksiin päästä työhaastatteluun. Vuonna 2012 työ- ja elinkeinoministeriö teetti tutkimuksen, jossa 1258 työpaikalle lähetettiin kaksi yhtä hyvää työhakemusta. Hakemukset olivat lähes identtiset – erona oli ainoastaan hakijan nimi. Toinen hakemus lähetettiin suomalaisella nimellä, toinen venäläisellä.
Tutkimus osoitti, että työnhakijan, jolla on venäläiseltä kuulostava nimi, on kaksi kertaa vaikeampaa päästä työhaastatteluun kuin hakijan, jolla on suomalainen nimi. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Inga Jasinskaja-Lahti uskoo, että vielä tänä päivänä tulos olisi kutakuinkin sama.
– En usko, että tässä ilmapiirissä ja ajassa olisi mitään kovin isoa heilahtelua tapahtunut. Kansainvälisistä tutkimuksista selviää, että mitä enemmän hakija poikkeaa kulttuurisesti meistä itsestämme, sitä enemmän syrjintää on. Suomessa saataisiin varmasti hyvin vastaavanlaisia tuloksia.
Työhaastatteluun nimeä vaihtamalla
Alex voi olla Suomessa Aleksi, Christina ehkä Kristiina ja Tatyana Tanja. Ulkomaalaiselta kuulostavia nimiä jopa suomennetaan täkäläiseen kulttuuriin sopiviksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Rainer Hiltunen pitää nimien suomentamista huolestuttavana ilmiönä.
– Surullista, jos ihminen joutuu luopumaan niinkin olennaisesta identiteetin palasta kuin nimestään. Nimellä ei pitäisi olla työnteon kannalta mitään tekemistä. Tämä on myös ääriesimerkki siitä, kuinka paljon yhteiskunnalta jää resursseja hyödyntämättä, jos ihmisten kaikkea osaamista ei käytetä sen takia, että heidän nimensä kertoo erilaisesta etnisestä taustasta.
Joskus nimellä kuitenkin on väliä. Nuorempana Kekoniemellekin ehdotettiin töiden hakemista hänen toisella nimellään. Suomalaisella nimellä voisi kuulemma tärpätä.
– Loukkaannuin vähän kysymyksestä. Miksi minun pitäisi vaihtaa nimeäni muiden takia?
Joillekin nimen muuttaminen on ainoa keino sulautua joukkoon. Yle jututti useampaa nimeään vaihtanutta henkilöä ja pahimmillaan nimeä oli suomennettu vain elämän helpottamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Hakupapereista erottuva ulkomaalainen nimi oli haastateltavien mukaan keino jäädä mieleen, mutta työnantajasta riippuen se otettiin joko positiivisena tai negatiivisena asiana. Varmaa tietoa nimen vaikutuksesta ei ole.
– Rekrytoinnissa tapahtuva syrjintä on piilotetumpaa kuin muu syrjintä. Siihen puuttuminen on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi työsuhteen aikana tapahtuvaan syrjintään, huokaisee yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston Hiltunen.
Syrjintään puuttumisen vaikeudesta kertovat tilastot. Rekrytointisyrjintään liittyvät tapaukset ovat työsuojeluviranomaiselle edelleen harvinaisia. Yhteydenottojen määrä ei kuitenkaan aina kerro koko totuutta.
– Työnhakijat eivät välttämättä tunnista joutuneensa syrjityksi tai jos tunnistavat, eivät he ehkä tiedä mihin syrjinnästä voi ilmoittaa tai halua ottaa yhteyttä viranomaiseen. Tämän perusteella ei siis voi tehdä vielä mitään johtopäätöksiä, kertoo ylitarkastaja Jenny Rintala Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueesta.
Syrjinnästä saatetaan jättää ilmoittamatta tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksien vähenemisen pelossa. Myös pelot leimautumisesta tai maineen kärsimisestä nostavat kynnystä ilmoittaa mahdollisesta syrjinnästä.
Ulkomaalaisella nimellä kutsu maahanmuuttajille suunnattuun tilaisuuteen
Rekrytoinnissa voi tapahtua myös tiedostamatonta syrjintää. Sosiaalipsykologian professori Jasinskaja-Lahti toteaa, että harva työnantaja tekee tietoisen päätöksen syrjiä ihmistä pelkän nimen perusteella.
– Suosimme usein tiedostamattamme omanlaisiamme hakijoita, esimerkiksi sellaisia, jotka ovat käyneet saman koulutuksen tai joilla on samanlainen työhistoria kuin itsellämme. Suosimalla omia emme ehkä suhtaudu yhtä perusteellisesti tai luottavaisesti muihin hakijoihin.
Kekoniemikin joutui aikanaan kuuntelemaan useaan otteeseen kysymyksiä suomalaisuudestaan ja suomen kielen taidostaan. Parhaimmillaan hänelle jopa lähetettiin kaupungilta kutsu maahanmuuttajille tarkoitettuun tilaisuuteen. Itse hän suhtautuu tapahtumiin humoristisesti, mutta toteaa, etteivät epäsopivat kysymykset kansalaisidentiteetin vahvuudesta kuulu työhaastatteluihin.
Mustalla tussilla nimet piiloon
Yhtenä ratkaisuna rekrytoinnissa tapahtuvaan syrjintään on tarjottu nimetöntä rekrytointia.
Tätä hakutapaa on kokeiltu jo esimerkiksi Helsingin ja Espoon kaupungeissa. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen rekrytoinnissa nimettömyys koettiin hyvänä asiana, mutta prosessin työläys yllätti.
– Nimetön rekrytointi oli ehdottomasti hyvä asia, mutta siinä oli kaksi ongelmaa: jouduimme peittämään hakemusten tiedot käsin ja hakijakunnassamme oli hyvin vähän monikulttuurisia hakijoita, joten meillä tavasta ei saatu kaikkea tehoa irti, kertoo Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.
Täystyrmäystä ei nimetön rekrytointi silti saa.
– Kun tietyt asiat oli peitetty hakemuksesta, tajusin, kuinka paljon niihin kiinnitetään huomiota ja niiden perusteella tehdään oletuksia. Tietoja peittämällä huomio kiinnittyi paremmin juuri niihin asioihin, jotka olivat työn kannalta olennaisia, sanoo Laitio.
Myös Jasinskaja-Lahti toteaa nimettömän rekrytoinnin olevan vain osittainen ratkaisu.
– Kokonaan nimetön hakuprosessi on periaatteessa hyvä idea, mutta tulisi miettiä, kuinka rekrytoinnin seuraavissa vaiheissa huolehdittaisiin syrjivien käytänteiden ehkäisystä. Vaikka ensimmäinen vaihe tehtäisiin niin hyvin kuin voitaisiin, ei lopputulos ole silti välttämättä syrjimätön.