Arja Tsurkka, 65, rakastaa telttailua ja erityisesti yhtä paikkaa. Jopa niin paljon, että hän on viettänyt 49 kesää Sipoon Kaunissaaressa. Hän tulee saarelle toukokuussa, kun vuoroveneet alkavat liikennöidä ja lähtee syyskuussa, kun kaikki puretaan.
– Tämä on koko meidän perheen harrastus. Meillä on neljäs polvi nyt menossa. Minulla on lapsenlapset täällä ja nuorin tytär telttailee perheensä kanssa. Muun perheen teltta on tuolla vähän kauempana.
Tsurkkaa viehättää saaressa tila, ilma, meri ja kalliot. Teltta sijaitseekin Suomenlahden äärellä kallion rannalla ja aallon pauhu kuuluu telttaan asti.
Olen liikuntarajoitteinen, niin olen talvet Pihlajiston kodissani sisällä. Mutta täällä olen melkein 24 tuntia ulkona, niin se korvautuu
Telttailija Arja Tsurkka
– Täällä on tilaa olla ja hengittää. Tekeminen on sitä sun tätä. Saatan istua kalliolla ja katsoa merelle. Välillä kävelen ja olen vaan. Nautin luonnosta.
Vaatii tietynlaista luonnetta
Tsurkka ei voi kuvitella viettävänsä kesäänsä muualla kuin teltassa. Jopa mökki tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
– Tämähän on aika alkeellista eli en oikein tiedä, mikä siinä on. Minun täytyy olla teltassa ja luonnon ympärillä.
Silti Tsurkka pitää telttapaikastaan nimenomaan meren äärellä, missä hän onkin viettänyt jo 19 kesää. Aikaisemmin Tsurkka oli myös muualla Kaunissaaressa. Metsän keskelle hän ei halua, vaan meren läheisyys houkuttelee.
– Olisi käsittämätöntä olla teltan kanssa keskellä metsää. Minä haluan olla meren ja teltan äärellä.
Tsurkalle ovat myös muut saaren asukkaat tulleet tutuiksi. Hän tuntee vakitelttailijat ja kauppalaiva tuo mukanaan uusia telttailijoita. Kaunissaaren ravintolassa tapaa myös muita ihmisiä.
– Väkisinkin tulee tutuksi, kun on tällainen pieni yhteisö. Jos apua tarvitsee, varmasti saa.
Olen sosiaalinen erakko. Olen usein yksin, eikä se minua haittaa.
Arja Tsurkka
Silti Tsurkka kuvailee itseään ihan tavalliseksi, vaatimattomaksi tyypiksi, joka ei toivo tai vaadi paljoa.
– Olen sosiaalinen erakko. Olen usein yksin, eikä se minua haittaa. Ihmiset käyvät ohikulkiessaan moikkaamassa. Minulla on lapsenlapset ja lapset. Se riittää.
Tsurkka kuvailee nykyajan elämää kiireiseksi. Siksi saaren rauha saa hänet voimaan paremmin.
– Elämä on mennyt hyvin hektiseksi ja tuntuu, ettei mikään riitä. En enää hengittäisi ja eläisi, jos en voisi olla täällä.
Saaressa kohdataan ilot ja surut
Tänä kesänä Tsurkan on kohdannut myös suru. Läheinen ihminen menehtyi. Saari tarjoaa myös paikan, jossa voi tehdä surutyötä.
Talvisin Tsurkka asuu Helsingin Pihlajistossa. Sielläkin hän kaipaa Kaunissaareen, jossa hän viettää kesät toukokuusta syyskuuhun.
– Olen liikuntarajoitteinen, niin olen talvet Pihlajiston kodissani sisällä. Mutta täällä olen melkein 24 tuntia ulkona, niin se korvautuu.
Tsurkka ei aio päästää irti Kaunissaaren telttailusta.
– Aion olla täällä niin kauan, kuin saan olla ja kykenen.
Joku oli tullut nukkumaan ja sadetta pitämään telttaani, kun olin poissa. Säikähdin, kun täällä makasi vieras mies sandaalit vieressään lattialla.
Arja Tsurkka
Kun Tsurkalta kysyy, mikä on mieleenpainuvin muisto Kaunissaaren telttailussa, muistaa hän erikoisen tapauksen neljän vuoden takaa. Tsurkka oli ollut poissa teltaltaan ja palasi sinne tyttärensä kanssa.
– Joku oli tullut nukkumaan ja sadetta pitämään telttaani, kun olin poissa. Säikähdin, kun täällä makasi vieras mies sandaalit vieressään lattialla. Mies pyysi anteeksi, Tsurkka muistelee erikoista tapahtumaa.
