Tamperelaisessa, uusia ja käytettyjä lukiokirjoja myyvässä kaupassa käy kova kuhina. Nuoret kulkevat hyllyjen välissä kännykkä kädessä. Puhelimen näytöllä näkyy oman koulun kirjalista.
Monet lukiot antavat opiskelijan itsensä valita painetun kirjan tai sähköisen julkaisun välillä. Koulu- ja oppiainekohtaiset erot ovat kuitenkin suuria.
– Minusta painettu kirja on parempi. On mukavampaa lukea kädessä olevaa kirjaa kuin läppärin näyttöä, sanoo Ylöjärven lukiota käyvä Aki Kleemola.
Äidinkielessä meillä ei ole vaihtoehtoa. Digi on muutenkin kätevämpi.
Liisamari Tuiskunen
Samuli Kärkkäinen aloittaa tänä syksynä opintonsa Parolan lukiossa Hattulassa.
– Minä valitsen mieluummin digin. Se on helpompaa, kun nykyään kaikki sähköistyy. Meillä tuli jo yläkoulussa läppärit omaan käyttöön.
– Tietokoneella kaikki pysyy tallessa. Digikirjojen huono puoli on se, ettei niitä pysty kierrättämään, harmittelee Samuli Kärkkäinen.
On mukavampaa lukea kädessä olevaa kirjaa kuin läppärin näyttöä.
Aki Kleemola
Hatanpään lukiossa Tampereella opiskeleva Liisamari Tuiskunen ostaa ainakin äidinkielen opetusmateriaalin digitaalisena.
– Äidinkielessä meillä ei ole vaihtoehtoa. Digi on muutenkin kätevämpi. Ei tarvitse kantaa kirjoja.
Uusi OPS ja sähköinen yo-koe vauhdittavat digitalisoitumista
Tamperelaisessa Sammon keskuslukiossa sähköisen materiaalin käyttö kasvaa nopeasti.
Muutoksen vetureina ovat vuonna 2019 kokonaan digitalisoituva ylioppilastutkinto ja vuonna 2016 käyttöön otettu uusi opetussuunnitelma.
– Digitaalinen oppimisympäristö mahdollistaa yksilölliset polut ja yksilöllisen etenemisen. Se tukee sekä hitaasti että nopeasti oppivia, kehuu rehtori Tuija Ylöniemi.
Lehtorit Maija Ojutkangas ja Salla Muukki käyttävät tunneillaan paljon sähköisiä julkaisuja.
– Meillä on niin iso koulu, että täällä voi kokeilla ensin pienempien ryhmien kanssa, miten sähköinen opiskelu sujuu. Kokemukset ovat hyviä - esimerkiksi palautetta voi antaa opiskelijalle välittömästi, kertoo englantia opettava Maija Ojutkangas.
Digitaalinen oppimisympäristö tukee sekä hitaasti että nopeasti oppivia.
Tuija Ylöniemi
Fysiikkaa ja matematiikkaa opettava Salla Muukki pitää digin hyvänä puolena muun muassa sitä, että opettaja pystyy seuraamaan kunkin opiskelijan etenemistä reaaliajassa.
– Näen heti, jos joku ei ole avannutkaan fysiikan "kirjaansa". Pystyn itse muokkaamaan sähköiistä aineistoa juuri sellaiseksi kuin haluan. Ja siellä voi käyttää tekstin lisäksi ääntä, videoita ja linkkejä.
Uusilla printtikirjoilla lukio maksaa noin 2600 euroa, sähköisillä 48 kuukauden lisensseillä 2400 euroa.
Annakaisa Tikkinen
Yhdestä asiasta Sammon keskuslukion digiä kehuvat opettajat ovat liikuttavan yksimielisiä. Painettu kirja ei kuole.
– Sillä on edelleen oma vankka sijansa. On ehdottoman tärkeää, että opiskelijat lukevat myös painettua tekstiä, kiteyttää rehtori Ylöniemi.
Suuret kustantajat tarjoavat molemmat vaihtoehdot
Suomen suurimmat oppikirjakustantajat ovat Sanoma Pro ja Otava. Myös Edita julkaisee paljon lukion oppikirjoja. Materiaalin voi yleensä valita joko sähköisenä tai painettuna. Markkinoille on tullut myös pelkästään digisisältöjä tuottavia yrityksiä, muun maussa Tabletkoulu.
– Olemme jännän äärellä. Tämä bisnes muuttuu nopeasti. Kilpailu pitää laadun korkeana ja toimijat virkeinä, kuittaa Otavan oppimateriaalien kustannusjohtaja Teuvo Sankila.
Toistaiseksi digimateriaalin käyttö lukioissa on vielä vähäistä, mutta kasvuprosentit ovat huikeita.
Tämä bisnes muuttuu nopeasti. Kilpailu pitää laadun korkeana ja toimijat virkeinä.
Teuvo Sankila
Suomen Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan vuonna 2016 lukion oppikirjojen arvonlisäveroton nettomyynti oli lähes 22 miljoonaa euroa. Siitä sähköisten julkaisujen osuus oli vain 1,2 miljoonaa euroa, mutta kasvuprosentti 216,2.
– Digitaalisen materiaalin osuus kasvaa, mutta printti on edelleen vallitseva tapa opiskella, sanoo Sanoma Pron lukion liiketoimintajohtaja Teemu Lehtonen.
– Printtiformaattia on hiottu sadan vuoden ajan. Me lähdemme siitä, että on erilaisia tyylejä oppia ja opettaa. Tärkeintä on sisältö, muistuttaa Lehtonen.
On erilaisia tyylejä oppia ja opettaa. Tärkeintä on sisältö.
Teemu Lehtonen
Sanoma Pron digijulkaisuja voi ostaa vain sen omasta verkkokaupasta. Otavan tuotteita saa jälleenmyyjien kautta. Lisenssejä myyvät hyvin varustellut kirja- ja verkkokaupat.
Kustantajia kismittää 14 prosenttiyksikön ero arvonlisäverossa. Painettujen kirjojen vero on 10 prosenttia, digikirjojen 24 prosenttia.
– On hämmentävää, että samasta sisällöstä pitää maksaa eri arvonlisävero. Kyse on kuitenkin oppimiseen tarkoitetusta aineistosta, hämmästelee Otavan Teuvo Sankila.
Lukiokirjoihin uppoaa yli 2000 euroa
Kirjahankinnat ovat lukiolaisen suurin kustannuserä.
Suomen Lukiolaisten liiton koulutuspoliittinen asiantuntija Annakaisa Tikkinen on laskenut kustannukset esimerkkilukiolaiselle, joka opiskelee 75 kurssia ja on valinnut lyhyen matematiikan ja lyhyen saksan.
– Uusilla printtikirjoilla lukio maksaa noin 2600 euroa, sähköisillä 48 kuukauden lisensseillä 2400 euroa. Kierrätetyillä kirjoilla tai lyhyillä lisensseillä kustannukset ovat noin 2000 euroa.
Liiton laskelmassa tietokoneen ostamiseen on budjetoitu 300 euroa ja muihin tarvikkeisiin 210 euroa. Ylioppilastutkintomaksuista kertyy 168 euron kulut.
