Välimeren miniaasi Rölli ei kauaa epäröi, vaan tulee miltei heti viereen tutkimaan vieraan laukkua ja vaatteita.
Rölli on nuorempi Satu Valkaksen kahdesta miniaasista. Se on reilun vuoden ikäinen ja kasvaa vielä jonkin verran. Miniaasin säkäkorkeus pitää olla alle 91 cm.
Näin söpöä ja pörröistäkin eläintä harvat pelkäävät.
Satu Valkas
– Rölli on sydäntenmurskaaja. Se tulee laitumella heti vastaan ja parkkeeraa jalkojen viereen rapsutettavaksi, kehuu aiemmin koulupsykologina Forssassa työskennellyt Satu Valkas.
Röllin kaveriksi asettui hetki sitten taloksi parivuotias miniaasi Samba.
Samba suhtautuu vieraaseen hieman varautuneemmin.
– Samba vaatii hieman enemmän aikaa, ennen kuin se tulee ihmisen lähelle. Pitää olla vain rauhallinen ja Samba tulee sitten, kun se huomaa, että tässä on turvallista ja hyvä olla.
Nuori vaimo toi eläinkatraan mukanaan
Vuoden päivät Satu on ollut Valkaksen tilalla Lopen Pilpalan kylässä tilan nuoren isännän avovaimona.
Tilan pääelinkeino ovat perunaviljelmät, mutta Satu on tuonut mukanaan eläinkatraan, oman ammattinsa apulaisiksi.
Tilan niittyjä ja mäkistä maastoa pitkin käyskentelevät miniaasien lisäksi vuonohevostamma Kirppu, ratsuponi Karkki ja minishetlanninponitamma Dii.
Satu käyttää eläimiä apuna työssään sosiaalipedagogisen hevostoiminnan (Turun yliopisto) ohjaajana.
Tällainen hevostoiminta on yleensä lapsille ja nuorille tarkoitettua toimintaa hevosen kanssa. Siinä harjataan, ruokintaan, talutetaan ja ratsastetaan hevosella. Päämääränä on auttaa henkilöitä, jotka ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä normaalielämästä.
Miniaasien hankinnalle oli selvä syy. Jotkut kuntoutettavat nimittäin arastelevat hevosia, mutta söpöjä miniaaseja ei taatusti pelkää kukaan.
– Näin söpöä ja pörröistäkin eläintä harvat pelkäävät, Satu tietää ja antaa aaseilleen säkin olkia. Aasi tyytyy vähään.
– Näiden kanssa on helppo tehdä kuntoutustyötä.
Miniaasit avaavat tunnelukot
Satu Valkaksen yksi kohderyhmä ovat lastensuojelun asiakkaat sekä erilaisista mielenterveysongelmista kärsivät.
– Sellaiset ihmiset, jotka tarvitsevat syystä tai toisesta psykososiaalista kuntoutusta, Satu Valkas selittää.
Tunteitaan ei voi piilotella tai vääristellä, eläimet peilaavat niitä saman tien.
Satu Valkas
Eläinten avulla päästään potilaan ongelmia lähestymään toisella tavalla kuin perinteisessä keskusteluterapiassa.
– Ihminen on koko ajan läsnä, koska eläinten kanssa täytyy olla vuorovaikutuksessa. Tunteitaan ei voi piilotella tai vääristellä. Eläimet peilaavat niitä saman tien. Tunteiden lukot aukeavat.
Kun potilas tekee jotain eläinten kanssa, niin vaikeistakin asioista on helpompi puhua.
Miniaasia voi hoitaa ja niiden kanssa voi lähteä metsäkävelylenkille. Aasien kanssa ei tarvitse kiirehtiä, sillä eläimet saattavat pysähtyä ihmettelemään maisemia ja maistelemaan ruohomätästä. Myös aasien hoito on rentouttavaa puuhaa.
Aasilla on hyvänolon taikanappi
Satu Valkas paljastaa missä sijaitsee aasien ”taikanappi”, jonka hieromisesta ne pitävät suuresti.
Se on korvassa.
– Paras rapsutuspaikka aaseilla on täällä korvien sisäpuolella. Siellä on aasien taikanappi.
Ja toden totta. Aasi jähmettyy, sen kaula venyy ja ylähuuli nousee vähän törrölle. Aasi nauttii selvästi.
Välimeren miniaaseja (Tunturisusi.com) on Suomessa vasta kymmenkunta.
Aasirotu on alun perin kotoisin Sardinian ja Sisilian saarilta. Säkäkorkeus on yleensä alle 91 senttimetriä ja paino sadan kilon molemmin puolin.
Pienikokoista aasia käytettiin saarilla vuoristoisilla seuduilla kantamusten kuljetuksissa ja jauhinkivien pyörittäjinä.
Nykyisin miniaasit ovat suosittuja lemmikkejä Englannissa ja Yhdysvalloissa.