Tuomas aloitti koulun, pikkusiskoa kiukuttaa ja itkettää – MLL: Vanhempi, älä unohda huomioida myös perheen pienempiä

7-vuotias Tuomas on ostanut koulurepun jo hyvissä ajoin. Vielä ensimmäisen koulupäivän aamuna perhe Sinkkonen koukkaa kaupan kautta, ja Tuomakselle ostetaan kello ranteeseen.

Tulevat kaverit koulussa ovat jo entuudestaan tuttuja. Vielä jäätelölle, ja Tuomas on valmis uuteen koitokseen.

5-vuotias Emilia-sisko seuraa vierestä, kun Tuomas astelee muiden ekaluokkalaisten tavoin silkkinauhojen alta kohti Lahden Steiner-koulun ovia.

Ensin kiinnostuneena, sitten alkaa harmittaa, itkettääkin. Paras kaveri on lähtenyt kouluun, ja Emilia jää kotiin äitinsä kanssa.

– Emilia ja Tuomas ovat kuin parhaita ystäviä, hyvin läheisiä keskenään. Puuhaavat ja leikkivät aamusta iltaan ja pitävät toistensa seurasta. Kun veikka on poissa osan aikaa päivästä, niin huomaa, että se on Emilialle kova paikka, sanoo sisarusten isä Antti Sinkkonen.

Sen lisäksi, että paras kaveri lähtee kotoa, saattaa nuorempi lapsi olla myös hieman kateellinen siitä huomiosta, jonka toinen saa tuona päivänä osakseen.

– Tällaisissa isoissa siirtymävaiheissa koko perheen arki muuttuu, ja muutos koskettaa myös pienempiä sisaruksia, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton perheryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksanen.

Nuoremmat sisarukset saattavat ikävöidä ja kaivata vanhempia sisaruksiaan tai tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Yksi pakkaa omaa reppuaan ja haluaa myös nopeammin isojen maailmaan, toinen on mustasukkainen ja tuntee jäävänsä kakkoseksi. Tuntemuksia on monenlaisia.

Tärkeää olisi, että vanhemmat muistaisivat huomioida myös perheen pienemmät, sanoo Oksanen.

– Jokainen lapsi perheessä kaipaa aikuisten huomiota ja tunnetta siitä, että omat asiat ovat tärkeitä, vaikka omassa arjessa ei isoja muutoksia olisikaan tulossa. Juteltaisiin kavereista ja siitä, miten on päivä mennyt.

Sinkkosilla Emilia jää nyt äitinsä kanssa kotiin Tuomaksen koulupäivien ajaksi. Tuomaksen kouluun lähdöstä on ollut perheessä puhetta jo koko kesä, ja olihan isoveli esikoulussa viime vuoden.

Tunteet ovat isän mukaan ripaus kateutta ja yksinäisyyttä, kun isoveli pääsee puuhaamaan myös toisenlaisessa ympäristössä.

– Nyt päivät menevät äidin kanssa. Vaikka se onkin vain puoli päivää, niin tarvitsee olla enemmän yksikseen, sanoo Antti Sinkkonen.

Perheissä olisi hyvä myös puhua arjen muutoksista: mihin aikaan koululainen lähtee ja tulee takaisin kotiin, sanoo Lastensuojeluliiton Oksanen.

– Pienempiä voisi ottaa mukaan, jos koululaista saatetaan kouluun tai mennään vastaan. Silloin se koulurakennus ja ympäristö tulee sisaruksillekin tutuksi, mihin se koululainen menee.

– Jos lapsi jää yksin, on hyvä miettiä, olisiko lähellä kavereita, puistoja tai kerhoja, missä voisi tavata toisia lapsia. On tärkeää miettiä sitä arkea uudelleen myös pikkusisaruksen näkökulmasta.

Tuomaksen ensimmäinen koulupäivä oli tutustumista uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin. Muutaman tunnin päästä päästiin potkimaan jalkapalloa, ja Emilia pääsi mukaan leikkeihin.

Kaiken kaikkiaan uuteen arkeen totuttelu saattaa kestää useita viikkoja, miettii MLL:n Oksanen.

– On ihan luonnollista, että koululaiset ja sisarukset voivat vielä viikkojenkin jälkeen reagoida ja purkaa mieltään.

Eikä tuo uuteen totuttelu ole vain perheen pienempien päänvaiva, vaan lapsen kasvaminen isoksi koululaiseksi saattaa olla kova pala myös vanhemmille.

– Vähän haikein mielin sitä pientä lasta päästää uuteen maailmaan. Kyllä sen tietää, että näin se elämä menee, mutta meilläkin on tiivis perhe ja oltu paljon lasten kanssa, niin on vähän vaikea päästää irti. Sellainen haikea ja koskettava hetki itselle, sanoo isä Sinkkonen.

Muutaman päivän jälkeen Sinkkosille on laskeutunut tasaisempi arki, ja Emiliankin päivät äidin kanssa kuluvat varsin mukavissa merkeissä.

– Emilia sanoi äsken, että on ollut kiva päivä ja on tehty kaikkea kivaa. Nyt ihan hyvillä mielin, kertoo isä Sinkkonen.