Marcus Forss on herännyt aamutreeneihin Englannissa jo viisi vuotta. Tällä kaudella 18-vuotiaan hyökkääjän päivä alkaa Brentfordin harjoituskeskuksessa, noin kolmen varttia Lontoon keskustasta länteen.
- Kello 9.30 pitää tulla aamupalalle. Yleensä mennään vähän aikaisemmin ja aika moni pelaaja menee tekemään salitreenin ennen sitä, Forss kertoo
- Aamupalan jälkeen tarkistetaan, onko pelaaja kunnossa. Sen jälkeen on valmistava treeni, venyttelyä ja sellaista. Sitten on harjoitukset puoli yhdeltätoista ja sen jälkeen syödään. Sitten on taas treenit tai sali.
Kun mukaan lasketaan omaehtoinen harjoittelu, harjoituskeskuksessa vietetään työpäivän verran, seitsemästä kahdeksaan tuntia. Toiminnasta huolehtivat ammattivalmentajat, fysioterapeutit ja lääkärit.
Ja nyt ollaan Englannin toiseksi korkeimman sarjatason seurassa.
Kivinen tie
Suomalaispelaajien siirroista eri maiden akatemioihin on raportoitu pitkin vuotta. Ulkomaille on matkannut toistaiseksi 14 pelaajaa, jotka ovat 15-18-vuotiaita.
Englannin akatemioissa tekevät uraa muun muassa Tottenhamin organisaatioon HJK:sta siirtynyt Maximus Tainio tai Steven Gerrardin johdolla Liverpoolissa treenaava Patrik Raitanen.
Mutta onko englantilainen akatemiasysteemi tie Valioliigaan? Suomalaisnäkökulmasta voisi vastata yksiselitteisesti ei.
Viime vuosikymmenellä nähdyt suomalaistähdet olivat lähteneet maailmalle murtauduttuaan ensin Veikkausliigaan ja saivat mahdollisuuden tehdä uraa Englannin huippuseuroissa. Akatemioihin lähteneistä harva on jäänyt saarelle, puhumattakaan läpilyönnistä Valioliigassa.
Kuuluisin esimerkki lienee Huuhkajien tukipylväs Tim Sparv, jonka polku Southampton FC:ssä pysähtyi edustusjoukkueen kynnykselle.
- En ollut tarpeeksi hyvä edustusjoukkueeseen, sen voin suoraan sanoa, Sparv toteaa.
Sparvin viimeisellä kaudella seura oli pudonnut Valioliigasta Mestaruussarjaan. Liigapaikan menettäminen tarkoitti myös valmentajanvaihdosta ja managerin paikan otti Harry Redknapp. ”Wheeler Dealer” –lempinimellä tunnettu englantilainen aloitti tapojensa mukaisesti pelaajakarusellin, josta Sparville ei ollut paikkaa.
- Rinki kasvoi ja se tarkoitti tietysti, että akatemiapelaajille ei annettu niin paljon vastuuta. Mutta ei se mikään tekosyy ole. Taitoni eivät riittäneet.
Forss siirtyi kesällä Valioliiga-seura West Bromwich Albionin akatemiasta Brentford FC:hen. Seurassa toimitaan uudenlaisella tavalla: akatemiaa ei ole, vain edustusjoukkue ja B-ryhmä, jossa kamppaillaan noususta ykkösjoukkueeseen.
Forssille tämä kelpaa mainiosti. Hän on askeleen päässä edustusjoukkueesta.
- Meitä käsitellään samalla tavalla kuin ykkösjoukkuetta ja pelaamme parempia vastustajia vastaan kuin akatemioissa. Tämä on vaihe ykköstiimin ja 23-vuotiaiden välissä, Forss sanoo.
Lisäksi WBA:ssa edessä olisivat tällä hetkellä esimerkiksi Salomon Rondon ja kesällä ostettu Jay Rodriguez.
- Täällä on enemmän mahdollisuuksia päästä ykköstiimiin minun näkökulmastani. West Bromwich oli tarkoitettu vähän isommille kärkihyökkääjille. En ollut siihen enää tyytyväinen, Forss kertaa.
Alku Brentfordissa on ollut lupaava.
Kesällä hyökkääjä säväytti painamalla Benfican nuorten joukkueen verkkoon neljä maalia. Tahti on jatkunut, aiemmin tällä viikolla Forss iski maalin ja syötti toisen, kun Evertonin alle 23-vuotiaat kaatuivat 4-3.
- Olin kesällä isän kanssa harjoittelemassa Suomessa, kun minulla oli lomaa. Siellä tein tosi paljon töitä. Isä on entinen pelaaja, joten hän opetti minulle, miten juostaan linjan taakse ja erilaisia tapoja viimeistellä, Forss kertaa.
Keskikentällä urakoinut Tero Forss upotti urallaan FC Interille 74 maalia 182 ottelussa ja teki tuhojaan myös muun muassa RoPSin ja TPS:n paidassa.
Myös Brentfordin edustuksen pelaajien mallia voi katsoa läheltä.
Seuran koulima tanskalaskärki, 19-vuotias Justin Shaibu tuli vaihdosta sisään ja upotti ratkaisevan osuman, kun Brentford kaatoi liigacupissa AFC Wimbledonin. Toinen tanskalainen, viime kaudella kunnioitettavat 15 sarjamaalia iskenyt Lasse Vibe on joukkueen ykköstykki.
- Haluan ykköstiimin mahdollisuuksia ja se on minusta itsestäni kiinni. Haluan tehdä enemmän kuin 12 maalia tällä kaudella, tusinan WBA:n paidassa viime kaudella tehnyt Forss toteaa.
"Yksi huono peli ja olet penkillä"
Tim Sparv lähti Oravaisista Etelä-Englannin Southamptoniin 16-vuotiaana. Norrvalla FF:n tähtipelaaja sai oppia, että akatemiassa hän oli yksi nuori muiden joukossa.
Theo Walcott, Gareth Bale ja Adam Lallana tulisivat nousemaan ”Saintsin” eli Pyhimysten edustusjoukkueeseen ja pian vielä St. Mary’sin stadionia kirkkaampiin valoihin.
- Esimerkiksi Walcott sai mahdollisuuden edustusjoukkueessa todella nopeasti. Se inspiroi meitä kaikkia tekemään vähän enemmän. Sitten Gareth Bale sai mahdollisuuden edustusjoukkueessa ja moni lisää, Sparv muistelee.
Silmissä siinsi Valioliiga ja seuran edustusjoukkueesta löytyi useampia eläviä esimerkkejä siitä, miten Pohjoismaista ponnistetaan Englannin pääsarjaan.
Eikä tarvinnut olla edes jalkapallometropolista kotoisin: Göteborgilainen Anders Svensson ja oululainen Antti Niemi edustivat isompien kaupunkien kasvatteja, mutta Mikael Svensson tuli alle 20 000 asukkaan Värnamosta ja norjalainen Claus Lundekvam vajaan 5000 asukkaan Austevollista.
Samalla kun maailma on kutistunut, myös Valioliigan ja Pohjoismaiden tiivis suhde on väljähtynyt. Suomalaisten matka huippusarjaan tuntuu kasvaneen, koska käytännössä mikä tahansa huippuseura voi kartoittaa ja ostaa pelaajia mistä tahansa.
Timantteja voidaan kartoittaa huomattavasti Pohjois-Eurooppaa kauempaa. Verkostot ovat maailmanlaajuiset, palkat ja vaatimukset aivan uudella tasolla.
Onko naiivia ajatella, että FIFA-rankingissa sijalla 110 oleva maa voisi tuottaa pelaajia maailman ehdottomaan eliittiin?
- Sanon alueleirillä aina pojille, että 10 vuoden päästä joku pelaa Barcelonassa, joku pelaa Chelseassa, Manchesterissä, Münchenissä. Miksei se voisi olla yksi teistä? Se ei voi olla siitä kiinni, missä maassa on syntynyt, linjaa Palloliiton aluevalmentaja Stephen Ward, niin että helsinkiläisen hotellin aulan pöytä tutisee.
Entiselle Pietarsaaren Jaron puolustajalle ammattilaisura ei auennut kotimaassa, mutta Suomessa hänelle maksettiin pelaamisesta palkkaa. Myöhemmin Ward siirtyi valmennukseen ja oli muun muassa Pekka Lyyskin organisaatiossa rakentamassa pohjaa IFK Mariehamnin menestykselle ennen kuin lähti liiton leipiin 2011.
10 vuoden päästä joku pelaa Barcelonassa, joku pelaa Chelseassa, Manchesterissä, Münchenissä. Miksei se voisi olla yksi teistä?
Stephen Ward, aluevalmentaja, Palloliitto
Englantilaisen kulttuurin kasvatti painottaa kasvatusfilosofian merkitystä. Brittinuorten odotetaan haastavan vastustajansa riippumatta tasoeroista. Virheet antavat mahdollisuuden kehittyä.
Tämä saattaa olla järkytys esimerkiksi suomalaistulokkaalle, joka on tottunut siihen, että heikompitasoinen vastustaja vetäytyy ja kentällä on tilaa tehdä ratkaisuja.
- Jos junnuiässä pelaa vain peleissä, joissa vastustaja vetäytyy ja antaa pallon, oppii, että on paljon tilaa ja aikaa, Ward sanoo.
Hänen mukaansa juniorivalmentaja, joka himoitsee voittoja enemmän kuin pelaajiensa kehittymistä, ”manipuloi peliä”.
- Niin mieti sitten, kun menet Chelsean akatemiaan. Kun ei ole paljon tilaa ja aikaa, ei pärjää.
Forss liittyi West Bromwichin akatemiaan 13-vuotiaana. Ensimmäiseksi piti sopeutua kieleen ja pelin tempoon.
Kilpailutilanne kävi selväksi saman tien.
- Jos pelaat yhden huonon pelin, olet melkein saman tien penkillä. Koko ajan pitää periaatteessa parantaa.
"Pelaajilla on mahdollisuuksia"
Brentford kehui kolme vuotta sitten tehneensä todellisen kaappauksen.
- Se, että pystymme houkuttelemaan tämän kaliiberin ihmisiä Valioliiga-seurasta osoittaa, miten akatemiamme on kehittynyt, hehkutti jo haudatun akatemian johtaja Ose Aibangee.
Kyse oli maalivahtivalmentaja Jani Vianderista, joka haalittiin Norwichista koulimaan ”Mehiläisten” nuoria kassareita. Pitkän uran niin Suomessa kuin maailmallakin tehneellä Vianderilla on selvä näkemys siitä, mitä akatemian pelaajilta vaaditaan.
- Luonne on yksi hyvin tärkeä. Pitää olla henkisesti vahva, haluta mennä eteenpäin, kilpailla omasta tilasta ja omasta paikasta, Viander paainottaa.
- Sekin on fakta, että pitää olla jotain vähän erityistä, että hankitaan muualta ja pitää jollain tavalla erottua.
Pelaajien lisäksi painetta on myös valmennuksella. Viander koulii tällä hetkellä muun muassa 17-vuotiasta Ellery Balcombea, jolle on merkattu maaotteluita Englannin nuorten maajoukkueessa.
- Meidän pitää saada tuotua pelaajia läpi edustusjoukkueeseen. Sitä kautta pelaajalla on paljon mahdollisuuksia, koska ympärillä on ihmisiä, jotka ovat hyvin motivoituneita viemään pelaajaa eteenpäin, Viander sanoo.
Tämä oli tärkeä palanen myös Forssin perheen päätöksessä, kun 13-vuotias nuori mies lähti West Bromwichiin. Vaihtoehtona olisi ollut jatkaa kotimaassa.
- Suomessa valmentajilla on muitakin töitä. Täällä valmentajat keskittyvät vain pelaajiin, Forss toteaa.
Ammattimainen ympäristö vaatii myös ammattimaista asennetta. Jos siinä havaitaan vikaa, tilanteeseen puututaan taatusti. Viander kuitenkin muistuttaa, että pelaajat ovat vastuussa itse itsestään.
- Jos pelaaja ei ota neuvoja onkeensa, niin sitten siellä on seuraava tulossa. Ei täällä jäädä itkemään kenenkään perään. Sitä ei tarvitse miettiä, että menetetään joku, jos asennepuolella on vähänkään häikkää, Viander toteaa.
Turhautumistaan ei voi näyttää, vaan kritiikistä huolimatta on mentävä eteenpäin. Esimerkiksi Tim Sparv sanoo, että suorasukainen palaute tuntui aluksi vieraalta.
- Kotona olin iso stara joukkueessa. Ei kukaan uskaltanut vaatia mitään tai huutaa. Paitsi faija tietysti, faija huusi koko ajan, Sparv naureskelee.
- Mutta yhtäkkiä olin Englannissa ja kaikilla oli mielipiteitä. Jos minulla oli huono syöttö, tuli heti huutoa. Raaka ja kova ympäristö oli pieni sokki alussa.
Junioripelaajien kohdalla kysymys on kuitenkin kehitystyöstä. Miesten maalimassa tarjolla on pelkkä tulosvastuu ja raadollinen taistelu sarjapisteistä. Sparv kohtasi tämän viimeistään harjoitellessaan Southamptonin edustusjoukkueen kanssa.
Joskus kovuus kääntyi suorastaan komiikaksi.
- Pelattiin 11 vastaan 11 ja olin reservijoukkueessa edustusta vastaan. Se oli Harry Redknappin aikoina ja meininki treeneissä oli välillä ihan älytöntä, Sparv kertaa.
- Se oli taktiikkatreeni ja peli oli poikki koko ajan. Sitten koutsi puhui avauksen jätkille jotain. Puhuin vähän joukkuekavereiden kanssa ja sitten yhtäkkiä kakkoskoutsi alkoi huutaa aivan älyttömiä juttuja meille molemmille.
- Se kysyi, miksi me puhutaan toisillemme. Että pitää kuunnella, kun päävalmentaja puhuu. Mutta päävalmentaja oli ihan toisella puolella ja puhui puolustajien kanssa. Teimme 10-15 punnerrusta ja sitten jatkettiin.
"Arkipäivä on tärkein"
Valioliiga on maailman suurin ja suosituin jalkapallosarja. Mutta miten suuri asia kotimaiselle jalkapalloilulle olisi, että sarjaan saataisiin suomalainen pelaaja?
- Se antaisi porkkanan seuraaville nuorille pojille. He näkisivät, että kaikki mitä me valmentajat sanomme, on konkreettisesti totta, Stephen Ward arvioi.
- Se tarkoittaisi todella paljon. Kiinnostus jalkapalloa kohtaan kasvaa, jos nähdään, että meillä on suomalainen parhaassa jalkapallosarjassa. Se olisi uskomatonta, Sparv hehkuttaa.
Viander muistuttaa, että vielä 15 vuotta sitten suomalaispelaajien kulta-aikana pelaajaliikenne Englantiin tuli huomattavasti suppeammalta alueelta kuin nyt.
Olen pienestä asti katsonut Valioliigaa, pienenä poikana oli unelma tulla tänne Englantiin.
Marcus Forss, Brentford FC
- Siinä mielessä vertaaminen on vähän epäreilua, koska asetelma on muuttunut. Rahaa on tullut niin paljon enemmän englantilaisiin seuroihin.
Sparv tuhahtaa, että 30-vuotiaan pelaajan osalta Valioliiga-unelma "on kuollut". 18-vuotias Forss tietää, että edessä on vielä pitkä matka, jos hyökkääjä aikoo murtautua elittiin.
- Olen pienestä asti katsonut Valioliigaa, pienenä poikana oli unelma tulla tänne Englantiin. Se on mielestäni haastavin liiga fyysisesti ja teknisesti. Nyt kun on näin lähellä sitä, niin aika loistavaa, kärkimies tunnelmoi.
Silti pikainen katsaus Valioliigan joukkueisiin antaa aika tylyn kuvan siitä, moniko akatemiapelaaja kulkee koko polun edustusjoukkueeseen. Reitti voi toki kulkea lainasopimusten ja siirtojen kautta, mutta osuus ei nouse kovin suureksi.
- Mutta se ei tarkoita, ettei se ole mahdollista. Pitää muistaa, että arkipäivä on tärkein, Sparv toteaa.