Platon – ideaoppi
Aristoteles – syllogistiikka
Descartes – kartesiolainen dualismi
Vai miten se menikään?
Ei hätää. Filosofian opetus on muuttumassa aikakausien ja teorioiden pänttäämisestä kohti kriittisen ajattelun opettelua ja argumentaatiotaitoja. Suuntausta painottaa lukion uusi opetussuunnitelma.
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tutkijan Tuukka Tomperin mukaan tämä on tärkeämpää kuin koskaan, sillä aikakautemme vaatii taitoja ja valmiuksia, joita voi hankkia filosofisen ajattelun avulla.
– Nyky-yhteiskunnassa kaikki joutuvat muodostamaan käsityksiä aiheista, jotka ovat yhä mutkikkaampia. Media on pirstoutunut, ja näkemykset ovat näennäisesti samalla viivalla: löytyy asiantuntijoita, kiihkoilijoita, harhauttamista ja mielipideohjailua. Ihmiset tarvitsevat valveutuneisuutta ja kykyä kriittiseen ajatteluun, Tomperi sanoo.
Tietämättömyyden tunnustaminen ja paremman tietämyksen etsiminen ennakkoluulottomalla asenteella ovat olleet alusta saakka filosofian ytimessä.
– Yhteiskunnallisesti ja globaalisti ne eivät ole oikeastaan koskaan olleet niin tärkeitä taitoja kuin nyt, Tomperi sanoo.
Saadaanko nuorista siis filosofian avulla fiksuja keskustelijoita ja totuuden epätotuudesta erottavia kansalaisia?
Tomperin mielestä se on ilman muuta tavoittelemisen arvoista. Parhaimmillaan lapsista ja nuorista kasvatetaan filosofian avulla henkilöitä, jotka nostavat kansalaiskeskustelun tason.
Julkisen keskustelun eteneminen taas tukee demokratiaa.
– Uudet sukupolvet määrittävät yhteiskunnan kohtalon, Tomperi sanoo.
Pedagogisessa filosofiassa nuoret saavat keksiä teemat
Tomperi on tutkinut filosofian opetusta tuoreessa kasvatustieteiden väitöskirjassaan. Häntä motivoi pyrkimys edistää lukion filosofianopetusta. Se on ollut vähiten kehitetty pakollinen lukioaine tähän asti.
Nyt lukiofilosofia elää murrosaikaa. Viime vuonna pakollisten kurssien määrä tuplaantui. Opetussuunnitelma taas vähensi teoreettisen historian opettelua.
Maailmalla kohistaan kasvatuksellisesta filosofiasta. Tai pedagogisesta filosofiasta, joksi Tomperi sitä nimittää. Sen hän haluaa sisällyttää lukio-opetukseen.
Erityisesti 2000-luvulla pedagoginen filosofia on lisääntynyt vahvasti ympäri maailmaa.
– Pedagogisessa filosofiassa ajattelutaitoja kehitetään lasten ja nuorten kannalta mielekkäiden ja kiinnostavien teemojen avulla. Motivaatio tulee opiskelijoilta itseltään, Tomperi kertoo.
Hän antaa esimerkin: opettaja aloittaa virikkeellä, joka herättää avoimia kysymyksiä. Tämä voi olla vaikkapa tv-sarjan jakso. Lapset miettivät, mitä kysymyksiä jakso heissä herättää ja he ehdottavat kysymyksiä yhteisen keskustelun aiheeksi.
Opettaja tukee keskustelua ja ohjaa sitä kohti syvempiä filosofisia ongelmia. Välillä pysähdytään arvioimaan sitä, onko keskustelu sujunut hyvin: onko pysytty asiassa, onko herännyt uusia hyviä ideoita tai onko kaikkia keskustelijoita kuunneltu.
– Koska filosofoinnilla on kasvatuksellinen tavoite, työskentelyyn kuuluu olennaisena osana ryhmän yhteinen itsereflektio, Tomperi sanoo.
Pedagogista filosofiaa voidaan tuoda alakouluihin saakka. Pisimmälle Pohjoismaissa on mennyt Norja, jossa filosofiaa saatiin varhaisluokkien opetussuunnitelmaan asti.
Sitä Tomperi on yrittänyt Suomessakin: hän laati vuonna 2010 kollegojensa kanssa kannanoton, jonka allekirjoitti pari sataa eri alojen yliopistoasiantuntijaa.
Vaikka ainetta ei saatukaan läpi, Tomperin mukaan filosofia saattaa silti hivuttautua alakouluihin.
– Nykyinen opetussuunnitelma kannustaa oppiainerajoja ylittävään ilmiöoppimiseen. Se sopii tismalleen filosofoinnin ideaan.
Koulujärjestelmä muuttuu hyvin hitaasti. Siksi Tomperin mukaan realistisinta onkin ajatella, että filosofia näkyy lähivuosina peruskoulussa oman oppiaineen sijaan lähestymistapana.
Kriittisyyteen kasvattava opetus näkyy kansainvälisesti
Kriittisen ja itsenäisen ajattelun opettaminen ei ole uusi ilmiö. Tomperin mukaan se on koko koulujärjestelmän keskeisin lupaus.
Tomperin väitöksen mukaan kriittisyyteen kasvattavaa opetusta on edistetty myös kansainvälisesti.
– Filosofoinnissa kriittisyys painottuu myös moraalisten ja poliittisten päämäärien sekä arvostusten pohtimisena, ei pelkästään ajattelun välineellisten taitojen kehittämisenä, Tomperi sanoo.
YK:n ja Maailmanpankin raporteissa sekä talousjärjestö OECD:n koulutuslinjauksissa korostetaankin taitavaa ongelmanratkaisua, luovaa ajattelua ja metakognitiivisia taitoja sekä niiden yhteyttä keskustelevaan oppimiseen ja toimintakulttuuriin.
Globaali arvostus näkyy kansainväliseen ylioppilastutkintoon tähtäävän IB-linjan lukioissa Suomessa. Niissä pakolliseen oppimäärään kuuluvat tiedonteorian TOK-kurssit (Theory of Knowledge), jotka harjaannuttavat kriittistä ajattelua.
Tomperi käyttää nimitystä sivistyselitismi, kun hän viittaa "perinteiseen" lukiofilosofiaan. Juuri elitismistä filosofian täytyy Tomperin mukaan irrottautua, jotta se voi tavoittaa suuren osan opiskelijoista.
– Monet eivät tule akateemisista perheistä tai ole entuudestaan pohdiskelevia.
Tomperin mukaan uusi opetussuunnitelma on vasta alkua. Lähivuosina nähdään, miten paljon opettajat muokkaavat filosofian kurssien sisältöjä.
Tomperi myöntää, että varmasti joissain stereotypioissa filosofiaa kuvataan edelleen idealistisena haihatteluna ja pilvilinnojen rakentamisena. Steretypioiden sijaan hän toivoo, että ymmärrettäisiin lähteä liikkeelle siitä, mikä oli filosofian syntyvaiheen pyrkimys antiikin Kreikassa: ajatella itsenäisesti ilmiöistä.
– Kriittinen, itsenäinen ajattelu on oikeastaan filosofian toinen nimi, Tomperi sanoo.