Hyppää sisältöön

UMO on taloudellisessa kriisissä – big bandin muusikot lomautettuina

Kansainvälisesti arvostettu Uuden musiikin orkesteri on vakavissa ongelmissa.

Kuva: Maarit Kytöharju

Uuden musiikin orkesteri (UMO) on taloudellisessa ahdingossa. Kyseessä on Suomen ainoa jazzorkesteri, jonka muusikot saavat kuukausipalkkaa eli ovat orkesterin vakituista henkilökuntaa.

Kaikki orkesterin muusikot ovat lomautettuina elokuun loppupuolelle saakka. Vastaavaan järjestelyyn on turvauduttava myöhemminkin.

– Se on raskasta ja vaikuttaa suoraan työmotivaatioon, sanoo 2. alttosaksofonin soittaja Mikko Mäkinen, joka on työskennellyt orkesterin luottamusmiehenä tämän vuoden alusta.

Lomautuksiin on hänen mukaansa turvauduttu myös joskus 1990-luvulla, mutta nyt tilanne on ennenkuulumattoman synkkä.

– Vetää mielen apeaksi, kun ajattelee pahimpia skenaarioita. Muusikot ihmettelevät, miksei asialle olla aiemmin herätty tekemään mitään, Mäkinen toteaa.

Kun UMO jatkaa lomautuksen jälkeen syyskuussa, konsertteihin riittää myytyjen lippujen perusteella väkeä. Maailmallakin mainetta keränneen jazzorkesterin tulevaisuus ei jää ammattitaidosta kiinni. Sen kuulee kuka tahansa.

Vaikeat ajat ovat alkaneet näkyä big bandin yhteishengessä.

– Orkesteri itse ei sitä välttämättä edes huomaa, mutta keikalla käyneiltä freelancereilta kuulee jälkeen päin, että onpa ankea tunnelma, Mäkinen päivittelee.

"Rahoitus ei ole terveellä pohjalla"

Toimitusjohtaja Eeva Pirkkalan mukaan vuonna 1975 perustettu UMO on tehnyt tappiota iät ajat. Viime vuonna miinusta kertyi 51 500 euroa.

– Rahaa on aina ollut liian vähän. Lyhyesti sanottuna on vaikea muistaa hetkeä, etteikö toiminta olisi ollut tappiollista.

Orkesteri käyttää vakituisen henkilökunnan lisäksi paljon freelancereita. Keikkatilat vuokrataan erikseen.

– Toiminnastamme voi harvoin saada sellaisia lipputuloja, että sillä voisi kattaa produktiosta koituvat kustannukset.

Pirkkalan mukaan kriisiksi äityneen ongelman ydin on rakenteellinen. Kun Helsingin kaupunki perusti UMO-säätiön, laskettiin liikaa orkesterin oman varainhankinnan varaan.

– Ajateltiin, että opetus- ja kulttuuriministeriö (VOS), Helsingin kaupunki sekä Yleisradio kattaisivat kuluja niin, että UMO kykenisi omalla varainhankinnalla noin 25 prosentin tasoon. Se on osoittautunut hirveän haasteelliseksi.

UMO:n varsinaisen toiminnan tuotot jäivät viime vuonna noin 360 000 euroon, mikä oli 21 prosenttia kokonaistuloista. Summassa on mukana 60 000 euron kohdeavustukset valtakunnalliseen konserttitoimintaan ja yleisötyöhön.

– Julkisen rahoituksen suhde rakenteeseemme ja oman varainhankinnan tasoon ei ole terveellä pohjalla, Pirkkala summaa.

Alkuperäisistä kolmikantarahoittajista jäljellä ovat OKM ja Helsingin kaupunki. Monet avustuksista ovat pienentyneet vuosi vuodelta ja jotkut vakiintuneista rahoitusmekanismeista ovat nykyään harkinnanvaraisia. UMO:ssa säästökuuri onkin jo tullut eri muodoissaan tutuksi.

– OKM on jo vuosia leikannut valtionosuusrahoja, mikä koskettaa laajasti kaikkia valtionosuustoimijoita Suomessa, ei pelkästään UMO:a. Meidän osalta se on tarkoittanut muutamassa vuodessa 60 000 – 70 000 laskua budjetissa.

Myös Ylellä on näppinsä pelissä.

– Viimeinen niitti oli se, kun Yleisradio ei jatkanut pitkään jatkunutta sopimusta, joka takasi tietyn määrän radiointeja ja niiden vapaata käyttöä. Osa luulee vieläkin, että Ylen rahoitusosuus olisi budjetissamme merkittävä.

Kuva: Heikki Kynsijärvi

Toiminta kuihtuu, jos vakansseja ei täytetä

UMO:ssa on yhteensä 16 vakituista työpaikkaa. Basistin vakanssi on kokonaan täyttämättä. Sitä hoidetaan freelancer-pohjalta.

– Se on yksi huolenaihe. Väkisinkin tulee eläköitymisiä, ja jos vapautuvia paikkoja ei täytetä, siinä koko toiminta kuihtuu helposti pois. Tärkein asia olisi, että vapaat paikat täytettäisiin, luottamusmies, alttosaksofonisti Mikko Mäkinen huokaa.

Kriisin keskellä stressaavinta muusikoiden kannalta on ollut loputon byrokratia. Tieto kulkee huonosti kaupungin, UMO-säätiön hallituksen, orkesterin hallinnon ja muusikoiden välillä.

– Tilanne on se, ettei muusikoilla ole minkäänlaista luottamusta hallintoon. Emme aina edes tiedä, mitä tapahtuu.

Esimerkiksi mahdollisuus lomautuksiin avautui yhtäkkiä. Alkujaan niiden ei pitänyt olla vaihtoehto, joten kesälomien jälkeen alkaneet pitkät pakkolomat pudottivat korkeammalta.

Muusikoiden kannalta parempi ratkaisu olisi ollut säästäminen palkkakuluista pidemmällä aikavälillä.

– Työntekijän näkökulmasta olisi ollut helpompi tilanne aloittaa lomautukset heti vuoden alusta, Mäkinen huomauttaa.

Lisäksi puolet työntekijöiden lomarahoista jäi orkesterin kassaan.

– Toimitusjohtajalle tuli varmaan lomarahoista viestiä, että näin toimitaan, vaihtoehtoa ei ole, Mäkinen manaa.

– Hänen hommansa olisi lyödä nyrkkiä pöytään. Sauhuta. Vaahdota.

"Taiteilijoiden vakituiset työt yhteiskunnallisesti tärkeitä"

Koko soppaa ei keitettäisi, jos UMO palkkaisi muusikot produktiokohtaisesti työtehtäviin. Siten toimii muun muassa Avanti ja moni muu kamariyhtye ja viihdeorkesteri. UMO sen sijaan rinnastuu kuukausipalkkalaisineen kaupunginorkestereihin tai -teattereihin.

Normaaliviikkoina UMO harjoittelee yhdessä maanantaista keskiviikkoon ja pitää konsertin torstaina – aivan kuten useimmat sinfoniaorkesterit.

Tarvitaanko Suomessa sinfoniaorkesterin kaltaista jazzyhtyettä? Lähtökohtana on, että kuukausipalkkaa muusikoille maksavasta jazzyhtyeestä pitäisi olla suomalaisittain ylpeä.

– Miltä suomalainen jazzkenttä näyttäisi ilman UMO:a? Aika ankeaa olisi. Jos orkesterin olemassa oloa lähdettäisiin kyseenalaistamaan, pitäisi samalla katsoa koulutusta ja koko ravintoketjua alhaalta ylös. Mihin niitä muitakaan sitten tarvitaan, toimitusjohtaja Pirkkala kysyy.

Kuva: Heikki Kynsijärvi

Juuri vakanssit ovat arvokkaita kulttuurielämän tukipilareita.

– Peräänkuulutan taiteilijoiden vakituisten töiden tärkeyttä yhteiskunnassamme. Kaikkea ei voi mitata euroissa – halvin ei välttämättä ole laadukkain, Pirkkala julistaa.

Lisäbudjettia tuskin myönnetään

Helsingin kaupunki lienee ainoa UMO:n rahoittaja, jolla saattaisi olla ratkaisun avaimet käsissään.

– Puhutaan muutamasta sadastatuhannesta eurosta vuositasolla, Mäkinen arvioi.

Pirkkalan mukaan lisärahoituksen saaminen näyttää epätodennäköiseltä.

– Sopeutustoimet jatkuvat ensi vuonna sikäli kun lisäbudjettia ei myönnetä.

Sopeutustoimiin osallistuu muusikoiden lisäksi koko henkilökunta. Pirkkala on vähentänyt työaikaansa, tuottaja on luopunut lomarahoistaan. Hallituskin on pienentänyt palkkioitaan.

Luottamusmies Mäkinen haastaa pohtimaan koko toimintamallin mielekkyyttä.

– Säätiöllä pitäisi ehdottomasti olla asiantuntijajäseniä. Ongelma on, jos siellä on ihmisiä, joille toiminnan jatkuminen on se ja sama, kunhan ollaan hallituksessa ja päätetään asioista.

Suosittelemme sinulle