Niemenrannan edustalla Tampereen Lielahdessa on arvioitu olevan selluteollisuuden jälkeensä jättämää nollakuitua jopa 1,5 miljoonaa kuutiota. Vesi on puhdasta, mutta valtava massa estää tuolla kohtaa Näsijärven virkistyskäytön.
– Järvi ei ole järvi siinä kohtaa, koska siinä ei voi uida eikä veneillä. Mutta ei siinä kyllä kävelläkään voi, sanoo Hiedanrannan alueen kehittämisestä vastaava hankekehitysjohtaja Reijo Väliharju.
Kokeiden perusteella nollakuidusta voisi tehdä maata tuhkaan ja huonoon maamassaan sekoittamalla.
Kiinnostavampi ratkaisu olisi kuitenkin nollakuidun hyötykäyttö. Lielahden rantavesissä voi muhia jopa yli 10 miljoonan euron biokaasuvaranto. Tampereen teknillisellä yliopistolla on tutkittu nollakuidun mahdollisuuksia biokaasun tuotannossa.
– Jos nollakuitu päätetään ruopataan Lielahden pohjasta, pidän biokaasun tuotantoa potentiaalisena vaihtoehtona. Metaanin tuottopotentiaalit ovat sen verran suuret, että se voisi olla kannattavaa, sanoo bio- ja kiertotalouden apulaisprofessori Marika Kokko.
Kokon arvion mukaan nollakuitua voitaisiin hyödyntää biokaasun tuotannossa aikaisintaan 5–10 vuoden kuluttua. Selluteollisuuden ylijäämää löytyisi tuotantoon Lielahden lisäksi eri puolilta Suomea.
– Lisäksi samanlaisia kohteita on Kanadassa, Japanissa ja ympäri maailmaa. Potentiaalia on muuallakin, hän sanoo.