Koululuokan arkipäivää on, että sama tehtävä on yhden oppilaan mielestä liian helppo, toisen mielestä todella vaikea. Yksi haluaisi selvittää koulutunnin aiheesta lisää, kun taas toista ei kiinnosta yhtään. Miten kaikki saataisiin oppimaan?
Kymmenen vuotta fysiikan ja matematiikan aineenopettajana toimineen Pekka Peuran ratkaisu on "käänteinen oppiminen", jota hän avaa kasvatustieteen tutkija Marika Toivolan ja luokanopettaja Markus Humalojan kanssa julkaisemassaan kirjassa.
Pekka Peura, mikä suomalaisessa koulussa tällä hetkellä mättää?
– Kaikille oppilaille tarjotaan ikäryhmän mukaan samanlaisia tavoitteita ja sisältöjä. Kehitys kuitenkin tapahtuu monella eri tavalla ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvin moninaisia.
Millaiselle oppilaalle nykykoulu on mielestäsi ongelmallisin?
– Jos on nopea oppimaan tai on jo kouluun tullessaan oppinut valmiuksia, joita normaalisti opetellaan ensimmäisillä luokilla, se voi olla tosi puuduttavaa tai tylsän tuntuista. Samaten, jos ei syystä tai toisesta olekaan ihan mukana oletetussa kehitysvaiheessa, kaikki tuntuu liian vaikealta.
Mitä käänteinen oppiminen tarkoittaa?
– Se tarkoittaa hyvin tiivistetysti, että oppilas on keskiössä kaikessa toiminnassa. Kuunnellaan ja tutustutaan oppilaaseen, ja lähdetään sitä kautta miettimään, miten opetus pitäisi kenellekin järjestää.
Mikä on opettajan rooli käänteisessä oppimisessa?
– Opettajan rooli on ottaa oppilaat mukaan oppimiseen ja sen suunnitteluun sekä luoda turvallinen ympäristö. Välillä käytän termiä oppimisen johtaminen. Ei vain kerrota, miten asiat ovat, vaan pitäisi tutustua vahvemmin oppilaaseen ja tehdä sekä suunnittelu että käytännön toiminta yhdessä.
Miksi sinä olet innostunut uudenlaisesta opettamisesta?
– Olen nyt ollut kymmenen vuotta opettajana. Uran alkuvaiheessa tuntui, että tapa mitä itse käytin, ei toiminut ihan kaikille oppilaille. Olen hiljalleen alkanut tutkia, mitä kaikkia asioita voisi tehdä toisin. Toisaalta tosi monet ajatukset, joita käytämme, ovat vuosikymmeniä tai ehkä vuosisatoja vanhoja.
Käänteisessä oppimisessa oppilas saa lisää vastuuta. Pystyvätkö kaikki oppilaat kantamaan vastuun opiskelustaan?
– Jotkut pystyvät kantamaan laajankin vastuun, jolloin opettaja voi keventää omaa aktiivisuuttaan. Sitten on oppilaita, jotka tarvitsevat todella, todella paljon ohjausta. Vastuun kantaminenkin on taito, jota pitää harjoitella. Se riippuu myös siitä, minkä ikäisten oppilaiden kanssa ollaan tekemisissä.
Oppilas saa keskittyä siihen, mikä häntä kiinnostaa. Eikö oleellisia asioita jää oppimatta?
– On tietyt perusasiat, jotka kaikkien pitää toki hallita. Mutta koulu ei ole pelkästään sitä kaikille samaa, vaan voi lähteä myös seuraamaan omia kiinnostuksiaan. Varmasti jää jotain oppimatta. Maailma on niin täynnä informaatiota, ettei kukaan koskaan saa kaikkea haltuun. Kysymys on oikeastaan siitä, että oppilaalle jää oppimisesta hyvä fiilis, joka jatkuu läpi koulun ja koulun jälkeen.
Kasvavatko oppilaiden osaamisen väliset erot tällä tavalla?
– Osaamisen erot ovat samassa ikäryhmässä aina valtavia. Jos joku on matematiikassa hyvä ja saa osaamiselleen tukea, hänestä tulee entistä parempi. Toinen oppilas taas voi olla sosiaalisilta taidoiltaan tai kielissä tosi hyvä. Sanoisin, että oppimiserot kasvavat, mutta se yleensä ymmärretään väärin. Olisi väkivaltaista yrittää saada kaikkien osaaminen yhtä hyväksi, koska silloin meidän pitäisi taannuttaa joitakin oppilaita. Tasapäistäminenhän tarkoittaa osittain sitä, että jos olet jostain kiinnostunut, se kielletään tai estetään.
Sinun oppilaasi opiskelevat aina tiimeissä. Miksi?
– Yhteisöllinen oppiminen on syy, miksi ollaan tiimeissä. Että luokassa ei puhuisi kerrallaan vain yksi, vaan että jokaisella olisi mahdollisuuksia keskustella ja väitellä ja sitä kautta kehittää omaa ajatusmaailmaansa.
Sopiiko käänteinen oppiminen kaikenikäisille?
– Kyllä sopii. Kun pieni lapsi harjoittelee kävelemistä, niin sitähän toteutetaan samalla filosofialla. Lapsi ottaa täyden vastuun harjoittelusta. Hän harjoittelee sinnikkäästi: kaatuu ja nousee, kaatuu ja nousee. Vanhempien tehtävänä on luoda turvallinen ympäristö, missä lapsi pystyy harjoittelemaan. Toki vanhemmat voivat kannustaa ja tukea oppimista.
Miten vanhemmat voisivat auttaa oman koululaisensa oppimista?
– Meillä luotetaan lapsiin. He voivat itse kävellä kouluun eikä heitä tarvitse aina ajaa sinne. Vanhemmilla on luottamusta, ja he voisivat mielestäni jatkaa sitä. Toinen asia on, että ollaan kiinnostuneita ja tuetaan sitä, mikä lasta kiinnostaa.
Pitääkö koulussa olla kivaa?
– Ehdottomasti koulussa pitää olla kivaa! Mutta en tarkoita, että koulussa pitää olla viihdettä. Viihde enemmänkin turruttaa pitkällä aikajänteellä. Ihmisen saa syttymään se, että saa tehdä töitä jonkin asian eteen, mihin itse uskoo. Tai että saa tehdä töitä muiden ihmisten hyväksi.
Flipped Learning, Käänteinen oppiminen -kirjan ovat kirjoittaneet Marika Toivola, Pekka Peura ja Markus Humaloja (Edita).
