Runsas pari sataa vuotta sitten englantilainen maalaislääkäri teki ihmiskokeen, joka kirkuisi tänä päivänä iltapäivälehtien lööpeissä ja saisi arkkiatrin takajaloilleen. Brittiläinen kirurgi istutti pieneen lapseen tahallaan tappavan vaarallisen isorokkoviruksen.
Isorokko riehui tuolloin Englannissa tuhoisin seurauksin. Kirurgin koulutuksen saanut maalaislääkäri Edward Jenner ihmetteli, miksi tauti ei näyttänyt iskevän karjaa lypsäviin piikoihin, vaikka isorokko ei muutoin säästellyt ketään. Sen sijaan oli kyllä tavallista, että piiat saivat lehmistä ihmiselle vaarattoman lehmärokon.
Jennerin korviin oli kantautunut erään lypsäjän väite, että piikojen sairastama lehmärokko suojaa heitä jollakin tavoin isorokolta. Asia piti selvittää, mutta siihen sisältyi iso riski. Tarvittiin vapaaehtoinen, johon istutettaisiin ensin lehmärokko ja sen jälkeen pitäisi testata, voiko sama ihminen sairastua isorokkoon.
Toukokuussa 1796 Jenner suostutteli 8-vuotiaan pojan osallistumaan hengenvaaralliseen kokeeseen. Lääkäri keräsi lehmärokkoa sairastavan piian ihorakkuloista visvaa, teki pienen haavan pojan ihoon ja hieroi visvan siihen. Jonkin ajan päästä poika sairastui lehmärokkoon.
Taudin jälkeen oli vuorossa kokeen hyytävä vaihe. Nyt Jenner keräsi isorokkopotilaan rakkuloiden eritettä ja saastutti pojan sillä. Alkoi tuskainen odotus. Jenner ei päästänyt poikaa silmistään, vaan tarkkaili tätä herkeämättä. Mitään ei tapahtunut. Poika ei sairastunut isorokkoon. Tautia vastaan oli keksitty rokote.
Rokotteen teho perustuu muistiin
Rokottamisen periaate on yksinkertainen. Ihmiseen istutetaan taudinaiheuttajaa. Sitä on kuitenkin heikennetty niin paljon, että immuunipuolustusjärjestelmämme pystyy nujertamaan taudin. Verenkierron solut ja niiden tuottamat vasta-aineet käyvät pöpöjen kimppuun ja tappavat bakteerit tai virukset, joista sairaus johtuu.
Jennerin kokeessa isorokon sukulainen lehmärokko toimi heikennettynä taudinaiheuttajana. Kun pikkupojan solut ja vasta-aineet tappoivat lehmärokon virukset, pojan verenkiertoon jäi soluja, jotka muistivat, millaisia tuhottavat taudinaiheuttajat olivat.
Nämä muistisolut säilyvät ihmiskehossa pitkään, jotkut koko ihmisiän. Ne aktivoivat solut uuteen hyökkäykseen, jos tuttu tauti yrittää tunkeutua kehoon toistamiseen. Kun muistisolut käynnistävät hyökkäyksen heti, taudinaiheuttajat tapetaan, ennen kuin ne ehtivät kunnolla kehossa lisääntyä.
Rokottaminen muutti maailmaa
Me kutsumme Jennerin todentamaa mekanismia immuniteetiksi. Immuniteetistä johtuu, että esimerkiksi lapsena sairastettu vesirokko ei tartu samaan ihmiseen uudelleen. Sairauksissa, jotka tuottavat koko ihmisiän eläviä muistisoluja, yksi rokotus voi riittää elinikäiseksi suojaksi. Toisissa taudeissa muistisolut ajan oloon kuolevat ja ihminen tarvitsee määrävälein tehosterokotuksen.
Nykyään osa rokotteista on valmistettu kokonaan synteettisesti. Nämä niin sanotut inaktivoidut rokotteet eivät enää sisällä elävää taudinaiheuttajaa. Ne on muilla keinoin valmistettu synnyttämään kehossa immuniteettireaktio.
Ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että alkuperäinen idea hankkia immuniteetti tahallisella tautitartunnalla tunnetaan historiasta jo todella kaukaa.
– Jennerin kokeilu synnyttää immuniteetti heikomman taudin aiheuttavalla lähisukulaisviruksella oli kuitenkin mullistus. Se loi pohjan lääketieteen kamppailulle rokkotauteja ja muita vitsauksia vastaan: polio, kurkkumätä, hinkuyskä, jäykkäkouristus ja niin edelleen. Tällä hetkellä isorokon kehärokottamisen torjuntamallia käytetään muun muassa ebolaa vastaan. Kun joku sairastuu, hänen lähipiirinsä suojataan heti rokotuksella, Nohynek sanoo.
Rokottaminen on turvallisempi versio venäläisestä ruletista
Koska rokottamisessa ihmiseen istutetaan tauti, vaikka heikennettykin, on olemassa vaara, että rokotettu sairastuu oikeasti. Tämä riski liittyy ennen muuta rokotteisiin, joissa käytetään eläviä taudinaiheuttajia. Tässä mielessä rokottaminen on kuin pelaisi venäläistä rulettia, mutta mahdollisuudet hävitä ovat vain murto-osa revolverilla pelaamisesta.
Riski sairastua vaihtelee rokotteesta riippuen. Yleensä riski on äärimmäisen pieni. Moni muistaa vielä, kun Suomessa järjestettiin 1980-luvun puolivälissä joukkorokotukset poliota vastaan. Tautisuojan sai, kun kävi jakelupisteessä syömässä rokoteaineeseen kastetun sokerinpalan.
Riski sairastua polioon rokotteesta oli yksi tapaus puolta miljoonaa tai miljoonaa rokotettua kohden. Kampanjan jälkeen Suomessa epäiltiin muutaman ihmisen sairastuneen rokotepolioon.
– Mitään yleispätevää suhdelukua hyväksyttävästä tautiriskistä ei ole. Kussakin tilanteessa on aina punnittava, mitkä ovat tiedossa olevat taudin aiheuttamat riskit ja toisaalta rokotuksesta saadut hyödyt. Tilanteet myös elävät, jonka vuoksi arviokin voi muuttua. Ei meillä enää anneta kaikille vastasyntyneille esimerkiksi tuberkuloosirokotusta, koska tautia on enää niin vähän, Nohynek sanoo.
Hyvää mittaria sopivalle rokoteriskille ei ole
Poliorokotustakin paremmin on muistissa, mitä seurasi vuosikymmenen vaihteessa sikainfluenssaa vastaan annetusta Pandemrix -rokotteesta. Yli pari sataa ihmistä sai mahdollisesti rokottamisen seurauksena vaikean, parantumattoman narkolepsian. Korkein riski oli 4-19 –vuotiailla. Heistä yksi 16000 rokotettua kohti sai narkolepsian.
Tiedeyhteisö ei osaa vieläkään aukottomasti selittää, kuinka rokote on myötävaikuttanut narkolepsian puhkeamiseen. Syy-yhteydestä kiistellään edelleen. Pandemrixin tapauksessa oli silti kyse rokotteen haittavaikutuksesta, ei rokotteen kyvystä estää sikainfluenssa. Haittavaikutuksia rokotteilla on yleisesti, tosin vain aivan poikkeuksellisesti ne ovat niin traagisia kuin Pandemrixin tapauksessa.
– Lääkeviranomaiset eivät ole peruuttaneet Pandemrixin myyntilupaa tapahtuneen jälkeenkään. Se oli sikainfluenssaa vastaan hyvin tehokas. Vakavan pandemian uhatessa narkolepsian riski verrattuna kuolemanriskiin olisi niin vähäinen, että varmaan rokotetta käytettäisiin uudelleenkin. Mutta jos tietäisimme varmasti rokotteen ja narkolepsian yhteyden, tätä narkolepsialle altista 4-19 –vuotiaiden ryhmää tuskin rokotettaisiin, Nohynek sanoo.
Tavallisesti rokotteiden haittavaikutukset ovat lieviä: kuumetta, ohimenevää lihassärkyä ja kipuja – ylipäätään ensioireita, joilla mikä tahansa sairastaminen alkaa. Siitähän rokotuksessa on kyse: sairastutaan heikkoon versioon taudista, jota vastaan halutaan suojaa. Joskus haittavaikutukset liittyvät myös rokotusaineen aiheuttamiin allergiareaktioihin. Mutta vakaviakin haittavaikutuksia ilmenee.
Rokotteet ovat tavallaan kuin auton turvavyöpakko. On onnettomuuksia, joissa turvavyö on autoilijalle vaaraksi – esimerkiksi auton pudotessa talvella jäihin. Silti kaikki mahdolliset onnettomuudet huomioiden turvavyöstä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Laumassa ihminen on turvassa – tai vaarassa
Joillekin rokotteiden riskit ovat liikaa tai he eivät usko niiden tehoon. Suomessakin terveydenhuollon ammattilaiset ovat seuranneet huolissaan, miten erilaiset rokotevastaiset kampanjat ja keskustelut valtaavat alaa – varsinkin verkossa.
Hanna Nohynek Thl:stä vahvistaa, että rokotteiden suoja ei ole yksiselitteisesti täydellinen. Se vaihtelee paljon rokotetyypin mukaan.
– Heikoimpia ovat tavanomaiset influenssarokotteet. Niillä suoja on huonoimmillaan vain 20 prosenttia rokotetuista, kuten viime talvena. Parhaimmillaan ne suojaavat 60 - 70 prosenttia rokotetuista. Tehokkaampia rokotteita on kehitteillä, mutta niitä saadaan vielä odottaa, Nohynek sanoo
Influenssarokotteiden heikko teho johtuu monesta tekijästä: siitä, miten tautia aiheuttava virus ja sitä vastaan kehitetty rokote vastaavat toisiaan, minkä ikäisiä rokotettavat ovat, tai onko rokotus annettu ajoissa ennen epidemian saapumista.
– Toisaalta esimerkiksi pneumakokkirokotteen teho vakavia taudinmuotoja, kuten aivokalvontulehdusta vastaan sekä tuhkarokon rokotteen suoja on yli 95 prosenttia, Nohynek kertoo.
Viranomaisten huoli rokotevastaisuudesta johtuu ennen muuta siitä, että jos halukkuus ottaa rokotuksia vähenee, me menetämme niin sanotun laumasuojan. Silloin tapahtuu paljon pahaa.
Laumasuoja tarkoittaa sitä, että kun hyvin suuri osa ihmisistä on rokotuksella suojattu joltakin taudilta, hyvin harva suojaamatonkaan saa tartunnan. Tämä johtuu siitä, että yleensä taudin leviäminen edellyttää kanssakäymistä sairaiden kanssa.
Laumasuoja onkin ristiriitainen asia. Jos kerran rokottamattakin pärjää, miksi ryhtyä koko touhuun?
Siksi, että laumasuoja on herkkä ja hutera asia. Meidän ja tautien välissä on vain hento verho, joka repeää nopeasti, jos halukkuus rokotuksiin merkittävästi laskee.
Laumasuojaan vaadittu rokotuskattavuus vaihtelee taudeittain, mutta rokotettuja pitää yleensä olla paljon. Esimerkiksi tuhkarokossa lähes kaikki pitää rokottaa, ennen kuin myös ilman rokotusta olevat saavat suojaa. Tuhkarokon laumasuoja alkaa horjua, kun rokotettujen osuus laskee alle 95 prosentin.
Viranomaiset odottavat nyt huolissaan, mistä laumasuoja ensimmäisenä ratkeaa, jos into luopua rokottamisesta kasvaa.
– Täytyy muistaa, että korkean laumasuojan maassakin on mahdollisuus epidemiapyrähdyksiin. Vaikka koko Suomen luku kertoo, että tuhkarokon rokotuskattavuus on yli 95 prosenttia, meillä voi olla alueellisia taskuja, joissa ei ole rokotettu tarpeeksi. Jos jostakin Pohjanmaalta löytyy kylä, jossa rokotuskattavuus on 80 prosentin luokkaa, maaperä tuhkarokkoepidemialle on valmis, Nohynek sanoo.