Enkö muka ole tarpeeksi kiinnostava? Instagram-tililläni on vain 372 seuraajaa.
Se ei ole mitään somemaailmassa, missä suosituimmilla ihmisillä on useita tuhansia tai jopa satojatuhansia seuraajia.
Suosiota voi kuitenkin helposti kasvattaa. Tarvitaan vain rahaa.
Testasin tätä juttua varten, miten homma toimii.
Nopea Google-haku sanoilla "Buy Instagram Likes" tuottaa 58 miljoonaa hakutulosta.
Menen sivulle http://igreviews.org, missä on arvioitu sometykkäyksiä myyviä palveluita. Valitsen niistä neljänneksi parhaan, http://buycheapfollowerslikes.org/ ja ostan 10 000 Instagram-seuraajaa hintaan 59 dollaria eli 50 euroa.
Noin kymmenen minuutin päästä ostotapahtumasta alkaa tapahtua.
Puhelimeni näytöllä vilkkuvat ilmoitukset uusista seuraajista. Heitä on eri puolilta maapalloa: Lomaosakekauppias Turkista, kaivinkonevalmistaja Chilestä, huivipäisiä nuoria naisia Bangladeshista ja niin edelleen. Mahtuupa mukaan myös vuoren huipulla ilman paitaa poseeraava ruotsalaislaskettelija.
Seuraajia tulee lisää muutaman sekunnin välein.
Päivän lopulla seuraajamääräni on noussut vajaasta 400:sta lähes 10 000:een.
Lataan myöhään illalla vielä testimielessä Instagram-tililleni uuden kuvan lenkkireitiltäni. Tuhannet uudet fanini eivät reagoi mitenkään. Kuvani saa vain kahdeksan tykkäystä.
Yhtäkkiä uusien seuraajien virta lakkaa. Instagram-suosioni ei juuri ja juuri ylläkään 10 000:een seuraajaan.
Lähetän ostokuitistani löytyvälle klikkikauppias Ajay Khandelwalille viestin ja valitan heikosta palvelusta.
“Hei!
Ostin teiltä 10 000 Instagram-seuraajaa 10. päivä elokuuta. Sain vain 9 000.
Voisitteko ystävällisesti lähettää loput?”
Kymmenen minuutin päästä tästä saan tuhat seuraajaa lisää.
Klikit ovat todennäköisesti peräisin Bangladeshista. Intian kyljessä sijaitsevasta köyhästä maasta on kehittynyt keskus, missä tehtaillaan someklikkauksia rahasta.
Ilmiöstä on kehittynyt todellinen bisnes.
Kyse on tykkäystehtaista, joista käytetään englanninkielistä nimeä "click farm". Ne sijaitsevat lähes poikkeuksetta Aasian köyhissä maissa, eikä se ole sattumaa. Palkkataso alueella on matala ja työvoimaa on paljon.
Klikkipajoissa työntekijöiden tehtävä on luoda profiileja somepalveluihin kuten Facebookiin ja Instagramiin sekä käydä klikkaamassa tykkäyksiä tai seuraamassa henkilöitä näillä alustoilla.
Buumi alkoi maassa joitakin vuosia sitten.
Näin kertoo myös Ylen Bangladeshin pääkaupungista Dhakasta tavoittama IT-alan työntekijä MH Shahriar. Parikymppinen mies kertoo, että hänen ystäväpiirissään on useita henkilöitä, jotka omistavat tykkäystehtaita.
– Kuulin tykkäystehtaista ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten. Kaverini kertoi minulle firmasta, missä sinulle maksetaan siitä, että käyt tykkäämässä amerikkalaisten julkkisten kuvista ja statuspäivityksistä. Pidin koko hommaa vitsinä! MH Shahriar sanoo.
Selvitykset ovat osoittaneet, että työntekijöiden olot klikkitehtaissa ovat yhtä kurjia kuin monissa Aasian hikipajoissa: työpäivät venyvät hyvin pitkiksi ja palkka voi olla usein vain euro päivässä.
Myös IT-työntekijä Shariar kertoo, että klikkipajat ovat usein pieniä kerrostalohuoneistoja, joissa yhdessä huoneessa työskentelee usein noin 5-8 ihmistä. Työntekijät paiskivat usein työtä läpi yön.
Huoneissa on monesti useita satoja kännyköistä, jotka on pinottu telineisiin ja kytketty johdoilla kiinni pöytätietokoneisiin.
– Tilat ovat erittäin ahtaat ja huonokuntoiset, Shariar kuvaa.
Bangladeshin viranomaiset eivät ole puuttuneet klikkipajojen toimintaan, koska sometykkäysten tehtailu rahaa vastaan ei ole maassa laitonta.
Klikeillä taotaan rahaa myös muissa halpatuotantomaissa.
Thaimaassa poliisi ratsasi aiemmin tänä kesänä tykkäystehtaan, jossa työskenteli ihmisiä ilman työlupaa. Poliisi löysi paikalta lähes 350 000 maahan salakuljetettua sim-korttia.
Tykkäystehtaita on löydetty lisäksi Filippiineiltä ja Kiinasta.
**Tykkäystehtaiden synnyn taustalla **ovat nettialustojen, kuten Googlen, Facebookin ja Microsoftin kehittämät ohjelmat, joilla voidaan tunnistaa ja estää tietokoneavusteiset klikkaukset.
Kehitys on saanut huijarit käyttämään valeklikkauksiin oikeita ihmisiä ja oikeita profiileja. Klikkihuijausta on vaikeampaa erottaa, sillä periaatteessa kyse ei edes ole valeklikkauksista – voihan kuka tahansa luoda Instagramin ja Facebookin kaltaisiin verkkopalveluihin profiileita ja tykätä siitä mistä haluaa.
Laillisuuden rajoilla liikutaan kuitenkin silloin, kun tykkäystehtaan työntekijöiden tekemiä sometykkäyksiä paketoidaan tuotteeksi ja myydään eteenpäin esimerkiksi muotibloggaajalle, jolle muotiketjut maksavat vaikkapa vaatekappaleen tai asusteen esittelemisestä.
– Ongelma on siinä, että tästä ei jää kiinni. Perinteiset analyysityökalut eivät tunnista tykkäystehtaalta ostettua klikkiä, yhdysvaltalaisen huippuyliopiston Harvard Business Schoolin professori Benjamin Edelman sanoo.
Edelman tutkii työkseen nettimarkkinoita. Hän muistuttaa, että klikkauksien ostaminen ei rajoitu pelkästään sosiaaliseen mediaan.
Ilmiö on paljon laajempi.
Nettimainonta perustuu mainoksien klikkaamiseen, ja mainosten julkaisijoille maksetaan sen mukaan, miten paljon heidän alustoillaan olevia mainoksia klikataan.
– Kun yritys näkee, että sen kilpailijat ostavat klikkejä eivätkä jää siitä kiinni, on houkutus toimia samoin suuri, professori Edelman sanoo.
"Jalkapalloilija Lionel Messillä oli enemmän seuraajia Dhakassa kuin missään muussa kaupungissa"
**Kun vaatemerkki esittelee uusinta luomustaan **esimerkiksi Instagramissa, harvat katsovat, minkälaisia profiileja tykkääjien joukosta löytyy ja ovatko kaikki niistä aitoja.
Mitään tarkkaa määritelmää aidolle tykkäykselle ei ole. On silti selvää, että tuhansien tykkäyksien ostaminen on harhaanjohtavaa markkinointia.
Aalto-yliopiston markkinoinnin professori pitää klikkauksen ostamista yksiselitteisesti laittomana ja kiellettynä toimintana.
– Tällaista markkinointia tekevät yritys altistaa itsensä tuhoisalle maineen menetykselle. Uskottavuus menee hyvin nopeasti, professori Lasse Mitronen sanoo.
Klikkishoppailua harjoittavat myös useat muut tahot, joille suositulta näyttäminen tuo rahaa tai ainakin mainetta.
Osa heistä on jo narahtanut toimistaan.
Kun Facebook muutaman vuosi sitten julkisti tietoja suosituimpien sivujensa seuraajista, paljastui, että esimerkiksi jalkapalloilija Lionel Messillä oli enemmän seuraajia Dhakassa kuin missään muussa kaupungissa.
Myös lukuisia muita julkisuuden henkilöitä on syytetty fanien ostamisesta. Klikkiostoksia ovat tehneet monet muutkin tahot: esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriö myönsi jo vuonna 2013 käyttäneensä 630 000 dollaria Facebook-seuraajien ostamiseen.
**Klikkishoppailu ei ole jäänyt huomaamatta Suomessakaan. **Suosituimpiin muotibloggaajiin Suomessa kuuluva Alexa Dagmar kertoo ihmetelleensä, miten joissakin blogeissa tykkäykset ja seuraajien määrät ovat oudossa suhteessa.
– Olen törmännyt useisiin ulkomaalaisiin tileihin, joissa seuraajia on vaikka 100 000 mutta tykkäyksiä on kuvissa vain muutama sata. Se herättää epäilykseni. On epätodennäköistä, että alle prosentti sitoutuisi seuraamaansa sisältöön, Dagmar sanoo.
Sama pätee hänen mukaansa myös toisinpäin: seuraajia saattaa olla vain muutama sata, mutta tykkäyksiä useita tuhansia.
Dagmarin mukaan seuraajien sitouttaminen on nousemassa arvokkaammaksi kuin pelkkä seuraajien määrä. Dagmarin mukaan muotibrändeille on tärkeää se, miten bloggaajan sisältöön reagoidaan, eivät niinkään suuret seuraajamäärät.
Tykkäystehtailta voi kyllä ostaa tuhansia seuraajia, mutta heillä ei ole minkäänlaista sidettä seuraamaansa henkilöön tai tuotteeseen. Usein he eivät edes tiedä, mitä alkavat seurata.
– Vahvalla henkilöbrändillä on enemmän vaikutusta kun seuraajien määrällä ja myös niin sanotut “micro-influencerit” ovat kovassa nosteessa, sillä heidän sisältöönsä sitoudutaan herkemmin, Dagmar sanoo. Microinfluencereilla Dagmar tarkoittaa somevaikuttajia, joilla on alle 10 000 seuraajaa.
Dagmarin blogia selataan kuukaudessa 350 000–400 000 kertaa. Se on Suomen kokoisessa maassa suuri määrä.
Dagmarin mukaan Suomessa markkinat ovat kuitenkin pienet, ja esimerkiksi Instagramissa jaetuista kuvista, joissa muotibloggaaja esittelee tuotteita, maksetaan vain satoja euroja. Miljoonia seuraajia omaavilla ulkomaisilla bloggaajilla luku saattaa olla jo yli puoli miljoonaa euroa per kuva.
Sara Parikalla on Instagramissa 144 000 seuraajaa. Hänen lataamansa kuvat saavat usein yli 10 000 tykkäystä.
– Kymmenillätuhansilla tykkäyksillä per kuva voi saada ihan kivaa tienestiä, ja jos puhutaan sadoistatuhansista seuraajista, niin sillä voi tulla jo todella hyvin toimeen, Parikka kertoo.
Parikan mukaan yritykset ovat kiinnostuneita bloggaajan tai Instagram-vaikuttajan tilistä. Jos ostetut seuraajat eivät ole aktiivisia, jää siitä jää helposti kiinni, hän uskoo.
"Eivätkä minunkaan klikkikaupasta ostamani valeseuraajat ole kaikki profiileiltaan täysin epäuskottavia"
**Myös palveluntarjoajat kuten Google ja Facebook **kehittävät koko ajan menetelmiään ostettujen klikkien kitkemiseksi.
– Meillä on 180 erilaista filtteriä, jotka kitkevät epäkelpoa liikennettä mainosjärjestelmästämme, tiedottaja Farshad Shadloo Googlelta vastaa Ylen kysymykseen siitä, miten verkkojätti voi kitkeä tykkäystehtailta ostettuja klikkejä järjestelmistään.
Miten tämä käytännössä toimii, siihen Shadloo ei enää vastaa.
Onkin vaikeaa kuvitella, että filtterit pystyvät kitkemään pois ostetut tykkäykset aidoista tykkäyksistä, jos niiden klikkaajina on molemmissa tapauksissa oikea ihminen, joka on luonut oikean profiilin sosiaaliseen mediaan.
**Palataan takaisin miljoonien klikkien syntytehtaille Bangladeshiin. **Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että klikkien seuraajien ja tykkäysten suuri määrä on laatua tärkeämpää. Valeprofiilien tehtailu kannattaa, ja IT-alan työntekijä MH Shariar Dhakasta kertoo monien kavereidensa lähteneen alalle.
– Ala kasvaa räjähdysmäisesti. Ihmiset tajuavat, miten suurista markkinoista on kyse ja perustavat omia tykkäystehtaitaan, Shahriar uskoo.
Eivätkä minunkaan klikkikaupasta ostamani Instagram-seuraajat ole aivan kaikki profiileiltaan täysin epäuskottavia.
Joku on nähnyt selvästi vaivaa tilien rakentamisessa. Niissä esiintyy kuvia perheestä, lapsista leikkimässä, turistikohteista. Aivan kuten aidoilla Instagram-tileillä.
Keitä tykkäystehtaissa sitten työskentelee?
Ainakin Bangladeshissa työ houkuttelee erityisesti nuoria opiskelijoita. Dhakassa on useita IT-alan kouluja, jonne nuoria saapuu Bangladeshin köyhältä maaseudulta. Rahaa on pakko hankkia elämiseen.
– Perinteisesti nämä köyhät nuoret ovat rahoittaneet opiskelunsa työskentelemällä pikaruokapaikoissa, mutta työ IT-firmassa on heille paljon houkuttelevampaa, Shariar sanoo.
Rahaa tykkäystehtaan työntekijän saa Shariarin mukaan noin 10 000–12 000 takaa eli 105–125 euroa kuukaudessa.
Ennen länsimainen kuluttaja tottui siihen, että bangladeshilaisen t-paidan voi ostaa muutamalla eurolla.
Vastaavasti tykkäystehtaiden työn hedelmät kerää länsimainen bloggaaja tai some-julkkis.
