Kriisipsykologi Eija Palosaari uskoo, että suomalaiset ovat osanneet odottaa ja pelätä. On ollut vain ajan kysymys, milloin Suomessakin tapahtuu vakava, ihmishenkiä vaativat teko.
– Suomalaiset ovat varmaan hiljaa henkisesti tällaiseen jo varautuneet. Nyt olemme vain sen edessä, että se on tässä ja se on tapahtunut nyt.
Palosaari on psykologian tohtori sekä vaativan erityistason traumapsykoterapeutti. Näin hän neuvoo tapahtuneesta järkyttyneitä:
– Ensinnäkin ehdottaisin, että yrittää keskittyä rauhoittaviin tosiasioihin eli todellisiin tapahtumafaktoihin. Tällaisissa tilanteissa mieli lähtee tuottamaan helposti sisäistä panikointipuhetta, jossa saattaa käydä, että omat pelot alkavat tuntua jo tosiasioilta, mikä on luonnollista.
– Kannattaa palauttaa mieleen, että viranomainen toimi nopeasti, tämä on yksittäinen tilanne Suomessa ja tilanne on ohi. Lisäksi tekijä on viranomaisen hallussa. Nämä ovat sellaisia faktoja, joihin kannattaa omaa mieltään keskittää.
Kriisipsykologin mukaan kannattaa yrittää palautua arjen askareisiin.
– Mielen voi rauhoittaa muistuttamalla, että on itse turvassa. Tämä on surullinen tapahtuma ja todella surullista niille, joita tämä henkilökohtaisesti koskee, mutta myötäelämisen tunne ei saisi muuttua omakohtaiseksi peloksi.
"Taukoja sosiaalisesta mediasta"
Turussa sattuneiden puukotusten ymmärtäminen voi tuntua vaikealta tai mahdottomalta. Ihmiset seuraavat yhtäaikaisesti useita tiedotusvälineitä sekä sosiaalista mediaa saadakseen lisää tietoa.
– Yleensä suurten onnettomuuksien ja katastrofin jälkeen seurataan valppaana kaikkea mahdollista informaatiota, mitä on saatavilla. Kun mieli on järkyttynyt ja hämmennyksen vallassa, toistuvan tiedon kautta yritetään laittaa palasia kohdalleen ja rakentaa kokonaiskuvaa, jotta kaiken voisi käsittää, Eija Palosaari sanoo.
– Jos pelkotila on vahva, ehdottaisin, että pitää selkeitä taukoja sosiaalisessa mediassa ja muussakin mediassa, että mieli pääsisi rauhoittumaan.
"Antaa lapsen puhua"
Usein lapset näkevät ja kuulevat enemmän kuin aikuinen muistaa.
– Lapset näkevät ja lapset kuulevat. Ei pidä vähätellä sitä, että he ovat jollakin tavalla tietoisia siitä, että hyvin poikkeuksellista on tapahtunut.
Palosaaren mielestä siksi asiasta ei kannata vaieta.
– Antaa lapsen puhua ja keskustella. Heiltä kannattaa kysyä, mitä he tietävät ja ajattelevat. Sen jälkeen keskustelun voi viedä turvallisuutta tuoviin asioihin.
– Mielestäni tämä ei ole hetki jutella syvällisesti maailman tai yhteiskunnan tilasta, vaan kannattaa tiivistää keskustelu tämänhetkiseen turvallisuuteen.
Kriisipsykologi rajoittaisi myös lasten uutisten seuraamista.
– En toivoisi, että lapset ovat tiiviisti ruudun ääressä, kun yhä uusia yksityiskohtia tulee esiin. Ohjaisin heitä muuhun tekemiseen. He tarvitsevat oman läheisen aikuisen apua asian käsittelyyn enemmän kuin mediainformaatiota, kriisipsykologi Eija Palosaari sanoo.
Tapahtumat ovat herättäneet ihmisissä pelkoa ja kysymyksen, uskaltaako kadulla liikkua edes päivällä. Palosaari muistuttaa, ett viisas varautuminen on tarpeen ja että huomioi, missä ja milloin liikkuu. Paniikkiin ei ole syytä.
– On muistutettava itseään siitä, että yhteiskunta palautuu normaaliksi näinkin järkyttävän haavan jälkeen. Arki jatkuu. En toivo, että ihmiset ovat jatkuvan pelon vallassa.