Ihan kuin koko kansakunta olisi odottanut, milloin se mitä maailmalla tapahtuu, tapahtuu myös meillä. Näin kuvailee tuntemuksiaan Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, kun Turun tapahtumat alkoivat selvitä.
– Vähän kuin olisin herännyt todellisuuteen. Toki olin hämmentynyt, kuvailee Sydänmaanlakka.
Monen mielessä on vahvana pelko. Sydänmaanlakan mukaan pelolla on kaksi pääteemaa: hallitsematon pelko ja sellainen pelko, joka täyttää pelolle ominaista tehtävää: se on tervettä ja jopa suojelevaa ja ihmistä herättelevää.
– Hallitsematon pelko aiheuttaa esimerkiksi vihan tunteita ja syyllisten etsimistä. Sen käsittelyssä neuvoisin tarkastelemaan isompaa kuvaa. Pitää astua pois kapeasta ajattelusta ja uhkakuvien maailmasta, sanoo Sydänmaanlakka.
Hänen mielestään pelko pitää arkipäiväistää, ettei se ole ulkoapäin pamahtava, ymmärtämätön asia.
– Mutta jos tässä kyseisessä tapauksessa jotakin rikkoutui, niin se oli turvallisuudentunteemme.
Arki auttaa myös turvallisuudentunteen paikkaamisessa, sanoo Sydänmaanlakka. Elämä jatkuu.
– Nyt kun meidän on pakkokin hyväksyä maailman rumuus, niin voisimme yrittää nähdä rumuuden yhtenä osana tätä kaikkea. Rumuus ei meitä määrittele ihmisinä, eikä se määrittele suomalaisuuttakaan. Aivan muut asia määrittelevät meitä, miettii Sydänmaanlakka.
"Maailmassa on enemmän rakkautta kuin vihaa"
Sydänmaanlakka kertoo kuulleensa paljon kertomuksia siitä, miten Turussa autettiin loukkaantuneita.
– Toivoisin että mahdollisimman moni muukin kuulisi näitä tarinoita. Esimerkiksi miten yksi auttajista oli kääntänyt puukotuksen uhrin lapsen vaunut poispäin tilanteesta. Minusta siinä on jotain aika suurta ja kuvaavaa. Maailmassa on enemmän rakkautta kuin vihaa, Sydänmaanlakka pohtii.
Hänen mielestään vihan ongelma on siinä, että se saa pelon myötä kohtuuttomat mittasuhteet.
– Nämä auttajat osallistuivat tapahtumiin oman henkensäkin kaupalla. Siinä on valtavan iso kertomus siitä, mitä meidän ihmisten maailma on. Se on välittämistä ja rakastamista. Näkee toisen ihmisen hädän hallitsemattoman vihan ja pelon alla. Tänään olisi hyvä ilta jokaisessa kodissa pysähtyä arjen askareissa ja huomata, miten paljon hyvää pieniin asioihin kätkeytyy.
Miten pitäisi puhua lapsille?
Hyökkäys kohdistui tavallisiin ihmisiin perjantai-iltapäivänä, keskellä kaupunkia. Poliisin mukaan on viitteitä siitä, että uhrit oli tietoisesti valikoitu sukupuolen perusteella.
Viikonloput vietetään hyvin usein perheen kesken. Miten Turun tapahtumista pitäisi puhua kodeissa lapsille ja nuorille?
– Puhuminen on tärkeätä, mutta ehkä tekeminen on vielä tärkeämpää. Kansainvälinen esimerkki Barcelonaa myöten näyttää, että La Ramblalle palataan takaisin. Kävellään mekin täällä kuin ennenkin, syödään päivällinen ihan kuin ennenkin koko perheen voimin. Silloin pahuus saa paikkansa, sen pienen kolon joka sille kuuluu, ei yhtään suurempaa.
Olavi Sydänmaanlakka muistuttaa myös, että lapselle voi usein vasta iltaisin nukkumaan mennessä tulla mieleen päivän tapahtumia ja pelkoja.
– Hyvä ohje on se minkälaisia satuja iltaisin luetaan. Kovin pelottavia satuja ei iltaa vasten saa lukea, koska lapsi saattaa nähdä pahoja unia. Vanhemman perustaito on osata säädellä sitä, mikä on hyvä hetki keskustella, kuinka paljon jaetaan ja puhutaan.
Lue lisää:
Presidentti Niinistö ylistää puukotuksen uhrien auttajia: "He pistivät oman elämänsä likoon"