Metsiensuojelu laahaa kaukana tavoitteesta – Katso taulukosta, paljonko sinun lähelläsi suojellaan metsiä

Satavuotias koskematon metsä on harvinaisuus Suomessa, puhumattakaan ikimetsien sisältämistä usean sadan vuoden aikakerrostumista. Kaikenikäisillä metsätyypeillä on luontoarvoja, mutta luonto itse tarvitsee monimuotoisuuden ylläpitoon mahdollisimman luonnontilaisia vanhoja metsiä.

Luonnonperintösäätiö etsii juuri sellaisia.

Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan Suomen pitäisi suojella muun muassa 17 prosenttia maa-alueistaan. Metsien osalta tavoite on yhä kaukana.

Metsiä suojelevat tahot ovat olleet kiireisiä, sillä Suomen valtio on luvannut Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjassa suojella saman pinta-alan, jonka säätiöt ja muut yksityiset tahot suojelevat omillaan ilman valtiolta saatavaa korvausta. Tänä vuonna tehty suojelupäätös saa siten tuplahyödyn: metsiä suojellaan jostain puolelta Suomea toinenkin vastaava alue. Luontolahjana voi luovuttaa maita suojeltavaksi myös suoraan.

Aivan luonnontilaisia metsiä on enää vaikea löytää, mutta edes niiden kaltaisia alueita etsitään. Välillä Luonnonperintösäätiö saa vinkkejä, ja ehtii tekemään tarjouksen ennen hakkuita. Suojelumahdollisuus ei aina ole edes käynyt omistajien mielessä, vaikka lähimetsän hakkuita harmitellaankin.

– Tämä on kilpajuoksua, puuskahtaa Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila.

YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on estää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, tai ainakin hidastaa sitä.

– Nämä tavoitteet ovat ilmastotavoitteiden ohella ne toiset tärkeimmät globaalit ympäristötavoitteet. Suomessa ne tunnetaan paljon ilmastotavoitteita huonommin, toteaa tutkija Ari-Pekka Auvinen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Tällä hetkellä maamme uhanalaiset lajit ovat hätää kärsimässä eniten eteläisen Suomen metsissä.

Luonnonperintösäätiön Anneli Jussila kertoo, että olisi toivottavaa saada hankittua suojeluun isoja kokonaisuuksia, mutta niitä on harvassa. Etelä-Suomea hän kuvaa yksityismetsien tilkkutäkiksi, jossa on pieniä ja keskisuuria tiloja. Siellä täällä on metsä jäänyt kokonaankin koskematta.

– On isäntämiehiä, jotka eivät ole halunneet koskaan metsiään hakata, ja ne tulevat myyntiin kun omistaja on kuollut. Tai sitten omistaja asuu jossain ulkomailla, ja metsä on siksi päässyt luonnontilaan.

Säätiö ottaa vastaan vinkkejä tällaisista metsäalueista. Täysi koskemattomuus ei ole välttämätön edellytys. Varat suojeltavien alueiden hankintaan Luonnonperintösäätiö saa kansalaisten ja muiden tahojen lahjoituksista.

Luonto tarvitsee näitä elinympäristöjä, mutta erityisiä metsiä halutaan säästää myös tuleville sukupolville. Kuinka moni on päässyt käymään ikimetsässä? Jos olet käynyt, sinua voi pitää onnekkaana.

Tutkija Ari-Pekka Auvinen luonnehtii oikeaa ikimetsää sellaiseksi, jonka puustossa pystyy menemään 500 vuotta taaksepäin. Sellaisia on Suomessa enää todella pieniä sirpaleita. Jos tarkoitus on pysäyttää Suomen lajiston heikkenemiskehitys, on toimittava suuremmalla pinta-alalla.

– Jos suojelisimme ainoastaan aidot ikimetsät, se johtaisi täystuhoon metsäluonnon lajiston kannalta. Ainoa mahdollisuus onkin suojella myös niitä talousmetsiä, jotka ovat vanhimpia ja joissa on tehty vähiten metsätaloudellisia muutoksia, painottaa Auvinen.

Ikimetsien harvinaisuutta kuvaa hyvin, että myös Lapin eteläpuolisessa Suomessa sijaitsevista kansallispuistoista suurin osa on entisiä talousmetsiä. Nekään eivät ole ikimetsien iässä, mutta silti arvokkaita ja suojeltavia.

Auvinen kertoo, että Suomen oloissa arvokas on esimerkiksi Etelä-Suomessa sijaitseva yli 100-vuotinen metsä, jota ei ole käsitelty 30 vuoteen. Hyvin todennäköisesti sellainen täyttäisi esimerkiksi METSO-suojeluohjelman kriteerit.

Valtion METSO-ohjelman kautta omistaja voi vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti hakea suojelua metsäalueelle. Yksi vaihtoehto on, että maapohja jää maanomistajalle ja ainoastaan metsä myydään suojeluun. Suojelu voi myös olla voimassa määräaikaisesti.

Luonnonperintösäätiöön verraten valtio toimii eri mittakaavassa, ja siten pystyy myös suojelemaan enemmän pinta-alaa. Jussilan mielestä yhteistyö ELY-keskuksen kanssa toimii. Jos ELY-keskus ei voi ottaa aluetta ohjelmaansa, sieltä esimerkiksi saatetaan ohjata kysymään Luonnonperintösäätiöltä, voivatko he tehdä tarjouksen kohteesta.

– Me voimme säätiönä reagoida ketterämmin. Monesti tilanne on se, että tarjous pitää tehdä päivän päästä siitä kun tulee tieto kohteesta, havainnollistaa Jussila säätiön toimintaa.

Jussila kertoo, että tyypillinen kiiretapaus on yksityishenkilö, jolla on joku iso velka maksettavana ja siihen on saatava rahat heti. Tai sitten perikunta, joka on muutoin myymässä metsän hakattavaksi.

METSO-ohjelman toiminta jatkuu näillä näkymin vuoteen 2025. Luonnonperintösäätiön toiminnalla ei ole tällaista takarajaa.

Avaa kuvien katselu

Paljonko sitten Suomessa on suojeltu metsää? Vastaus tähän ei ole yksiselitteinen, sillä luku vaihtelee tilastoivan tahon mukaan. Mikä on suojelua ja mikä on metsää?

Lainvoimaisesti on suojeltu koko maan hyväkasvuisisista metsistämme vain 6,6 prosenttia. Tilastoinnin kriteerejä väljentämällä saadaan Suomessa enemmän tai vähemmän suojeltujen metsäalueiden määräksi 7,7 prosenttia, tai vaikkapa 9,4 prosenttia.

Auvinen kertoo, että suuremmissa suojeluprosenteissa mukaan on laskettu myös alueita, jotka eivät ole ekologin silmin ainoastaan metsää, vaan mukana on esimerkiksi suota ja kalliota. Mukana laskelmissa on muun muassa monimuotoisuuskohteita, jotka ovat kuitenkin rajoitetusti metsätalouskäytössä. Kriteereiltään höllempikin suojelu toki osaltaan auttaa luontoa selviytymään.

Metsänhoitotoimet salliva kevyempi suojelu ei takaa metsän tulevaisuutta. Tuore esimerkki tällaisesta tilanteesta on kiista, joka on syntynyt Oulujärven saarille kaavailluista merkittävistä hakkuista.

Auvisen näkemyksen mukaan päätöksiä tehtäessä tulisi tarkastella metsämaan, ja nimenomaan kivennäismaiden metsien suojeluprosentteja. Kivennäismaiden metsät ovat varsinaisia kangasmetsiä. Myös turvemailla voi kasvaa kookkaita puita, etenkin korvissa, mutta ekologisesti ne ovat soita.

Nykyisin Suomessa alueet luokitellaan potentiaaliseen puuntuotoskyvyn mukaan kolmeen osaan: hyvätuottoiseen metsämaahan, joutomaahan ja kitumaahan.

Kitumaita ovat esimerkiksi iso osa rämeistä, ja joutomaita puolestaan harvapuiset kalliot ja avosuot.

– Jos mukaan otetaan myös kitumaa, koko maan tasolle lasketut suojeluprosentit kyllä lähes kaksinkertaistuvat, mutta tosiasiallisesti ei puhuta enää metsistä, vaan mukaan tulee paljon muita elinympäristöjä kuten soita, tunturikankaita, kallioalueita ja vastaavia. Niitä on suojeltu suhteellisesti enemmän kuin metsiä, toteaa Auvinen.

Auvinen korostaa, että tulee pitää mielessä suojelun tarkoitus. Ekologin näkemyksen mukaan luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estäminen vaatisi, että niin metsistä, soista, Itämerestä, järvistä kuin muistakin elinympäristötyypeistä tulisi kustakin suojella vähintään 17 prosenttia.

Avaa kuvien katselu

Maantieteellisesti metsien suojelutilanne vaihtelee Suomen eri osissa. Pohjoisessa on eniten suojelualueita, sillä siellä ovat muun muassa Lapin suuret kansallispuistot, joissa ei metsiä hakata. Jussila kertoo, että suojelun piirissä on siellä kunnasta riippuen 15–50 prosenttia pinta-alasta.

– Mutta se on erilaista kuin ikimetsät. Pohjoisissa kunnissa kyse on suurelta osin tunturikoivikoista ja paljakasta, tarkentaa Jussila. Paljakka tarkoittaa tunturin puutonta aluetta.

Auvinen on samoilla linjoilla. Hän toteaa, että suojeltavia alueita pitäisi olla joka puolella Suomea maantieteellisesti katsoen. Luonnon monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämisen tavoite ei siis tule kuitattua suojelemalla valtaosin vain Pohjois-Suomen metsiä.

– Muutenhan tämä on tilastokikkailua. Etelä- ja Pohjois-Suomen metsälajistoissa on suuria eroja. Etelä-Suomen metsälajisto on huomattavasti runsaampi kuin Pohjois-Suomen. Metsien kohdalla monimuotoisuustavoitteen saavuttaminen voisi tarkoittaa karkeasti sitä, ettei minkään maakunnan suojeluprosentti saisi olla alle 10, arvioi Auvinen.

Jos kaikki jollain tavalla suojellut metsämaat huomioidaan, Lapissa ollaan lähellä 17 prosentin suojelutavoitetta. Tällä hetkellä heikoin tilanne on Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa, jossa suojelu kattaa vain pari prosenttia metsämaasta.

Keskimäärin Etelä-Suomen metsämaasta on saanut lain turvaaman suojelun vain 3,6 prosenttia. Rajoitetun metsätalouskäytön alueet huomioiden luku nousee 4,1 prosenttiin. Tavoiteltuun 17 prosenttiin on vielä pitkä matka.

Maakunnittaista tilannetta voit tarkastella yksityiskohtaisemmin tämän artikkelin lopusta löytyvästä taulukosta.

Luonnonperintösäätiön toiminta perustuu yksityisten ihmisten, yritysten ja muiden tahojen raha- ja maalahjoituksiin sekä testamenttilahjoituksiin. Säätiö ostaa aina myös maapohjan ja suojelulle haetaan pysyvä lainvoima.

Suojeluun hankittavien metsäalueiden hinta vaihtelee. Luonnonperintösäätiö saa usein suojeltavaksi metsämaita lahjoituksena, mutta tarvittaessa alueita myös ostetaan käypään hintaan.

– Joskus olemme olleet tarjouskilpailussakin, koska on ollut erityisen arvokas luontokohde, kertoo Jussila.

Esimerkiksi Etelä- ja Lounais-Suomessa alueen hinta nousee helposti yli puuston arvon. Säätiön kalliimpien metsähankintojen vastapainona moni maanomistaja tulee oman metsänsä ostohinnassa vastaan, koska nimenomaan haluaa itselleen tärkeän alueen suojeltavaksi. Näin säätiön keräämät lahjoitusrahat riittävät useampiin suojelukohteisiin.

– Kun kaikista aluehankinnoista lasketaan yhteen lahjoitusmetsät ja ostetut alueet, lopulta kaikkien metsähankintojemme keskiarvo on asettunut 5 000 euroon hehtaarilta, laskee Jussila.

Ostamiseen tarvittavat eurot kertyvät monista kukkaroista. Esimerkiksi 10 euron lahjoituksella säätiö saa hankittua vanhaa metsää 20 neliömetriä ja vastaavasti 50 eurolla 100 neliömetriä. Loppuvuonna eli valtion luontolahjakampanjan aikana luonnonsuojelun saama hyöty tuplaantuu.

– Tässä vaiheessa arvioin, että Luonnonperintösäätiön kautta saadaan kampanjassa suojeltua yli 400 hehtaaria. Saattaa olla että päästään yli 500 hehtaariin, jos hyvin käy, kertoo Jussila. Tämän hehtaarimäärän säätiö siis suojelee itse, ja valtio lupauksensa mukaan tuplaa sen omilla maillaan.

Lahjoituksena antamansa summan voi halutessaan kohdentaa tietylle alueelle.

– Moni on turhautunut, ettei voi ostaa omaa metsää, mutta tätä kautta se onnistuu. Lahjoittaja saa myös tietää missä alue on. Paikkaa voi käydä katsomassakin, kannustaa Jussila.

Yli 20-vuotisen toimintansa aikana Luonnonperintösäätiö on saanut hankittua jo 62 aluetta Suomesta. Näin on suojeltu 1 300 hehtaaria. Tavoite on auttaa Suomea pääsemään 17 prosentin suojelusuositukseen.

Usean lahjoittajan pikkurahoista kertyy vähitellen koko metsä. Isommatkin lahjoitukset ovat tervetulleita.

– Metsä on kallista, etenkin jos kyse on tukkimetsästä. Sen sijaan, jos alueessa on mukana paljon suota tai kalliota, ostaminen voi onnistua yhdelläkin suurella lahjoituksella, kertoo Jussila.

Alla olevasta taulukosta voit tarkastella metsien suojelualueiden jakautumista eri puolilla Suomea.

Lakisääteisten suojelualueiden sarakkeeseen sisältyvät luonnonsuojelualueet ja muut lakisääteiset suojelualueet. Osassa niistä varovaiset hakkuut ovat mahdollisia. Pieni osa näistä alueista on suojelun piirissä määräaikaisesti.

Joissakin suojeltujen talousmetsien sarakkeeseen lasketuissa monimuotoisuuskohteissa rajoitettu metsätalouskäyttö on mahdollista.

Lukujen lähde on Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta.

Suomessa suojeltu metsämaa maakunnittain (prosenttiosuus metsämaasta)

LUKE:n tietokannasta koostanut Ari-Pekka Auvinen (SYKE)