Espoolainen Furun perhe kokoontuu aamulla kotinsa ulkoterassille ja koulupäivä voi alkaa.
– Kymmenen vuotta sitten oli sellainen olo, että yritämme, uskallamme ja kokeilemme sitä, mikä oikeasti sydämessä tuntuu hyvältä, muistelee äiti Heidi Furu.
Päätöksen jälkeen äiti ja isä ovat vuorollaan opettaneet jokaista perheen neljää lasta kotona. Nykyisin kotikoulua käy isän opetuksessa lapsista kaksi nuorimmaista.
9-vuotias Ester viihtyy, koska "koulupäivät ovat lyhyitä" ja "saa työskennellä itse".
– Yleensä tehdään matikkaa, ainakin äikkää ja enkkuu, joskus on askartelua.
Heidi Furulle on tärkeää aamujen rauha. Pukemista ja aamupalan syömistä ei tarvitse hoputtaa. On kiireetöntä.
Menemme lapsentahtisesti ja sen mukaan, mikä on fiilis.
Heidi Furu
– Meillä on tietty lukujärjestys, mutta jos siltä tuntuu, lapset saavat opiskella koko päivän tai joinakin päivinä vain puoli tuntia. Menemme lapsentahtisesti ja sen mukaan, mikä on fiilis.
– Turha pitää lasta koulukirjojen äärellä, jos opiskelu ei oikein suju. Silloin voi mennä takapihalle tekemään voltteja ja kärrynpyöriä, tulla sisään ja koulunkäynti sujuu jo paremmin.
Oppivelvollisuus, ei koulupakkoa
Kiinnostus kotikoulua kohtaan on viime vuosina lisääntynyt. Tilastokeskuksen mukaan sitä kävi viime vuonna 343 lasta. Suomen kotiopettajat yhdistys arvioi, että heitä on lähemmäs 500.
Vanhemmat päätyvät opettamaan lapsiaan kotona useista eri syistä. Sellaisia voivat olla koulukiusaaminen, koulurakennuksen sisäilmaongelmat, maailmankatsomukselliset syyt tai lähikoulun lakkauttaminen. Toisinaan vanhemmat ajattelevat osaavansa opettaa paremmin kuin opettaja.
Furuilla päätös syntyi muista syistä.
– Asuimme ulkomailla ja meihin teki suuren vaikutuksen kun tapasimme kotikouluperheitä. Ilmapiiri perheen sisällä oli erilainen. Se oli rento ja lämmin. Ajattelimme, että haluamme jotain samanlaista, Heidi Furu muistelee.
Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Vanhemmat voivat ilmoituksellaan ottaa lapsen pois koulusta.
– Kotiopetukseen siirtymisen pitäisi olla pitkän harkinnan tulos. Huoltaja ottaa valtavan suuren vastuun, koska hän vastaa silloin kokonaan lapsen opetuksen järjestelyistä ja etenemisestä, sanoo opetusneuvos Ulla Laine opetushallituksesta.
– Missään tapauksessa kotiopetus ei ole huono vaihtoehto silloin kun se on perusteellisesti mietitty, suunniteltu ja pitkäkestoista.
Yleensä kunta nimeää niin sanotun tutkivan opettajan, jonka tehtävä on arvioida kotikoululaisen edistymistä. Hän laatii oppivelvollisen edistymisestä kirjallisen selosteen kunnalle.
– Me tapaamme tutkivan opettajan kerran vuodessa. Silloin käydään läpi edellisvuoden opinnot, katsotaan koulukirjoja sekä tehtäviä. Opettaja kyselee lapsilta, miten on mennyt, Heidi Furu kertoo.
Kunnan ei tarvitse maksaa kirjoja
Kaikki eivät kotona opettamista hyväksy. Näkemyserot saattavat kärjistyä uhkailuksi lapsen huostaanotolla tai lastensuojeluilmoituksiksi.
– Lähtökohta on, että jos ilmenee ristiriitoja, ne yritetään yhdessä ratkaista, ettei perhe ota niiden takia lasta pois koulusta, Ulla Laine sanoo.
Myös kuntien suhtautuminen kotiopetukseen vaihtelee, mikä on toisinaan johtanut riitatilanteisiin perheiden kanssa. Osa kunnista antaa koulukirjat lapsille ilmaiseksi, osa ei.
Kunnalla ei ole enää velvoitteita antaa oppikirjoja, tukiopetusta tai vastaavaa.
Ulla Laine
Opetushallituksen mukaan kunta ei ole velvollinen järjestämään kotiopetuksessa olevalle samoja palveluja ja etuuksia, joita kouluopetukseen osallistuvalla on.
– Kerromme perheille, että huoltaja sitoutuu maksamaan koulunkäynnistä aiheutuvat kulut. Kun ollaan kotikoulussa, ollaan kaikkien tukipalveluiden ulkopuolella. Kunnalla ei ole enää velvoitteita antaa oppikirjoja tai tukiopetusta.
Toisaalta mitkään säädökset eivät myöskään estä kuntaa antamasta esimerkiksi maksuttomia oppikirjoja.
– Ne ovat kuntakohtaisia päätöksiä, miten toimitaan, opetusneuvos Ulla Laine lisää.
Kotikoulussa itsenäiseksi oppijaksi
Heidi Furu myöntää, että kotiopetus vaatii vanhemmilta omistautumista ja on välillä rankkaa. Heidänkin ratkaisuaan aluksi ihmeteltiin ja arvosteltiin. Yhteistyö Espoon kaupungin ja lähikoulun kanssa on kuitenkin sujunut hyvin, samoin lasten edistyminen opinnoissa.
– Kotikoulusta oli paljon hyötyä. Opin itsekuria ja itsenäisen opiskelutyylin. Pystyn itsenäisesti suorittamaan kursseja. Saan ihan samoja arvosanoja kuin jos menisin tunneille, kertoo 17-vuotias Saara Furu. Hän ei enää ole vanhempien opetuksessa, vaan käy lukiota.
Nautin opiskelusta toisin kuin monet muut ikäiseni.
Saara Furu
– Itse asiassa nautin opiskelusta toisin kuin monet muut ikäiseni.
Äiti ei ole perheen päätöstä katunut.
– Meidän perheelle lasten opettaminen kotona oli mielettömän hyvä päätös. Lapset ovat saaneet harrastaa liikuntaa ja aikaa on jäänyt perheellekin enemmän. Olemme tyytyväisiä ja ylpeitä, että uskalsimme lähteä tälle tielle.