– Ennen huonona tapana pidettiin ruoka kädessä ympäriinsä kävelyä. Nyt on hyväksyttyä syödä liikkeessä.
Moni tunnistaa ravintolakulttuurista Syömään vai drinkille? -kirjan kirjoittaneen Johanna Catanin esimerkin. Ruokailuun liittyvät tavat ovat muuttuneet rennommiksi. Kun tiukat etiketit on koettu kahlitseviksi, on niistä luovuttu.
Vaikka ravintoloissa, juhlissa ja kodin ruokapöydässä käyttäydytään nyt vapaammin, ei se tarkoita kuitenkaan sitä, ettei sääntöjä edelleen olisi tai jotakuta, joka ei hallitse sääntöjä katsottaisi karsaasti.
– Ohjeet eivät ole muuttuneet mihinkään, käyttäytymistavat ovat nykyään vain vapaampia, Kaisa Härmälä Martoista sanoo.
Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä on samaa mieltä.
– Ruokatavat ovat väljentyneet, mutta se ei tarkoita, että niiden merkitys olisi vähenemässä.
Tutkija Anna-Elina Hintikka Hotelli- ja ravintolamuseosta sanoo, että hyvästä mausta tai oikeista ruoka- ja juomavalinnoista ei nykyään löydy entisenlaisia sääntökokoelmia.
– Mielestäni tämä kertoo siitä, että nykyisin ihanteena on kuluttaja, joka toteuttaa makuvalinnoissa itseään ja käy ravintoloissa nauttimassa. Ehkäpä sääntökokoelmien tilan ovat ottaneet olut- ja viinioppaat, joissa opetetaan nautiskelemaan.
– Nykyihmiselle on luontevampaa ajatella, että maksukyky riittää ravintolaan pääsyyn. Ravintoloilla ei ole enää keinoja eikä intressejä asiakkaiden tapojen tai kunnollisuuden vahtimiseen, hän jatkaa.
Suomalaisten pitäisi kehittyä paremmiksi seurustelijoiksi ruokapöydässä
Ravintolakulttuurin kehittyessä suomalaisilta voi odottaa sen saralla yhä parempia taitoja. Yksi kehityskohde on keskustelukulttuuri.
Finnjävel-ravintolan ravintolapäällikkö Maija Ijäs sanoo, että suomalaiset voisivat etenkin parantaa isännöintitapojaan ravintolaillallisilla.
– On taito, että osaa pitää yllä keskustelua. Totta kai pitää ottaa muut huomioon, mutta kyllä ravintolaan kivaa ääntä mahtuu.
Kaisa Härmälä Martoista sanoo, että juhlissa ruokapöydässä on hyvä muistaa, että ajasta 70 prosenttia tulisi käyttää seurusteluun ja loput 30 prosenttia syömiseen.
Puhumattomuutemme on ymmärrettävää. Moni suomalainen muistaa omilta lapsuus- ja kouluvuosiltaan, että ruokapöydässä ei saanut nauraa eikä edes puhua.
Suomalaisten ruokakulttuuria tutkinut kansatieteilijä Maarit Knuuttila sanoo, että uskonnollisuus vaikutti vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaistenkin ruokailuun. Tunnelma suomalaisessa ruokapöydässä oli harras. Ruuasta kiitettiin Jeesusta. Vanhimmat suomalaiset saattavat muistaa, että leivän tiputtua lattialle, oli se viipymättä nostettava, jottei köyhyys tule taloon.
Opimme tavat, kun jokin uusi ruoka yleistyy
Kun syömisen kulttuuri muuttuu, muuttuu myös se mitä ruokaillessa tulisi hallita. Moni meistä hallitsee jo puikoilla syömisen ja tietää että pizzaa voi syödä sormin.
– Kun jokin kansanomaistuu, ihmiset oppivat toimintamallin, ravintolakulttuurista kirjoittanut Johanna Catani sanoo.
Ihmisiltä voi odottaa nyt myös entistä laajempia tietoja. Vielä 1980-luvulla ei ollut väliä tiesikö miten kuohuviini ja shampanja eroavat toisistaan.
– Nyt voi ajatella, että yleissivistykseen kuuluu, että tietää shampanjan tulevan Champagnen maakunnasta, viinikirjoittaja Arto Koskelo sanoo.
Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä näkee, että uusiin pöytätapoihin kuuluu myös ruoan alkuperään, ympäristövaikutuksiin ja terveellisyyteen liittyvien asioiden ymmärtäminen.
Tarvitsemme kuitenkin jatkossakin edelleen perinteisiä pöytätapoja, jotta tiedämme kuinka toimia.
– Tapojen yksi tärkeä merkitys on se, että ihmiset voivat olla joustavammin, kun he hallitsevat tavat ja tietävät miten tilaisuudessa tulee toimia, suomalaisten ruokatapoja tutkinut kansatieteilijä Maarit Knuuttila sanoo.
Testaa: Osaatko modernit ruokatavat?
Testaa oletko ruokatapojen taitaja seitsemällä kysymyksellä. Muistatko vanhat ja hallitsetko uudet modernit pöytätavat?