Moni korkeakoulupaikasta tuloksetta kilpaillut nuori toivoo, ettei pääsykokeista luovuttaisi, vaikka niihin pänttääminen on raskasta.
– Onhan se tuntunut tosi rankalta, kun joka vuosi on tehnyt pääsykokeiden eteen kaikkensa, ja tehty työ vain valuu vessanpöntöstä alas. Sitten seuraavana keväänä joutuu taas aloittamaan nollasta.
Näin kertoo nuori nainen, joka on joutunut pettymään kolme kertaa kuullessaan yliopiston pääsykokeiden tulokset. Puheenaihe on sen verran arka, ettei hän halua kertoa kokemuksistaan omalla nimellään. Tässä jutussa hän esiintyy nimellä Aino.
Ylioppilaaksi valmistuttuaan Aino piti välivuoden. Sen jälkeen hän haki psykologiaa opiskelemaan, muttei pääsyt läpi. Sittemmin Aino on pyrkinyt kaksi kertaa sosiaalitieteitä lukemaan.
– Joka kerta, kun olen hakenut yliopistoon, olen mennyt valmennuskurssille. Olen jättänyt työnteon ja lukenut kokeisiin kahdeksan tuntia päivässä.
Vaivannäöstä huolimatta jatko-opintopaikkaa ei ole hellinnyt. Ainon elämä on pysähtynyt polkemaan paikalleen. Hän odottaa jälleen kevättä ja seuraavia pääsykokeita.
Odotusta sävyttää uusi huoli: ensi kerralla entistä suurempi osa korkeakoulupaikoista jaetaan ylioppilaspapereiden perusteella ja pääsykokeiden määrä vähenee. Aino miettiikin, heikkenevätkö hänen mahdollisuutensa kilvassa entisestään. Itseluottamus on alkanut murentua aikaisempien pettymysten vuoksi.
– Sitä on alkanut kyseenalaistamaan omaa älykkyyttään ja pohtia, onko minusta akateemiselle uralle, selittää Aino.
Kymmenien tuhansien nuorten jono
Aino ei ole ongelmineen yksin.
– Jonossa on arviolta 60 000 sellaista alle 30-vuotiasta, joista lähes jokainen päätyy lopulta korkeakoulutukseen, kertoo akateemisten palkansaajien etujärjestön, Akavan koulutuspolitiikan asiantuntija Ida Mielityinen.
Nelikymppisenä heistä enää viisi prosenttia on Mielityisen mukaan vailla korkeakoulutusta.
Korkeakouluun pyrkiminen vie keskimäärin 2–3 vuotta. Monella nuorella pääsykoerumbaan kuluu pitempikin aika.
Korkeakoulujen hakujonoihin on pyritty vaikuttamaan monin tavoin. Merkittävin uudistus on ollut se, että yliopistot ja korkeakoulut on velvoitettu varaamaan kiintiöt nuorille, joilla ei ole vielä korkeakoulupaikkaa tai valmista tutkintoa.
Niin sanotut ensikertalaiskiintiöt ovat muuttaneet pääsykoekilpaa oleellisesti ja johtaneet siihen, että nuoret taktikoivat hakuprosessissa enemmän kuin ennen.
Taktikoinnin takia haetaan vain yhteen
Yhteishaussa nuoren on mahdollista pyrkiä samanaikaisesti jopa kuuteen eri kohteeseen. Ensikertalaiskiintiöiden vuoksi moni hakee kuitenkin vain yhteen. Myös Aino on tehnyt niin.
– En ole halunnut toimia niin, että tulisin nopeasti valituksi mihin tahansa opiskelupaikkaan. Joutuisin kenties pian toteamaan, ettei tämä ei ole ”minun juttuni”. Jos sitten opiskelupaikan saatuani päättäisinkin vielä hakea siihen ykköskohteeseeni, johon oikeasti haluaisin, sisäänpääsy olisikin huomattavasti vaikeampaa, koska en olisi enää ensikertalainen.
Monissa hakukohteissa ensikertalaisille on varattu aloituspaikoista 70 prosenttia, joissakin jopa 80 prosenttia. Ensikertalaisen statusta ei siis kannata heittää hukkaan. Tämän vuoksi moni nuori kieltäytyy vastaanottamasta opiskelupaikkaa yhteishaussa kakkos- tai kolmossijalle laittamassaan kohteessa.
Nuoret välttelevät ”väärän alan” opintoihin ajautumista myös toisesta syystä, kertoo Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) koulutuspoliittinen vastaava Jyri Lähdemaa.
– Kun opintotukikuukausia on vähennetty kymmenellä, nuoren täytyy olla hyvin tarkka siitä, millaisen paikan hän ottaa vastaan. Tavallaan vanhassa järjestelmässä hänellä oli käytettävissään kymmenen tukikuukautta nykyistä enemmän sen kokeilemiseen, kokeeko hän jonkin alan omakseen.
Käytännössä opintorahakuukausien määrä on mitoitettu nyt niin, että ahkera opiskelija ehtii juuri ja juuri suorittaa yhden tutkinnon tuen turvin. Tästäkin syystä leijonanosa opiskelemaan pyrkivistä nuorista keskittyy hakemaan vain mieluisimpaan opiskelupaikkaan.
Nuorten taktikointi näkyy opetushallituksen tilastoista.
Vuonna 2016 korkeakouluihin päässeistä noin 70 prosenttia tuli valituksi ensisijaisen hakutoiveensa perusteella. Se on korkea luku siihen nähden, miten yhteishakujärjestelmän on tarkoitus toimia.
Kiintiöt vaikeuttavat alan vaihtoa
Kaikesta huolimatta moni nuori kokee aloittaneensa väärän alan tai oppiaineen opinnot.
Kaksi vuotta historiaa hyvällä menestyksellä opiskellut Anna lukeutuu tuohon joukkoon. Hän pyrki keväällä luokanopettajakoulutukseen, koska arveli, että se parantaisi hänen mahdollisuuksiaan työllistyä valmistumisen jälkeen.
Anna ponnisteli rankasti, jotta opintosuunnan vaihto olisi onnistunut.
– Ensin tein parissa kuukaudessa noin puolen vuoden opinnot, jotka minun olisi pitänyt kevään aikana tehdä. Halusin, ettei nyt opiskelemani tutkinto viivästy, jollen pääse sisään opettajakoulutukseen.
Anna on edennyt opinnoissaan hyvin. Hän on tottunut näkemään vaivaa menestyksensä eteen.
Pääsykokeisiin Anna sanoo lukeneensa kymmenisen tuntia päivässä kahden ja puolen kuukauden ajan. Hän ei kuitenkaan tullut valituksi ja koki tulleensa rangaistuksi.
– Se oli aika pysäyttävä tunne. Tunsin, että minulta suljetaan tahallaan mahdollisuuden ovi vain siksi, että olen opiskellut aikaisemmin jotain muuta.
Anna arvelee jääneensä haussa rannalle lähinnä siksi, että luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa oli varattu ensikertalaisille 80 prosenttia aloituspaikoista.
– Koen olevani kuin juoksuhiekassa. Mitä enemmän pyristelen, näen vaivaa ja yritän, sitä syvemmälle tunnen uppoavani. Tunnen, ettei se ole minusta kiinni, vaan vika on nimenomaan järjestelmässä, selittää Anna.
Kiintiöt alkavat hiljalleen purra
Valtaosa korkeakouluihin pyrkijöistä luetaan ensikertalaisiin. Siksi myös valituista suurin osa on ensikertalaisia. Esimerkiksi viime vuonna korkeakouluihin hyväksytyistä 80,4 prosenttia (36 054 henkilöä) oli ensikertalaisia.
Vuosi 2016 oli korkeakouluhauissa kuitenkin erityinen ensikertalaisille. Silloin koulujen oli pakko käyttää ensikertalaiskiintiöitä ensimmäistä kertaa.
– Kiintiöiden vuoksi opiskelemaan valituksi tuli 250 sellaista henkilöä, jotka eivät muuten olisi opiskelupaikkaa saaneet. Eli nuo hakijat ajoivat alemmilla pisteillä ohi joistakin ei-ensikertalaisista. Tällaista ei aikaisemmin ollut tapahtunut, kertoo erityisasiantuntija Mikko Eronen opetushallituksesta.
Toisin sanoen viime vuonna korkeakouluihin valituista 0,56 prosenttia sai paikkansa ensikertalaiskiintiöiden ansiosta.
Tämän vuoden oppilasvalinnan tuloksista ei ole lopullista tilastoa. Ennen peruutuspaikkojen jakoa kerätyt tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että kiintiöistä on hyötynyt suurin piirtein samansuuruinen joukko kuin vuosi sitten.
Akavan koulutuspoliittinen asiantuntija Ida Mielityinen ei pidä ensikertalaiskiintiöitä suurimpana pulmana korkeakoulujen opiskelijavalinnassa.
Hänen mielestään suurempi ongelma on se, että yhteishaussa on mukana sellaistakin väkeä, jota siellä ei pitäisi olla.
Korkeakoulujen pääsykokeisiin osallistuu myös jo tutkinnon suorittaneita, täydennyskoulutusta kaipaavia hakijoita. Kokeissa on niin ikään paljon sellaisia hakijoita, joilla on jo korkeakoulupaikka; heitä, jotka haluavat siirtyä opiskelemaan eri tutkintoa kuin mihin ovat alun perin hakeutuneet.
Esimerkiksi Annalle pitäisi Mielityisen tulkinnan mukaan olla tarjolla jokin toinen reitti opintosuunnan vaihtoon.
Uudistusten mylläkkä ahdistaa nuoria
Maan poliittinen johto on usean hallituskauden ajan pyrkinyt siihen, että nuoret saataisiin siirtymään toisen asteen koulutuksen jälkeen entistä nopeammin korkeakouluopintojen pariin.
Tavoitteena on myös se, että nuoret valmistuisivat korkeakouluista aiempaa nopeammassa tahdissa, jotta suomalaisten työurat pitenisivät ja valtion verotulot karttuisivat. Tavoitteita on koetettu vauhdittaa monin tavoin.
Opintotukea on leikattu ja sen kestoa on lyhennetty. Lukion jälkeisen sapattivuoden pitämistä on vaikeutettu.
Alle 25-vuotiaiden on pyrittävä yhteishaun kautta useampaan kuin yhteen kohteeseen, jos he mielivät säilyttää oikeutensa saada työttömyyskorvausta. Lisäksi korkeakoulut on velvoitettu varaamaan opiskelijavalinnoissaan kiintiöt ensikertalaisille.
Herttoniemen yhteiskoulun opinto-ohjaaja Elina Salmi sanoo uskovansa kokemuksensa perusteella, että toimeenpannut muutokset pikemminkin hidastavat kuin nopeuttavat korkeakoulutukseen siirtymistä.
Pelisääntömuutosten vyöry on hämmentänyt nuoria. Nuorten on täytynyt arvioida yhä uudelleen, miten heidän kannattaa lukiossa ja opiskelupaikkaa hakiessa toimia.
Elina Salmi kertoo, että osa lukiolaisista on melko stressaantuneita, jopa ahdistuneita näistä syistä. Myös opinto-ohjaajan on ollut entistä vaikeampaa neuvoa nuoria.
– Olen aiemmin rauhoitellut jatko-opintojaan miettiviä nuoria sanoen: ”Ei sinun tarvitse ottaa kuin ensimmäinen askel tietämyksesi ja itsetuntemuksesi pohjalta. Voit myöhemmin korjata valitsemaasi kurssia.”
Enää hän ei välttämättä uskalla sanoa samaa.
– Nyt nuoren pitäisi nimttäin tietää oikeasti, mitä hän haluaa. Hänen pitäisi myös heti sitoutua siihen.
Yliopistoilla ja korkeakouluilla on oikeus määritellä opiskelijavalinnan kriteerit itse. Se on osa korkeakoulujen autonomiaa. Siksi hakumenettelyt ja valinnan kriteerit vaihtelevat paljon eri oppilaitosten välillä.
Elina Salmi sanoo, että nuorten kannalta on erittäin ongelmallista, jos oppilasvalintaan liittyviä kriteerejä ja pelisääntöja muutetaan äkkinäisesti.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta ilmoitti viime marraskuussa, että kevään sisäänpääsyvaatimuksiin lisätään uusi ylioppilastutkintoaine, matematiikka.
– Tuollainen tieto nuorten pitäisi saada jo lukion alussa. Silloin laaditaan alustava ylioppilastutkintosuunnitelma ja opinto-ohjaajat kertovat nuorille mitä aineita millekin alalle pyrkivän täytyy valita lukiossa.
Ylioppilastutkinnon merkitys kasvaa oleellisesti
Ensi keväänä korkeakoulujen opiskelijavalinnat uudistuvat.
Opetusministeriö on sopinut korkeakoulujen kanssa, että valinnat tehdään entistä useammin ylioppilastutkintotodistusten perusteella. Pääsykokeiden määrää vähennetään ja niitä kevennetään, jotta kokeisiin osallistuminen enää edellyttäisi valmennuskurssien käymistä.
Uudistus on määrä panna toimen asteittain; pääsykokeista ei ole tarkoitus luopua kertarysäyksellä. Ensikertalaiskiintiötkin säilyvät, vaikka hakujärjestelmä muuttuu.
Muutos on kuitenkin merkittävä. Sisäänpääsykisan luonne muuttuu oleellisesti. Kauppakorkeakoulut ovat jo päättäneet, että niiden yhteishaussa 60 prosenttia paikoista jaetaan ensi vuonna todistusarvosanojen perusteella. Muut korkeakoulut päättävät kriteereistään viimeistään marraskuussa.
Korkeakoulujen hakujonoon juuttuneet nuoret ovat nyt huolissaan siitä, tuleeko heistä kenties väliinputoajia uudistuksen vuoksi. Jyri Lähdemaa SYL:sta arvelee, että huoleen voi joillakin nuorilla olla aihetta.
– Jos henkilö on ollut useamman vuoden hakujonossa, hän on todennäköisesti panostanut enemmän pääsykokeeseen kuin ylioppilaskirjoituksiin. Kun kirjoitusten painoarvo nousee, hänen täytyisi kenties käydä iltalukio ja uusia kirjoitukset, jotta voisi olla täsmälleen samalla viivalla muiden kanssa. Siitä saattaa tulla niin vaikeaa, että hakija jää väliinputoajaksi.
Ei olekaan ihme, että kolme kertaa pääsykokeisiin osallistunut Aino on uudistuksesta huolissaan.
– Olen kirjoittanut huomattavasti keskiarvoa paremmin, mutta ei minulla ole viittä laudaturia. Mietin mitä tekisin, jos kirjoituksiin osallistuvat alkaisivat panostaa niihin huomattavasti enemmän kuin minä tein?
Aino haluaisi, ettei pääsykokeista luovuttaisi kokonaan. Hänen on tarkoitus hakea yliopistoon niin kauan kunnes pääsee opiskelemaan.
– Ensi keväänä olen ajatellut hakea sosiaalitieteiden lisäksi joihinkin muihinkin vaihtoehtoihin, jotta saisin edes jonkin koulupaikan.