Kiusaamisen pelko sai muut nuoret lopettamaan pyöräilykypärän käytön – 13-vuotias Veeti vähät välitti: "Antaa huudella"

Pian 13-vuotias Veeti Pesonen vetää joka aamu pyöräilykypärän päähän lähtiessään polkemaan kohti koulua. Hän kertoo olevansa yksi harvoista seitsemäsluokkalaisista, jotka käyttävät koulumatkoilla pyöräilykypärää.

– Suurimmalla osalla meidän koulumme oppilaista ei ole kypärää. He eivät varmaan jaksa ottaa aamulla sitä mukaan, haluavat olla cooleja tai jotain, Inkeroisten yhteiskoulua Kouvolassa käyvä Veeti sanoo.

Myös samaa koulua käyvien seitsemäsluokkalaisten vanhemmat ovat panneet merkille, että suuri osa lapsista on yllättäen lopettanut kypäränkäytön.

– On käsittämätöntä, miten lapset vielä keväällä käyttivät kypärää ja nyt kesän aikana kypärät ovat hävinneet johonkin. Alakoulusta yläkouluun meno on ilmeisen haastava vaihe, sanoo Veetin äiti Johanna Pesonen.

Johanna Pesonen kertoo, että erään seitsemäsluokkalaisen oppilaan kotona on vietetty unettomia öitä, kun lapsi päätti lopettaa kypäränkäytön.

– Nyt hän on kuitenkin alkanut käyttää kypärää, vaikka muut kaveriporukassa eivät käytä. Olisi hyvä, kun tällaisia roolimalleja olisi enemmän, Pesonen toivoo.

Vanhemmat nostivat syksyn vanhempainillassa esiin huolensa ilmiöstä. Koulun rehtori Jari Eronen kertoo, että vanhemmat toivoivat koululta kattavampaa valvontaa kypärien käytössä.

– Olemme tehneet linjauksen, että jos lähdemme koko koulun voimin yhdessä retkelle tai muuten koulun ulkopuolelle, kypärä on oltava. Muilta osin kattavan valvonnan järjestäminen näin isossa koulussa on mahdotonta, Eronen sanoo.

Inkeroisten yhteiskoulun pihapiirissä liikkuvien oppilaiden määrä lähentelee viittäsataa, kun sisäilmaongelmista kärsivän Anjalan koulun oppilaat ovat toistaiseksi evakossa Inkeroisten entisen lukion tiloissa. Lähellä sijaitsevassa Ummeljoen koulussa on Erosen mukaan eri tilanne, koska siellä on vain noin 60 oppilasta. Eronen toimii myös Ummeljoen koulun rehtorina.

– Siellä kypärän käyttöä pystytään kontrolloimaan selvästi paremmin, kun koulu on pieni. Voi sanoa, että Ummeljoen koulussa kaikki oppilaat käyttävät kypärää.

Erosen mukaan opettajat muistuttavat kypäränkäytön tärkeydestä aina syksyllä, kun lukuvuosi alkaa. Suunnitteilla on myös järjestää vanhempien toiveesta jonkinlainen valistuskampanja.

– Mitään säännöllistä valistusta meillä ei ole. Kun kaikki koulun henkilökuntaan kuuluvatkaan eivät kypärää käytä, ei sitä oikein voi lapsiltakaan vaatia.

Kouluissa on erilaisia käytäntöjä sen suhteen, millä luokalla oppilas saa kulkea koulumatkat pyörällä. Yleistä on, että eka- ja tokaluokkalaiset tulevat kouluun kävellen ja pyörällä saa kulkea kolmannelta luokalta lähtien. Ajatuksena on taata pienten koululaisten turvallisuus.

– Tarkoitus on, että lapsi oppisi ensin kulkemaan matkat jalan ja kasvettuaan hiukan hän myös näkyy pyöräillessään liikenteessä paremmin.

Toisaalta Kouvolassakin on kouluja, joihin pienimmätkin koululaiset saavat kulkea pyörällä. Erosen mukaan esimerkiksi Ummeljoen koulussa on menty siihen, että vain ekaluokkalaiset tulevat kouluun kävellen.

– Oppilaiden koulumatkat pitenevät ja toisaalta heitä pitää kannustaa liikkumaan. On siis parempi tulla kouluun pyörällä kuin auton kyydillä.

Vanhempien kokemusten mukaan kiusatuksi ovat joutuneet etenkin oppilaat, joilla on perinteinen ja edullinen kypärämalli. Viime vuosina pyöräilykypärämarkkinoita ovat valloittaneet ns. patamallit, jotka ovat trendikkäitä etenkin nuorten keskuudessa. Niiden huono puoli on hinta, joka vaihtelee yleensä 60 ja 70 euron välillä.

Liikkeiden mukaan patamalli ei kuitenkaan välttämättä ole turvallisuuden kannalta paras valinta. Yksi pyöräilykypärän tärkeimmistä ominaisuuksista on hyvä istuvuus, ja patamalleissa se ei aina toteudu. Polkupyöräliikkeistä arvioidaan, että turvallisen ja hyvin säädettävissä olevan kypärän saa 40–150 eurolla.

– Tärkeintä on löytää oikea koko ja saada kypärä istumaan päähän niin, ettei se tipahda ennen onnettomuutta. Hyvin harvassa nuorison suosimassa patamallin kypärässä on hyvä säädettävyys. Se vaatii kypärän sisällä olevan säätöpannan, jota kaikissa patamalleissa ei ole, sanoo Kotkassa sijaitsevan Salomaan polkupyöräliikkeen pyörämestari Jukka Salomaa.

Myös Liikenneturvasta arvioidaan, että patamalli ei välttämättä sovi kaikkien päähän.

– Päät ovat erilaisia. Kypärän sopivuutta, otsan suojaavuutta ja istuvuutta pitäisi miettiä enemmän kuin ulkonäköä, mutta voi olla että nuorilla se ulkonäkö on tärkein. Tilanne on siinä mielessä hyvä, että liikkeissä on nyt paljon erilaisia malleja, jolloin istuvin malli löytyy kokeilemalla, sanoo Liikenneturvan suunnittelija Jyrki Kaistinen.

Poliisin mukaan pyöräilykypärän käyttö on selvästi yleisempää ala- kuin yläkoululaisilla. Myös Liikenneturvan selvityksissä on käynyt ilmi, että pyöräilykypärää käyttävät eniten alle 12-vuotiaat lapset sekä aikuiset. 13–17-vuotiailla käyttö vähenee selvästi.

– Joskus on tehty kyselyitä, miksi nuoret eivät käytä kypärää. Vastauksissa on mainittu, ettei sitä muista tai viitsi ottaa mukaan tai kypärä ei sovi paikkaan, johon nuori on menossa. Kaveriporukan asenteella on iso vaikutus. Ikään kuuluu vastustaa kaikkea, mitä vanhemmat tai viranomaiset sanovat, toteaa Kaistinen.

Pyöräilykypärän imagoa nuorten keskuudessa ei ole Liikenneturvan toimesta varsinaisesti tutkittu. Kaistisen mukaan vireillä olevaan tieliikenneuudistukseen kaavaillut, pyöräilykypärää koskevat muutokset eivät mainetta ainakaan paranna. Esityksen mukaan laki, joka nyt suosittaa pyöräilykypärän käyttöä, poistuisi uudistuksen yhteydessä.

– Viesti on väärä. Laki on ollut erittäin hyvä tuki kouluille ja tehnyt niiden työn kypäränkäytön edistämisessä helpommaksi. Jos laki poistuu, koululaisetkin voivat saada sen kuvan ettei kypärä ole tärkeä. Tutkimukset osoittavat, että kypärällä on valtava merkitys vakavien päävammojen ehkäisemisessä.

Pyöräilykypärän maineen parantamiselle olisi Kaistisen mielestä tarvetta. Nuorten keskuudessa paras väline tähän olisi se, että nuorten seuraamat some-persoonat näyttäisivät mallia.

– Se kypärä pitäisi saada tubettajien ja muiden some-vaikuttajien päähän erilaisissa kampanjoissa tai muuten näkymään netissä. Se veisi viestin läpi tosi tehokkaasti.

Iso rooli on myös kouluilla. Liikennekasvatuksen lisäksi koulut voivat tehdä kypäränkäytöstä positiivisen asian muillakin keinoin.

– Voitaisiin vaikka palkita luokka, jonka oppilaat käyttävät eniten kypärää. Joku some-julkkis voisi vielä käydä luovuttamassa sen palkinnon, Kaistinen pohtii.

Inkeroisten yhteiskoulun seitsemättä luokkaa käyvä Veeti Pesonen sanoo, ettei pelkää kiusaamista.

– Jos olisi kiusaamista, ajattelisin, että antaa huudella. Ei sillä olisi väliä.

Kypäränkäytölle Veetillä on painava syy. Hän on pyrkinyt näyttämään muille esimerkkiä, koska on kaatunut kerran pahasti.

Veeti löi alakoulussa ollessaan päänsä, mutta kypärä pelasti.

– Ajoimme isoa mäkeä alas ja etupyörä luiskahti jotenkin. Kaaduin, kypärä halkesi ja siitä lähti palasia, kun pää kolahti johonkin kiveen. Jos ei olisi ollut kypärää, päälle olisi käynyt huonosti.

Pala hajonneesta kypärästä on yhä kotona tallessa muistuttamassa kypäränkäytön tärkeydestä.

– Kyllä sitä kannattaa käyttää, koska jos ei ole kypärää ja kaatuu, voi vähän ärsyttää jos päälle käy pahasti. Ja jos on kypärä, kiittää itseään että se on päässä, Veeti muistuttaa.