Torstaina Myanmarin ja Bangladeshin rajajoesta poimittiin kahdenkymmenen naisen ja lapsen ruumiit.
Tapaus ei ole ensimmäinen. Myanmarin ja Bangladeshin rajalta kerrotaan toistuvasti rohingya-muslimien järkyttävistä kohtaloista.
Rajajoesta kuolleina löydetyt naiset ja lapset olivat yksi uusia väkivaltaisuuksia pakoon epäonnisesti pyrkineistä joukoista. Rohingya-muslimit yrittävät nyt turvaan rajan yli Bangladeshiin.
Väkivaltaisuudet leimahtivat, kun ARSA-nimisen kapinallisarmeijan taistelijat hyökkäsivät Myanmarin rajapoliisien asemia vastaan viime viikon lopulla.
Viikon sisällä väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet. Niiden suurin syy on todennäköisesti Saudi-Arabiasta tuleva tuki islamilaisille radikaaleilla, sanoo Kaakkois-Aasian historian professori Marja-Leena Heikkilä-Horn.
Thaimaassa sijaitsevassa Mahidolin yliopistossa työskentelevä Heikkilä-Horn on seurannut pitkään Myanmarin politiikkaa ja uskontoa.
– Kytköksistä Saudi-Arabiaan kertoo esimerkiksi se, että ARSA:n eli Arakanin rohingyojen pelastusarmeijan edeltäjällä Harakah al-Yaqinilla -järjestöllä oli päämaja Saudi-Arabiassa.
ARSA-armeija sanoo puolustavansa Rakhinen osavaltiossa (ent. Arakan) asuvaa muslimivähemmistöä.
Heikkilä-Hornin mukaan kapinallisten kiihtyvä toiminta ei kuitenkaan mitenkään auta vähemmistöä, joka on vuosikymmenien ajan kärsinyt syrjäytetystä asemastaan Myanmarissa eli entisessä Burmassa.
Suomalaistutkijan mukaan ARSA-liikkeen radikalisoitumisen takana on yleinen Saudi-Arabian vaikutusvallan kasvu Kaakkois-Aasiassa.
– Saudi-Arabian vaikutus näkyy yhä voimakkaammin myös muun muassa Malesiassa ja Indonesiassa.
Esimerkiksi Filippiinien Mindanaolla on yhä meneillään ulkomailta tukeva saavien islamistien ja Filippiinien armeijan välinen kamppailu.
Bangladeshin ja Myanmarin raja on ollut kuin Tornionjokilaakso
Rohingyojen asemasta on kuultu oikeastaan vain surkeita tarinoita. Vähemmistö näyttääkin jääneen kirjaimellisesti historian jalkoihin.
Taustalla on monimutkainen alueellinen menneisyys, jossa osansa on niin Intian jaon jälkeisillä epämääräisillä rajoilla kuin Britannian siirtomaavallalla.
– Britannian siirtomaavallan päättyessä 1940-luvun lopulla silloisen Itä-Pakistanin ja Burman rajalla toimiva kapinallisryhmä olisi halunnut liittää alueen silloiseen itä-Pakistaniin (nykyiseen Bangladeshiin) eikä Burmaan.
Alueella käytiin erillinen islamilainen kapinallissotakin vuosina 1948–58. Sodan päätyttyä Itä-Pakistanin ja Burman raja jäi kuitenkin jotakuinkin avoimeksi.
–Ihmiset ovat sitten liikkuneet suhteellisen vapaasti rajan yli esimerkiksi työn perässä, vähän kuin Tornionjokilaaksossa, Heikkilä-Horn huomauttaa.
Minkä maan kansalaisia rohingyat oikeasti ovat?
Suomalaisprofessori ymmärtää historian valossa myös Myanmarin hallituksen ja maan kansalaisten käsitystä, jonka mukaan rohingyat eivät ole Myanmarin alkuperäisväestöä. Rohingyoilla ei ole minkään maan kansalaisuutta, mikä kurjistaa entisestään heidän elinolojaan.
Heikkilä-Hornin mukaan rohingyojen tarina, jonka mukaan he ovat asuneet Myanmarissa vuosisatojen ajan, ei kaikilta osin pidä paikkaansa. Myanmarin historiankirjoista rohingyoja ei hänen mukaansa löydy, vaikka brittiläiset siirtomaaisännät löysivät Burmasta peräti 135 eri etnistä ryhmää.
– Kun rohingyat nyt väittävät olevansa Myanmarin alkuperäisväestöä, se loukkaa burmalaisia.
Asiaa pitäisi Heikkilä-Hornin mukaan alkaa selvittää haastattelemalla rohingyoja ja selvittämällä tapaus tapaukselta ihmisten henkilöhistoria. Näiden selvitysten perusteella sitten myönnettäisiin henkilöllisyystodistuksia ja kansalaisuuksia.
Kansalaisuuden antamista rohingyoille on vaatinut myös kiistaa YK:n erityisedustajana selvittänyt entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan.
Rauhanomaisia yrityksiä vaikeuttavat nyt kuitenkin kiihtyneet väkivaltaisuudet kapinallisten ja Myanmarin rajapoliisin ja armeijan välillä.
Aung San Suu Kyi jatkuvasti tulilinjalla muslimivähemmistön takia
Kiista rohingya-muslimien asemasta on kärjistynyt paikoitellen jopa buddhalaisten ja muslimien väkivaltaisuuksiksi. Buddhalaisten keskuudessa on esimerkiksi radikalisoituneita munkkeja, jotka lietsovat muslimivihaa.
Myanmarin hallituksen neuvonantaja, Nobelin rauhanpalkinnon saanut entinen mielipidevanki Aung San Suu Kyi on ollut jatkuvan kansainvälisen painostuksen alla, koska hänen ei ole katsottu tuominneen rohingojen vastaista väkivaltaa riittävän selvästi.
Historian professori Marja-Leena Heikkilä-Horn toivoo, että Aung San Suu Kyi voisi neuvotella rohingyojen asemasta Bangladeshin pääministerin Sheikh Hasinan kanssa.
– Kyllä nämä kaksi rouvaa voisivat olla aktiivisempia asiassa, pitkään Burman ja Myanmarin kehitystä seurannut tutkija sanoo.
Pelkällä länsimaiden painostuksella asiaa ei Heikkilä-Hornin mukaan voida ratkaista.
– YK:honkaan tässä kiistassa ei oikein luoteta, sillä järjestön tuomitseva linja herättää helposti vastarintaa.
Nykytilanteessa – ja väkivallan lisääntyessä – suurimpia kärsijöitä ovat siviilit.