Raudun eli nykyisen Sosnovon keskustorilla Karjalankannaksella vietetään melko vilkasta iltapäivää. Torilla tähyilee eri puolille myös Markus Lehtipuu, suomalainen matkakirjailija.
– Olen yrittänyt epätoivoisesti tunnistaa vanhaa suomalaista kirkkoa. Kartoista päätellen siitä on jäljellä vain nuo portaat tuossa, Lehtipuu toteaa.
Entisen Raudun kirkon päälle torin laidalle on rakennettu neuvostovenäläinen kulttuuritalo, jonne vanhan kirkon graniittiportaat johtavat.
– Vaikea oli tehtävä, Lehtipuu huokaa.
Samanlaisia arvoituksia Lehtipuu on ratkaissut monia. Arvoitusten ratkaisut päätyvät Lehtipuun tekemiin matkaoppaisiin Suomen itärajan takaisista alueista.
– Se on salapoliisityötä ja matkaopas on sen salapoliisityön tulos, Lehtipuu summaa.
Luonto peittää
Lehtipuun matkaoppaat ovat nousseet lähes kulttiasemaan lähialuematkailijoiden keskuudessa. Kirjoista löytyvät kohteiden nimet, matkaohjeet, nimitiedot suomeksi ja venäjäksi sekä tietoja paikkojen historiasta ja nykypäivästä.
Lehtipuu on kolunnut luovutettuja alueita jo parisenkymmentä vuotta 1990-luvun lopusta lähtien. Suomalaisuuden jälkiä entisillä suomalaisalueilla alkaa olla kuitenkin yhä vaikeampi löytää.
Osaltaan ikuista työtään tekee luonto. Rauniot kasvavat umpeen ja maisema muuttuu.
– Ne saattavat olla hyvinkin peitossa. Usein kivijalkojen päälle kasvaa aikamoista ryteikköä, Markus Lehtipuu kertoo.
Tällainen paikka on esimerkiksi Raudun vanha hautausmaa.
– Olen etsinyt tätä paikkaa lähes kaksikymmentä vuotta. Tänä vuonna tämä oli helppo löytää, kun tähän oli rakennettu tämä portti, Lehtipuu sanoo.
Portin ovat rakentaneet nähtävästi suomalaiset kotiseutuaktiivit. Lehtipuun mukaan suurena apuna entisten suomalaisten paikkojen löytämisessä toimivatkin erilaiset suomalaiset perinneyhdistykset, jotka etsivät ja merkitsevät paikkoja sekä kertovat niistä julkaisuissaan.
Pietarilaiset jyräävät
Toinen syy vanhojen suomalaispaikkojen häviämiseen on nopeasti kehittyvä Pietari. Kehitys näkyy selvästi myös suurkaupungin lähellä Karjalankannaksella, jossa rakennetaan paljon.
Suomalaispaikat jäävät uuden asutuksen alle.
– Tänne nousee yhä uusia pietarilaisten datshakyliä, supermarketteja ja ennen kaikkea kirkkoja ja luostareita, Lehtipuu kertoo.
Maisema muuttuu silmissä ja kontrasti on suuri. Entiset neuvostokylät kituvat vähitellen kohti kuolemaansa samalla, kun lähelle nousee pietarilaisten hulppeita huviloita.
Neuvostomenneisyyskin jo vaarassa
Rakentaminen ja rappeutuminen eivät uhkaa pelkästään suomalaismuistoja, vaan myös uudempaa historiaa Karjalankannaksella. Nyt häviämässä ovat jo neuvostoajaltakin periytyvät kohteet.
Lehtipuun mielestä myös neuvostomenneisyys voi olla mielenkiintoista matkailijalle. Alueella on paljon nähtävää, jos on kiinnostunut teollisen yhteiskunnan raunioromantiikasta. Imperiumin rauniot saattavat olla mielenkiintoisia tutustumiskohteita.
– Lähihistorian suurimpia uutisia oli Neuvostoliiton romahtaminen. Se näkyy monella tavalla, ja näiden paikkojen tutkiminen on erittäin mielenkiintoista. Sille on englanninkielinen nimikin, urban exploring.
– Ympäri maailmaa ihmiset etsivät raunioita: romahtaneita tehtaita, entisiä salaisia paikkoja. Tällainen matkailu on täynnä seikkailuja, ja minä ainakin suosittelen sitä, Lehtipuu kertoo.
Suomalaisuuden uusi tuleminen
Karjalankannaksella entiset suomalaiset paikannimet muutettiin venäläisiksi heti sotien jälkeen. Nyt suomalaiset nimet tekevät kuitenkin jälleen uutta tulemista. Kysymys ei ole kuitenkaan valtion toimista vaan yksityisten ihmisten, varsinkin pietarilaisten, kiinnostuksesta.
– Pietarilaisten mielestä suomalaiset nimet ovat nyt tosi muodikkaita, Markus Lehtipuu kertoo.
Ihmisten kiinnostuksen historiallisiin nimiin ovat huomanneet myös kauppamiehet. Suomalaisuudella on nyt hyvä kaiku, jolla on hyvä myydä erilaisia asioita. Karjalankannakselle onkin noussut erilaisia datshakyliä, kauppoja ravintoloita ja hotelleita, joilla on suomalaiset nimet.
Lehtipuu korostaa, että Kannaksen suomalaiset nimet eivät ole vain suomalaista historiaa vaan myös osa Venäjän historiaa. Tsaarinaikana Kannaksen paikat tunnettiin Venäjällä juuri suomalaisilla nimillään.
– Nimet löytyvät historiankirjoista, ja nyt niitä alkaa löytyä yhä enemmän myös täältä kannakselta, varsinkin kaupalliselta puolelta, Lehtipuu sanoo.