Tutkimuspäällikkö Juho Rahkosta naurattaa. Hän istuu Taloustutkimus Oy:n ”neukkarissa” ja käy läpi Ylelle kerättyä tutkimusaineistoa. Rahkonen löytää sieltä itsensä.
Rahkosella on järkyttävän hulppea BMW. Hän on tottunut siihen, että kun autoa pysäköi, naapuriparkkiruudusta ilmaantuu joku sitä ihastelemaan. Silloin Rahkonen aina kertoo, että kärry on hankittu käytettynä, murto-osalla uuden hinnasta ja on jo muutenkin kymmenen vuotta vanha.
Rahkosta vaivaa keskivaikea suomalaisuus. Tauti voi oireilla vakavamminkin. Hän kertoo kuulleensa myös miehestä, joka ei kehdannut ajaa Ferrarillaan kuin yöaikaan.
Ahdinko ja menestys ovat yhtä likaisia – jopa arkkipiispalle
Yle teetti kesällä Taloustutkimuksella tabukyselyn. Siinä tiedusteltiin suomalaisilta, mistä aiheista heidän on vaikea puhua. Oma taloudellinen tilanne nousi listalle. Yli 60 prosenttia ei halua kuuluttaa siitä julkisesti.
Erikoista tuloksessa on, että se koskee sekä köyhyyttä että varakkuutta. Rahkosen mukaan ilmiön löytää muistakin pohjoismaista. Kyseessä on joukosta erottumisen kammo.
– Suomalainen haluaa kuulua keskimääräiseen joukkoon. Suomalainen juo keskiolutta, on keskivartalolihava, äänestää keskustapuoluetta ja on kaikin puolin keskimääräinen, Rahkonen sanoo.
Rahkosen kaima, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta tuntee ilmiön. Ihmiset ovat kyllä tietoisia sijainnistaan hyvinvoinnin kartalla, mutta valehtelevat julkisesti omasta asemastaan.
– Meillä on kunniallista sijoittua keskiryhmiin. Ne jotka ovat vähän alempana nostavat itseään, ja ne jotka ovat ylempänä laskevat itseään. Meillä arkkipiispakin on ilmoittanut kuuluvansa keskiluokkaan, Saari sanoo.
Pieni piru nousee professorin silmiin.
– Sitä paitsi tyylikkäintähän se on, jos väki tietää, että olet varakas, vaikka et tee siitä numeroa. Pohjanmaalla sanotaan, ei sitä tarvi näyttää, vaikka kaikki sen tietää, Saari siteeraa.
Kaikki varallisuus ei ole yhtä syntistä
Varakkuus voi näyttää pöyhkeältä, mutta kaikki varallisuus ei näytä likaiselta. Julkista tuomiota tai hyväksyntää säätelee se, mistä raha on peräisin.
– Ihmiset ovat herkkiä sen suhteen, miten varallisuus on hankittu. Jos koetaan, että rikkaus on itse ansaittua – vaikka pelaamalla jääkiekkoa – suhtautuminen on myönteisempää, kuin jos omaisuus on peritty tai saatu jotenkin ansiotta, Saari sanoo.
Tutkimuspäällikkö Rahkonen vahvistaa asian. Urheilusankari voi kyllä esitellä ”ökyjahtiaan”. Hänestä ei ajatella, että omaisuus on revitty muiden selkänahasta. Sama pätee muihinkin sellaisiin menestyjiin, joiden saavutukset ovat jollakin tavoin omaa ansiota:
– Meillä suhtaudutaan aika suvaitsevasti esimerkiksi näihin omalla keksinnöllään rikastuneisiin Supercell-miljonääreihin. Tosin hekin kulkevat uutiskuvissa varmuuden vuoksi huppareissa, Rahkonen sanoo.
Köyhyys ja hyvinvointi ovat matkalla eri suuntaan
Varakkaan halu näyttää ”tavalliselta” voi olla herttaista – köyhyys ei ole. Silti sama keskimääräisyyden vimma selittää myös köyhyydestä tunnettua häpeää. Köyhällä häpeä kasvaa tunteesta: minä en kuulu joukkoon.
– Meillä on valtava yhdenmukaisuuden paine. Kauhea tarve näyttää samanlaisilta kuin muut. Siksi köyhänkin pitäisi käydä kerran vuodessa etelässä, rakentaa Facebookiin keskivertoihmisen performanssia ”normaalielämästä” ja saada se Skoda Octavia, autoesimerkkeihin mieltynyt Rahkonen sanoo.
Hän muistuttaa, että erityisen julmaa joukosta erottuvan kohtelu on lasten ja nuorten keskuudessa.
Yhdenmukaisuuden paine ei silti selitä kaikkea ahdistusta, joka julkiseen köyhyyteen liittyy. Näyttää siltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan on repeämässä kuilu vähäosaisuuden ja hyvinvoinnin välille – myös asennetasolla. Katse kuilun reunalta ei enää kanna toiselle puolelle.
Professori Juho Saari sanoo, että keskeistä on nyt, miten hyvinvointi kasaantuu. Absoluuttinen köyhyys ei ole varsinaisesti kasvussa. Sen sijaan hyvinvointi näyttää olevan siitä matkalla yhä kauemmas.
Kun aikaisemmin varakkaimmat kävivät Kreikassa, nyt he lentävät Thaimaahan. Samanaikaisesti köyhimpien elämänpiiri on pysynyt ennallaan. Edes peruskoulu, armeija ja työpaikat eivät enää saata eri sosiaaliluokkiin kuuluvia ihmisiä yhteen samalla tavalla kuin ennen.
– Tällä hetkellä ihmisten kokemus toisistaan eriytyy. Mitä paremmin sinulla menee, sitä vähemmän ymmärrät sitä, miltä köyhästä tuntuu. Ja sitä kärkkäämmin olet valmis sanomaan, että köyhyys on köyhän oma syy.
Yle tarkastelee useiden juttujen verran arjen aiheita, joista suomalaisten on vaikea puhua keskenään. Taloustutkimuksen tekemään tabukyselyyn vastasi 1397 suomalaista kesällä 2017. Kyselyn virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Lue lisää:
Kokeile, tunnistatko suomalaisten tabut! Vertaa itseäsi muihin
Toimittajalta: Näin syntyi selvitys arkemme aroista aiheista