Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK on jakanut keskuksen nimeä kantavaa palkintoa vuodesta 2004 lähtien. Tämänvuotisen voittajan ura on kuin kuva tuolta ajalta.
Kari Yli-Annala kiinnostui liikkuvasta kuvasta nuorena miehenä 1980-luvulla. Opiskelu Kuvataideakatemian tila-aikataiteen laitoksella antoi mahdollisuuden tutkailla, mihin videotaide venyy.
– Voi sanoa, että olen kiinnostunut liikkuvasta kuvasta hyvin laajalla skaalalla. Enkä karta muitakaan ilmaisumuotoja. Lopputyönikin oli video-runo-performanssi, muistelee Yli-Annala.
Yli-Annala valmistui Kuvataideakatemiasta, nykyisestä Taideyliopistosta, vuonna 1996. Joitakin vuosia 90-luvun lopulla kului kokonaan opetus- ja kirjoitustöissä. Yli-Annala opettaa yhä, väitöskirjakin on tekeillä, mutta on taas mukana myös taiteilijan töissä.
– Aikamoista survivaliahan tämä leikki on, Yli-Annala huokaa
– Taiteilijoiden tulot ovat niin pienet, että joku tuhannen euron vakituinen tulo tuntuu huikealta, jos joku joskus sellaisen saa, edes hetkeksi.
Tuloerojen kasvu ja turvaverkkojen hävitys hirvittävät taiteilijaa
Kun puhe kääntyy politiikkaan, Yli-Annala ei säästele sanojaan. Hallitus saa kuulla suorat sanat. Kiitos hallituksen, kulttuuripolitiikka on menossa metsään, tuloerot ovat kääntymässä kasvuun ja ihmisarvoa ei kunnioiteta.
– Tein näyttelyyni muotokuvan pääministeristä, enkä voi sanoa, että se olisi mairitteleva. Poliitikot piiloutuvat naamioidensa taakse. Tuntuu, että heidän vastuuntuntoaan on mahdotonta herättää.
Eniten Yli-Annala on huolissaan nuorista. Hän katsoo maailmaa omien lastensa ja opiskelijoidensa silmin.
– Tämä hallitus tekee parhaansa rapauttaakseen jo rakennettuja tukiverkkoja.
Onneksi opiskelijat säteilevät myös valoa ja uskoa tulevaan. Oma ala on huimassa kehityksessä.
– Nykyäänhän kaikki taiteilijat käyttävät kaikkia keinoja. Videotakin moni, joka ei ole videotaiteilija.
Uusi tekniikka, kuten virtuaalitodellisuus, tuo huimia visiota myös taiteeseen. Paljon kiinnostavaa on tulollaan.
Videotaiteilija, opettaja, kirjoittaja, keskustelija ja mahdollistaja samassa paketissa
Viime keväänä Yli-Annala päätti tutkailla omaa uraansa retrospektiivisessä näyttelyssään Kasvuromaani. Nelituntisessa esityksessä tuli esiin paitsi tekniikan kehitys myös se, miten aika itsessään lisää kerrostumia.
– Vuosien takaisia videoita katsoessa tuli selväksi, että niissä näkyy merkityksiä, joita en itse ollut sinne kuvannut, vaan jotka tulevat esiin nyt, kun aikaa on kulunut.
Aika. Se vaikuttaa kiehtovan Yli-Annalaa loputtomiin. Mitä tapahtuu nyt, ja miten se vaikuttaa tulevaan. Katsotaanpa vaikka tekniikkaa:
– Kiasmassa on esillä parhaillaan Juha van Ingenin ja Janne Särkelän teos As Long as possible. Siinä näkyvä gif-animaatio on ohjelmoitu pyörimään 1 000 vuotta. Se on yksi niistä teoksista, jotka paljastavat, kuinka olemme kiinnittyneitä joihinkin teknisiin ratkaisuihin, jopa riippuvaisia niistä. Eikä kukaan tiedä, miten niiden käy. Pyöriikö gif-vielä tuhannen vuoden päästä?
AVEK-palkinnon myöntöperusteissa kehutaan Yli-Annalaa myös siitä, että hän jakaa osaamistaan ja luo kohtauspaikkoja alan ihmisille. Jokakeväinen kansainvälinen AAVE-festivaali on yksi esimerkki siitä. Yli-Annala järjestää AAVEtta yhdessä tuottaja Ivan Punzon kanssa.
AVEK-palkinnon muhkealle europotille Yli-Annala on jo keksinyt menoa.
– Iloitsen tästä palkinnosta. Voin ostaa uuden kameran rikkoutuneen tilalle ja muutakin tekniikkaa, voittaja hehkuttaa.