Muodikas markkinointitermi sopii mainiosti pihlajanmarjan yhteyteen. Marjassa on C-vitamiinia kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Marjasta löytyy myös runsaasti polyfenoleita, jotka ovat luontaisia antioksidantteja. Lisäksi niissä on A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, pektiiniä ja eteerisiä öljyjä.
Ikävä puoli on se, että pihlajanmarjaa hyödynnetään kovin vähän. Syynä on marjan hapokkuus ja karvaus.
Pakkanen vähentää happamuuden tuntua
Pihlajanmarjan hapokkuus tulee omenahaposta ja sorbiinihaposta.
Sorbiinihappo on ruokapöydissä tuttu aine, sillä sitä löytyy lisättynä monista elintarvikkeista. Se on erittäin tehokas estämään homeen kasvua ruoka-aineissa ja niinpä se on maailman eniten käytetty säilöntäaine (E200).
Omenahappo on hyvin terävä ja sorbiinihappo karvas. Karvautta vahvistaa vielä tanniini, jota myös parkkihapoksi nimitetään. Yhdistelmä on juuri sellainen sylkirauhasia kipristävän ärhäkkä, jonka kokee kun maistaa pihlajanmarjaa ennen pakkasia.
Jos haluaa hyödyntää pihlajanmarjaa ravintolisänä, ei välttämättä kannata odottaa pakkasöitä. Marjat kannattaa poimia pian kun ne ovat kypsyneet, ennen tilhien ja räkättirastaiden hyökkäystä. Vuorokausi kotipakastimessa riittää pakkaskäsittelyksi.
Mutta pakastinkäsittelyynkään ei kannata noukkia marjoja ihan mistä tahansa pihlajasta.
Katso tästä pihlajanmarjasmoothien resepti.
Vierekkäisissä puissa erimakuisia marjoja
Kun lähtee poimimaan pihlajanmarjoja, kannattaa marjaa maistaa. Toisessa puussa voi olla niin ärhäkät marjat, että sukat pyörivät jaloissa, mutta naapuripuussa sen verran liepeämmät, että sukat vain liikahtavat. Erot luonnonpuiden välillä voivat olla isoja, vaikka marjat ovat aivan samannäköisiä.
Suomessa on neljä eri luonnonpihlajaa, joista yleisin on se melkein joka paikassa kasvava kotipihlaja. Puutarhoilla on myynnissä myös makeapihlajalajikkeita, jotka ovat kotipihlajan tavanomaista hieman vähemmän happamia lajikkeita. Marjapihlajat taasen ovat risteytyksiä eri lajien eli esimerkiksi marja-aronian, omenan tai päärynän kanssa.
Hyljeksitty ikivanha käyttömarja
Pihlaja kasvaa kaikkialla Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian lauhkeilla alueilla. Se on kaikkein pohjoisimmassa menestyvä puulaji.
Aikoinaan pihlajanmarjoilla oli merkitystä tärkeänä vitamiinilähteenä, kun muita marjoja ja hedelmiä oli tarjolla vähemmän. Pihlajanmarjoista sai myös hyvin energiaa, niiden energiapitoisuus on 206 kJ/100 g eli hieman enemmän kuin kaurapuuron.
Pihlajaa on käytetty myös lääkekasvina. Jonkun verran sitä käytettään edelleenkin alkoholiteollisuudessa. Tunnetuin kotimainen pihlajanmarjajuoma lienee ollut väkevä pihlajanmarjaviini Sorbus, jonka valmistus lopetettiin 2010. Suomessa valmistetaan pihlajanmarjalikööriä sekä puolukka-pihlajanmarjalikööriä.
Teolllisuus ostaa Suomessa parhaina vuosia enintään reilut 50 000 kiloa pihlajanmarjaa.
Aiheesta muualla:
Pihlajanmarja THL:n Fineli-tietopankissa (siirryt toiseen palveluun)
Satokausikalenteri: polyfenolit (siirryt toiseen palveluun)
Mavi: Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät vuonna 2012 (PDF) (siirryt toiseen palveluun)
Pihlajat wikipediassa (siirryt toiseen palveluun)
Sorbus aucuparia wikipediassa (englanniksi) (siirryt toiseen palveluun)
