Vuosikymmenet hänet tunnettiin demokratian perikuvana.
Hän istui 15 vuotta kotiarestissa uhmattuaan sotilasjunttaa demokratialiikkeen keulahahmona.
Hänestä muodostui rakastettu ikoni, joka piti vuosien ajan yllä burmalaisten toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Hennon, kukilla hiuksensa koristelevan naisen puhtaan maineen kruunasi Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1991.
Sitten hän astui politiikkaan.
Aung San Suu Kyi oli vapautunut kotiarestista vuonna 2010, jolloin Myanmarin sotilasjuntta oli hiljalleen aloittanut löyhentämään otettaan vallasta tehden tilaa demokratialle.
Viisi vuotta myöhemmin hänen johtamansa NLD-puolue sai murskavoiton vaaleissa. Aung San Suu Kyi nousi johtamaan Myanmaria länsimaiden seuratessa ihaillen lapsenkengissä tarpovan burmalaisen demokratian suurta edistysaskelta.
Nyt moni ihailija arvostelee kovin sanoin ennen niin arvostettua ihmisoikeustaistelijaa.
Miksi rauhannobelisti valitsee vaikenemisen?
Syynä on viime viikkoina yltynyt rohingya-muslimien pako Länsi-Myanmarista, jossa armeija on vastannut kovin toimin paikallisten kapinallisten järjestämiin iskuihin useille poliisiasemille.
Kahinoissa kuoli hallituksen mukaan tusina puolustusvoimien jäsentä ja viitisenkymmentä kapinallista. Pakolaisten mukaan armeija oli tuikannut tuleen kokonaisia kyliä ja tappanut järjestelmällisesti niiden asukkaita. Jotkut arviot väkivaltaisuuksissa viime viikkoina kuolleista rohingyoista yltävät useisiin tuhansiin.
Jos hiljaisuus on se poliittinen hinta, jonka maksat noususta Myanmarin korkeimpaan virkaan, on se liian korkea.
Desmond Tutu
Entinen demokratia-aktivisti ei ole maan johtajana puuttunut armeijan lietsomiin väkivaltaisuuksiin, mikä on närkästyttänyt ihmisoikeusjärjestöt ja muun muassa YK:n pääsihteerin António Guterresin. Aung San Suu Kyin vaikeneminen tulkitaan hyväksyntänä toimille, joita Myanmarin armeija kutsuu alueen puhdistamiseksi terroristeista.
Myös Aung San Suu Kyin rauhannobelisti-kollegat ovat älähtäneet.
Pakistanilainen Malala Yousafzai ja iranilainen Shirin Epadi ovat tuominneet Aung San Suu Kyin vaiteliaisuuden.
– Jos hiljaisuus on se poliittinen hinta, jonka maksat noususta Myanmarin korkeimpaan virkaan, on se liian korkea, kirjoitti eteläafrikkalainen arkkipiispa Desmond Tutu nobelisti-kollegalleen.
Pian puolimiljoonaa ihmistä on rustannut nimensä adressiin, joka vaatii rauhan palkinnon eväämistä entiseltä demokratialiikkeen keulakuvalta.
Kun tuomioita sataa usealta suunnalta – myös muslimienemmistöisten valtioiden kuten Saudi-Arabian hallituksilta – miksi Aung San Suu Kyi valitsee vaikenemisen?
Onko Suu Kyi voimaton armeijan edessä?
Syyt Suu Kyin kyseenalaiseen käytökseen ovat etupäässä sisäpoliittiset. Hänen valta-asemansa ei ole kiveenhakattu.
Vuonna 2015 vaalit voittanutta Aung San Suu Kyita kutsutaan usein Myanmarin johtajaksi, mutta tosiasiassa armeija on säilyttänyt vahvan aseman. Suu Kyi on titteliltään hallituksen neuvonantaja, ei presidentti.
Perustuslain mukaan Suu Kyilla ei ole valtaa kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa.
Armeija pitää käsissään yhä kolmea tärkeää ministerinsalkkua, jotka takaavat sille vallan sisäministeriössä, puolustuksessa ja maan rajoilla. Se hallitsee myös maan poliisia. Lisäksi armeijan eläkkeelle siirtyneitä johtajia istuu maan parlamentissa, jossa neljännes paikoista on varattu entiselle sotilasjuntalle.
– Suu Kyilla ei ole valtaa armeijaan, joka on itsenäinen yksikkö, sanoo Tukholman yliopiston Myanmar-asiantuntija Joakim Kreutz.
Armeijaa johtaa kenraali Min Aung Hlaing. Hän on viime aikoina tehnyt useita visiittejä Eurooppaan ja käynyt esimerkiksi Itävallan armeijan vieraana tutustumassa lentokonekalustoon. Länsimaissa tuntemattomampi Hlaing on säästynyt arvostelulta rohingya-pakolaiskriisissä, vaikka hän johtaa Rakhinen sotilasoperaatioita.
Aung San Suu Kyita kutsutaan usein Myanmarin johtajaksi, mutta tosiasiassa armeija on säilyttänyt vahvan aseman.
– Suu Kyilla olisi mahdollisuus arvostella armeijaa, mutta se voisi vaarantaa parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut armeijan valta-aseman asteittaisesta riisumisesta, Joakim Kreutz toteaa.
Kreutzin mukaan armeijan sisällä on eri suuntalinjoja. Aung San Suu Kyi on saanut otteen sen pienestä uudistusmielisestä ryhmästä, joka on ollut hallituksen neuvonantajan kanssa yhtä mieltä maan demokratian vahvistamisesta.
– Tämä ryhmä on hyvin pieni. Suu Kyi pelkää, että liika ärsytys voisi johtaa maltillisten korvaamiseen kovan linjan edustajilla. Se voisi estää kaikki suunnitellut muutokset tulevaisuudessa, Joakim Kreutz arvioi.
Valtion ja monen muun etnisen ryhmän välillä käydyissä kivisissä neuvotteluissa on nähty viime kuukausina pieniä edistysaskeleita.
Niihin osallistuvan Euro-Burma Office -järjestön perustajan Harn Yawnghwen mukaan Aung San Syu Kyi voisi halutessaan vaikuttaa myös rohingyojen tilanteeseen määrittämällä konfliktin poliittiseksi eikä turvallisuuteen liittyväksi. Silloin armeijan olisi toteltava maan johtajaa ja suostuttava rauhanneuvotteluihin.
Mutta rohingya-kysymys on Myanmarin etnisten ryhmien välisten konfliktien vyyhdissä erikoistapaus.
Myötätunto muslimivähemmistölle voisi romahduttaa poliittisen kannatuksen
Rohingyoilla ei ole Myanmarin kansalaisuutta, vaikka vähemmistö on asunut alueella sukupolvien ajan. Armeija ei näe vähemmistöä alkuperäisväestönä, vaan kutsuu heitä “bengalilaisiksi”. Siksi kutsutaan muun muassa Bangladeshin asukkaita.
Konfliktilla on pitkät juuret, mistä syystä Suu Kyin on vaikea avata siitä suutaan kuumentamatta tunteita. Rohingyoja suorastaan vihataan buddhalaisten keskuudessa.
Kauna kumpuaa historiasta.
Rakhinen osavaltion asukkaiden vastakkainasettelu muslimeihin ja buddhalaisiin alkoi jo toisen maailmansodan aikaan, jolloin japanilaiset taistelivat alueella liittoutuneita vastaan. Muslimit olivat brittien riveissä, kun buddhalaiset kannattivat japanilaisia.
– Jo britit toivat siirtomaavallan aikaan monia intialaisia Burmaan, koska heillä oli vaikeuksia saada paikallisia buddhalaisia puolelleen. He toimivat virkamiehinä ja rahanlainaajina, kertoo Harn Yawnghwe.
–Viha intialaisen näköisiä kohtaan elää yhä.
Rohingya-kysymys on Myanmarin etnisten ryhmien välisten konfliktien vyyhdissä erikoistapaus.
Burman saavutettua itsenäisyyden vuonna 1948 muslimikapinalliset lobbasivat alueen liittämistä Itä-Pakistaniin eli nykyiseen Bangladeshiin, mutta Pakistan ei hyväksynyt ehdotusta. Sen jälkeen he ajoivat autonomista muslimialuetta Burman pohjoisosiin onnistumatta. Lisäksi Burma ei päästänyt tuhansia sotaa paenneita rohingyoja takaisin maahan.
Alueelle jääneet joutuivat buddhalaisten virkamiesten kynnen alle ja aloittivat vastarinnan. Armeija kukisti sen vuonna 1954.
1960-luvulla valtaan nousseen sotilasjuntan aikaan rohingya-vähemmistöä ajettiin yhä syvemmälle nurkkaan, mistä syystä syntyi useita kapinaliikkeitä etenkin sen jälkeen, kun islamilaiset liikkeet yleistyivät maailmanlaajuisesti 1970-luvulla.
Etninen kiista nousi esiin ja kärjistyi 2012
Rohingyat ovat jo vuosikymmeniä paenneet vainoja Rakhinen osavaltiosta.
Suurimmat pakolaisvirrat nähtiin vuonna 1978 ja 1990-luvun alussa, jolloin neljännesmiljoona rohingyaa kahlasi Bangladeshiin. Vuonna 2012 uskontoryhmien välisten kahinoiden seurauksena pakolaisia virtasi jälleen massoittain rajan yli.
Kolme vuotta myöhemmin rohingyoilta evättiin äänioikeus vaaleihin valmistuvassa Myanmarissa. Ennen he olivat saaneet osallistua niihin ilman henkilökorttia.
Aung San Suu Kyi kampanjoi samaan aikaan, muttei ottanut asiakseen puhua rohingyojen oikeuksista.
Niin ikään vuonna 2015 naapurimaa Thaimaa teki suuren ihmissalakuljetusratsian, minkä seurauksena salakuljettajat jättivät rohingya-pakolaisia merelle oman onnensa nojaan. Satojen pelättiin kuolleen. Tragedian seurauksena salakuljetus loppui ja rohingyoilta jäi mahdollisuus paeta vainoa kotiseudultaan meriteitse Malesiaan.
Jälleen opposition johtajana toiminut Aung San Suu Kyi vaikeni asiasta.
Viime lokakuussa ja nyt elokuussa ARSA-nimisen rohingya-kapinallisarmeijan tekemät iskut useiden rajapoliisien asemille ovat edelleen lisänneet muslimien epäsuosiota Myanmarissa. Arviolta 400 000 rohingyaa on viimeisten viikkojen jälleen paennut maasta armeijan väkivaltaisuuksien seurauksena.
Aung San Suu Kyin yritykset ratkaista Rakhinen osavaltion tulehtunutta tilannetta eivät kaikesta huolimatta ole olleet aivan mitättömät.
Myanmarissa rohingyojen nähdään tukevan islamilaisten terroristien verkostoa, jonka uskotaan saavan rahoituksensa Saudi-Arabiasta. Armeija on iskujen myötä puolestaan kasvattanut suosiotaan.
– On surullista todeta, ettei Myanmarissa kukaan välitä rohingya-vähemmistöstä, ruotsalaistutkija Joakim Kreutz sanoo.
– Edes maan muut etniset ryhmät eivät tue heitä.
Tästä syystä Aung San Suu Kyita arvosteleekin pelkästään ulkomaailma.
– Jos seuraa Myanmarin sosiaalista mediaa tällä hetkellä, se on täynnä rasismia ja vihapuhetta rohingyoja vastaan, Harn Yawnghwe sanoo.
– Jopa ihmiset, joilta ei odottaisi moisia kommentteja puhuvat nyt maanpuolustuksen tärkeydestä.
Pienet askeleet kohti parempaa?
Aung San Suu Kyin yritykset ratkaista Rakhinen osavaltion tulehtunutta tilannetta eivät kaikesta huolimatta ole olleet aivan mitättömät.
Viime vuonna hän nimitti Rakhinen tilannetta kartoittavan neuvoa-antavan komission johtajaksi entisen YK:n pääsihteerin Kofi Annanin. Elokuun lopussa julkistettu raportti sisälsi ehdotuksia, joihin Myanmarin hallitus suhtautui tutkija Joakim Kreutzin mukaan myönteisesti.
Raportti vihastutti ensiksikin armeijan. Toiseksi rohingya-kapinallisarmeija ARSAn elokuiset iskut poliisiasemille toteutettiin vain päivä raportin julkaisemisen jälkeen. Raportin tulevaisuus on kuitenkin vielä pimennossa.
Tällä viikolla maailman tuomitsema Aung San Suu Kyi ilmoitti jättävänsä menemättä pian alkavaan YK:n yleiskokoukseen. Hänen tiedottajansa on ilmoittanut maan johtajan puhuvan kansalle television välityksellä lähipäivinä, mikä Myanmarissa on kesken virkakautta varsin harvinaista.
Euro-Burma Office -järjestön perustajan Harn Yawnghwen mielestä Suu Kyin ei välttämättä tarvitsisi riskeerata omaa poliittista tulevaisuuttaan sanomalla tukevansa rohingyoja.
– Hänen tulisi sanoa, että elämme buddhalaisessa valtiossa ja ihmisten pitäisi sen arvojen mukaan tuntea myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, Yawnghwe toteaa. Lausunnolla hän voisi ainakin yrittää korjata moraalisen kolhun saanutta imagoaan ulkomaailmalle.
Puhumattomuus tuskin tuo ratkaisuja. Asiantuntijat toivovatkin, että Aung San Suu Kyi toimisi ennenkuin on liian myöhäistä.
– Vaarana on, että kaiken tämän epätoivon keskellä rohingya-kapinallisryhmä ARSA voimistuu entisestään. Tällöin poliittisen ratkaisun etsintä tulee yhä vaikeammaksi väkivallan lisääntyessä, Joakim Kreutz arvioi.
Lähteenä käytetty mm. International Crisis Group Report No 283: Myanmar: A New Muslim Insurgency in Rakhine State.
Aung San Suu Kyi – Nainen joka uhrasi perheensä unelmalle demokratiasta