Suomen ja Neuvostoliiton rajan taakse jäi sodan jälkeen Enson entinen metsäteollisuuskombinaatti. Neuvostoliittolaiset päättivät uusia tehtaan 1960-luvun lopulla. Rakennustöihin ryhdyttiin muutamaa vuotta myöhemmin.
Suomalaisrakentajat olivat 1970-luvulla päässeet käsiksi muutamiin Neuvostoliiton rakennusurakoihin. Tämä oli vasta idänkaupan harjoittelua, sillä Svetogorskissa oli alkamassa nykyisen Äänekosken biotuotetehtaaseen verrattava jättiurakka. Se takaisi töitä tuhansille suomalaisille vuosikymmeniksi.
Ensimmäisellä kerralla otettiin 14 ruokaryyppyä ja kuunneltiin 14 puhetta.
Finn-Stroin entinen toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala
Svetogorskin rakentamista ajoi erityisesti idänpolitiikassa kunnostautunut presidentti Urho Kekkonen. Hyvät poliittiset suhteet Neuvostoliittoon tekivät mahdolliseksi sen, että projekti hyväksyttiin lopulta mukaan Suomen ja Neuvostoliiton väliseen bilateriaali- eli clearing-kauppaan. Pelkästään rakennustöiden arvo on nykyrahassa laskettuna 1,7 miljardia euroa.
Luottamusta rakennettiin vodkaryypyillä
Yhteistyö neuvostoliittolaisten kanssa alkoi Svetogorskissa 30. syyskuuta 1970, jolloin suomalaisryhmä vieraili ensimmäisen kerran uudella työmaalla. Työt alkoivat kahta vuotta myöhemmin ja kestivät vuoteen 1988 asti.
– Tämä oli ensimmäisen kerta, kun näin laajamittaista yhteistyötä tehtiin neuvostoliittolaisten kanssa, muistelee Finn-Stroi Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala.
Jo ensimmäisessä tapaamisessa venäläiset tavat ja neuvottelukulttuuri tulivat tutuiksi suomalaisille.
– Ensimmäisellä kerralla otettiin 14 ruokaryyppyä ja kuunneltiin 14 puhetta, mutta siitä se yhteistyö lähti, muistelee Kangas-Ikkala.
Illan edetessä saavutettiin osapuolten välille luottamus, joka säilyi koko projektin ajan.
Sitkeä mummo vastusti paperitehtaan rakentamista
Uutta paperitehdasta varten tarvittiin Svetogorskista runsaasti maata, ja suomalaiset seurasivat vierestä, miten venäläiset tyhjensivät kylää.
Nykyisen tehtaan paikalla oli mökkikylä, jonka omistajille oli annettu häätö ja määräys purkaa rakennukset. Kaikkia rakennuksia ei kuitenkaan ehditty purkaa, vaan määräajan ylitettyä purkamatta jääneet rakennukset sytytettiin tuleen. Seuraavana päivänä paikalle tulevalla maanmittaajalla oli edessään lähes autioksi poltettu kylä.
Vain yksi mökki oli jäljellä, sillä siinä asuva mummo kieltäytyi muuttamasta.
– Rakennuttajat alkoivat kaivaa koneilla vallihautaa tontin ympärille niin, että mummo asui pian kuin sienen nokassa viiden metrin korkeudessa, muistelee Svetogorskin projektia käynnistämässä ollut taipalsaarelainen Kalevi Korpela.
Lopulta mummonkin piti antaa periksi, sillä kaivinkoneen kauha osui mökillä alla olleeseen kellariin ja talven varalle säilötyt kurkut ja perunat valuivat juuri kaivettuun kuoppaan.
Finn-Stroi syntyi – Svetogorskista Kostamukseen
Svetogorskin hanke oli niin iso, ettei yksikään rakennusliike olisi selviytynyt siitä yksin. Niinpä rakennustöitä varten perustettiin vuonna 1972 yhteenliittymä Finn-Stroi Oy. Yritykseen osakkaiksi tuli alkuvaiheessa kahdeksan suurta suomalaista rakennusyritystä – perustajina olivat Polar, Haka, Puolimatka, Teräsbetoni ja YIT.
Ilman Svetogorskia suomalaiset eivät olisi koskaan päässeet rakentamaan Kostamusta.
Finn-Stroi Oy:n entinen toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala
Maaliskuussa samana vuonna yritys sai sopimuksen Svetogorskin ensimmäisestä vaiheesta. Työt alkoivat syksyllä 1972.
– Suomalaisilla oli hyviä rakentajia ja konetoimittajia. Kun kaikkien osaaminen laitettiin yhteen, syntyi maailmanluokan tuote, joka pärjäsi missä vain, sanoo Finn-Stroi Oy:n entinen toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala.
Svetogorskin rakentamisen vuodet 1970- ja 1980-luvuilla olivat kaakkoissuomalaisille rakentajille kulta-aikaa. Vahva rupla teki rajaprojektista tuottoisan, ja Finn-Stroi Oy kärkkyi jo seuraavaa työmaata Kostamuksesta, josta oli löydetty suuri rautamalmiesiintymä.
Tarvittiin jälleen presidentti Urho Kekkosen neuvottelutaitoja, sillä myös ruotsalaiset laskivat tarjousta kaivoskombinaatin ja siihen liittyvän kaupungin rakentamisesta. Urakan arvo oli Svetogorskiin verrattuna moninkertainen.
Neuvottelujen lopputuloksen varmistuttua Finn-Stroissa saatettiin poksautella sampanjapulloja ja monessa kainuulaiskodissa totuteltiin ajatukseen, että Kostamuksesta irtoaisi perheelle elanto vuosien ajan.
Runkosopimus urakasta solmittiin lokakuussa 1973 ja ensimmäinen ryhmä rakentajia aloitti työt Kostamuksessa jo 3. joulukuuta. 1973.
– Ilman Svetogorskia suomalaiset eivät olisi koskaan päässeet rakentamaan Kostamusta, sanoo Risto Kangas-Ikkala.
Suomalaiset rakensivat – neuvostoliittolaiset valvoivat
Suomalaisten työn laatu ja sovitussa aikataulussa pysyminen miellyttivät neuvostoliittolaisia. Kangas-Ikkala muistuttaa, että 1960- ja 1970-luvuilla Suomessa tehtiin paljon riippumatonta tutkimustyötä, joka näkyi myös töiden suunnittelussa ja työn laadussa.
– Me saatoimme luottaa normeihin ja rakenneratkaisuihin, mitkä olivat suunnittelun pohjana ja saatoimme luottaa rakentamisen laatuun.
Svetogorskin tehdasprojekti ei eronnut vastaavasta työstä Suomessa, sillä työmaalla urakoivat suomalaiset. Toisinaan suomalaisia rakennusmiehiä tosin ärsytti neuvostoliittolaisten valvojien pikkutarkkuus.
– Suunnittelija oli saattanut laskea, että kohdetta raudoitettaessa tarvitaan 132 terästartuntaa. Valvoja laski, ja jos yksikin puuttui, se lisättiin, sanoo Svetogorskissa raudoittajana työskennellyt Jorma Koistinen.
Svetogorsk ja Kostamus rakennettiin neljässä vaiheessa. Neuvostoliittolaiset olivat huomanneet, miten hyvän sopimuksen Finn-Stroi Oy oli tehnyt. Niinpä toisen vaiheen rakentamisesta pyydettiin tarjous myös ruotsalaisilta rakentajilta. Hinta oli edullisempi kuin suomalaisten, mutta Finn-Stroi Oy sai jatkaa rakentamista.
Kaikkiaan Finn-Stroi Oy:n rajaprojektien arvo oli yli 5,3 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan myös Viipurin selluloosa- ja paperitehtaan rakentaminen 1980-luvulla. Rakentajien reissut oli tehty vuoteen 1988 mennessä, jolloin viimeisetkin urakat valmistuivat. Samalla yhteisyrityksen toiminta päättyi.
Svetogorskin rakentaminen avasi sotien sulkeman rajan
Svetogorskin töiden alkaessa avattiin Imatran Pelkolassa sotien jälkeen vuosikymmeniä suljettuna ollut rajanylityspaikka. Päivittäin työmaalla kävi töissä Suomesta jopa 1 400 henkilöä.
– Tarkastuksessa saattoi mennä tuntikin, jos kulki rajan yli omin kyydein. Lappeenrannasta tulevan bussin kyydissä pääsi läpi nopeammin, muistelee Svetogorskissa rakentamassa ollut Kari Neuvonen.
Alussa Pelkola oli varattu yksinomaan rakentamisliikenteelle. Vähitellen muutkin saattoivat kulkea sen kautta, ja rajanylittäjien määrän lisääntyessä tarvittiin lisää tarkastustiloja. Uusi rajanylityspaikka valmistui 1990-luvun lopulla, ja kansainväliselle liikenteelle se avautui kesällä 2002.
Naapurikaupunki Imatralle Svetogorskin rakentamisella on ollut suuri merkitys taloudellisesti ja henkisesti.
– Vanha Venäjä-kauna, joka oli sodan ja evakkovuosien jälkeen syvä, haihtui rakentamisen myötä, sanoo Imatran entinen kaupunginjohtaja Tauno Moilanen.
Svetogorskin paperitehdas siirtyy maailman suurimman metsäjätin omistukseen
Neuvostoliiton kaaduttua Svetogorskissa olevat tehtaat vaihtoivat tiuhaan omistajia. Yksityistämisen jälkeen tehtaat osti vuonna 1995 ruotsalainen Tetra Laval, joka ei kuitenkaan saanut toimintaa kannattavaksi. Vuonna 1998 maailman suurin metsäjätti International Paper osti hienopaperi- ja kartonkikoneet. Sen sijaan pehmopaperikone myytiin ruotsalaiselle Svenska Cellulosa Aktiebollagetille.
Alussa ZAO International Paperin johdossa työskenteli paljon Yhdysvalloista lähetettyä johtoa, ja Lappeenrannan lentoasemalla nähtiin usein Atlantin takaa tulevia liikesuihkukoneita. Komennusmiehet asuivat pääosin Imatralla.
Hyvin pian yhtiön johdossa kuitenkin huomattiin, että venäläiset osasivat tehdä paperia, ja komennusmiesten määrää vähennettiin.
– Tällä hetkellä Imatralta käy töissä paperitehtaalla kymmenen henkilöä, laskee tehtaan suomalainen ympäristöjohtaja Leo Witick.
Päivittäin tehdasalueella työskentelee lähes 3 000 henkilöä, joista puolet on International Paperin omia työntekijöitä. Nykyisin International Paper Svetogorskin asiantuntijat käyvät muilla konsernin tehtailla kertomassa, miten hyvälaatuista paperia tehdään.
Suomalaisten rakentamat tilat ja koneiden rungot ovat edelleen käytössä, joskin vuosikymmenen aikana International Paper on investoinut tehtaaseen 700 miljoonaa euroa. International Paper Svetogorsk valmistaa kopiopaperin lisäksi nestepakkauskartonkeja sekä sellua lähinnä omaan käyttöön.
– Svetogorsk on hyvä paikka toimia ja tuotanto on täällä meidän aikana kaksinkertaistunut, sanoo tehtaan ympäristöjohtaja Leo Witick.
International Paper Svetogorskin vuosituotanto on 650 000 tonnia. Venäjällä käytettävästä kopiopaperista vajaa puolet on tehty Suomen rajan tuntumassa Svetogoskissa.