Kun Angela Merkel täytti 30, hän työskenteli tutkijana tiedeakatemiassa Itä-Berliinissä ja asui vallatussa talossa, jonne oli muuttanut avioeronsa jälkeen. Vanhemmat saapuivat syntymäpäivän kunniaksi kylään. Pastori-isä Horst Kasner katseli ympärilleen kehnokuntoisessa asunnossa ja sanoi: "Etpä ole pitkälle päässyt."
Merkel on myöhemmin vahvistanut tapauksen Stern-lehden haastattelussa.
Tuohon aikaan Merkel kulki työmatkansa Berliinin muurin vieritse lähijunalla ja vietti päivänsä fysikaalista kemiaa käsittelevän väitöskirjansa parissa. Lomillaan hän teki reppumatkoja Itä-Euroopassa.
Talonvaltaaminen ei johtunut elämänkatsomuksesta vaan käytännön syistä: Berliinissä oli paha asuntopula eikä Merkel ollut löytänyt muuta asuinpaikkaa jätettyään puolisonsa Ulrichin. Eron jälkeen hän oli aluksi majaillut ystävänsä sohvalla.
Ulrich Merkel on myöhemmin kertonut, että ero tuli hänelle yllätyksenä. Angela oli ilmeisesti ehtinyt miettiä asiaa jo jonkin aikaa, kun hän ilmoitti lähtevänsä ja vei pyykkikoneen mukanaan. Huonekalut jäivät Ulrichille.
Tyyni ja tutkimaton
Nyt Merkel, 63, asuu Berliinin keskustassa toisen miehensä, fysiikan professorin Joachim Sauerin kanssa. Autonkuljettaja vie hänet liittokanslerinvirastoon, turvamiehet vartioivat Euroopan vaikutusvaltaisinta johtajaa.
Työhuoneessaan Merkelillä on edeltäjänsä Gerhard Schröderin hankkima massiivinen neljä metriä pitkä kirjoituspöytä, mutta sitä hän ei juuri käytä. Mieluummin hän istuu neuvottelupöydän kulmalla. Merkel on sanonut, että jos hänellä on asiaa sihteereille, hän ei mielellään soita heille vaan ennemmin kävelee heidän luokseen tai huikkaa avointen ovien läpi.
Alle kymmenen ihmistä tietää, mitä hän todella ajattelee.
Hans Kundnani, vanhempi tutkija
Neuvottelupöydän ääressä Merkelillä on tapana ottaa vastaan myös ne valitut toimittajat, joille hän myöntää haastatteluja. Kotiinsa tai mökilleen Merkel ei mediaa päästä. Hänellä on ennen Saksojen yhdistymistä hankittu vapaa-ajan asunto Berliinin pohjoispuolella, lähellä lapsuuden kotiseutuaan.
Merkel varjelee yksityisyyttään tarkoin, ja hänet todella tuntevia ihmisiä on vähän. Lähimmät neuvonantajat ovat tehneet Merkelille töitä vuosikausia, eikä liittokanslerinviraston sisimmästä piiristä heru kiusallisia vuotoja.
– Alle kymmenen ihmistä tietää, mitä hän todella ajattelee, sanoo Hans Kundnani, ajatushautomo German Marshall Fundin vanhempi tutkija.
Julkisuudessa näkyy tyyni liittokansleri Merkel, joka ei hätkähdä vaalitilaisuuksissa huutelevia mielenosoittajia ja kovistelee tarvittaessa vaikka Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia. Liittokansleri on perillä siitä, että Baijerissa on syytä nostaa tuoppia, jalkapalloa kannattaa opetella seuraamaan ja perunakeittoreseptin paljastaminen naistenlehdelle tuo kotoisuutta imagoon.
Merkel suorittaa vaalikampanjan aikana mediassa pakolliset kuviot, mutta hän ei vaikuta viihtyvän kameroiden edessä. Lahjakkaaksi puhujaksi Merkeliä ei voi kutsua.
Sen sijaan moni pienemmässä piirissä Merkelin tavannut on jälkikäteen kuvaillut, että hän vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta kohtaamistaan ihmisistä ja kuuntelee enemmän kuin puhuu.
Tutkija Hans Kundnani pohtii, että kenties Merkelin tarve ja taito piilottaa omat mielipiteensä on perua nuoruudesta Itä-Saksassa. Perhe puhui politiikkaa kotona, mutta muualla piti vaieta. Koskaan ei tiennyt, kuka saattoi olla salaisen poliisin Stasin ilmiantaja.
Jahkailija ponnahduslaudalla
Nuoruutensa Angela Merkel – tuolloin vielä Kasner – vietti Berliinin pohjoispuolella Templinin pikkukaupungissa, jossa hänen isänsä Horst johti pappisseminaaria. Äiti Herlind oli koulutukseltaan latinan ja englannin opettaja mutta ei saanut Itä-Saksassa lupaa työskennellä koulussa.
Perhe oli muuttanut Länsi-Saksasta itään Horst Kasnerin työn vuoksi, kun Angela oli muutaman viikon ikäinen. Kaksi pikkusisarusta, Marcus ja Irene, syntyivät DDR:ssä.
Angela oli lahjakas, mutta liikunnallisesti kömpelö lapsi. Hän loisti koulussa etenkin matematiikassa ja venäjän kielessä. Teininä Angela keräili taidepostikortteja ja omien sanojensa mukaan oli juhlissa se tyttö, joka ei tanssi vaan istuu syömässä maapähkinöitä.
Myöhemmin hän on muistellut julkisuudessa varsinkin erästä kouluaikojensa uimahyppytuntia.
Hän on avoin mille hyvänsä kompromisseille.
Josef Janning, ECFR-ajatushautomo
Angela seisoi ensi kertaa kolmen metrin ponnahduslaudalla. Hän epäröi. Kääntyi takaisin, mutta ei luovuttanut. Aikaa kului. 45 minuutin jälkeen kello soi jo välitunnin merkiksi, ja vasta silloin hän hyppäsi altaaseen.
Tätä tapausta on usein käytetty esimerkkinä siitä, miten Merkel tekee päätöksiä: hän odottaa, miettii, odottaa ja tekee ratkaisunsa vasta viime hetkellä.
Saksassa on sorvattu jopa jahkailua tarkoittava uusverbi merkeln, joka oli vuonna 2015 ehdolla vuoden nuorisosanaksi.
Laskelmoiva luonnontieteilijä
Tutkija Hans Kundnanin mielestä Merkel seuraa tarkkaan, mihin suuntaan yleinen mielipide näyttää kallistuvan. Aikansa odoteltuaan hän valitsee sen vaihtoehdon, jota arvelee enemmistön saksalaisista kannattavan.
Kundnani mainitsee esimerkkinä syksyn 2015, jolloin Merkel päätti pitää Saksan rajan auki turvapaikanhakijoille.
– Syksyn mittaan lehdissä oli paljon juttuja siitä, miten Merkel on protestanttisen papin tytär Itä-Saksasta ja hän ei sen vuoksi pidä muureista. Se kaikki oli hölynpölyä, Kundnani sanoo.
ECFR-ajatushautomon Berliinin-toimiston johtaja Josef Janning arvioi, että Merkelille politiikka on ennen muuta ajankohtaisten ongelmien ratkaisua, ei visioiden toteuttamista.
– Hän on avoin mille hyvänsä kompromisseille, Janning sanoo.
Janningin mukaan Merkel on kehottanut saksalaisia arvioimaan itseään sillä perusteella, millaisia tuloksia hän saa aikaan. Ja kun talous vetää, työttömyys on alhaalla ja paljon puhuttanut maahanmuuttotilanne näyttää rauhoittuneen, vakautta lupaava johtaja on vahvoilla.
Muuri murtui, puolue löytyi
Merkel lähti mukaan politiikkaan vasta 1980-luvun lopulla, kun DDR natisi liitoksissaan ja demokratialiikkeet voimistuivat. Innostus oli tarttuvaa. Eivätkä etenemismahdollisuudet tiedemaailmassa olleet hääppöiset, jollei kuulunut kommunistipuolueeseen. Merkel ei kuulunut, joskin hän oli mukana esimerkiksi puolueen nuorisojärjestössä Freie Deutsche Jugendissa.
Jonkinasteinen myötäily oli DDR:ssä tarpeen, jos halusi pärjätä. Toisinajattelijoita rankaistiin esimerkiksi estämällä heidän lastensa pääsy yliopistoon.
Se tiedetään, että Merkeliä yritettiin kerran värvätä Stasin leipiin. Hän kuitenkin luisteli tilanteesta vetoamalla siihen, että lörppäsuuna hän ei pystyisi pitämään salaisuuksia.
Berliinin muuri murtui tavallisena torstai-iltana syksyllä 1989. Kommunistipuolueen tiedottaja Günter Schabowski erehtyi sanomaan, että itäsaksalaisten oikeus matkustaa länteen tulee voimaan välittömästi. Porttien avaamisen jälkeen vapautta juhliva väkijoukko purkautui Länsi-Berliinin kaduille.
Myös Angela Merkel oli Berliinissä tuona iltana. Hänellä oli tapana käydä torstaisin saunomassa ystäviensä kanssa, eikä hän muuttanut suunnitelmiaan. Saunan jälkeen Merkel käveli ihmisvirran mukana länteen ja yritti löytää puhelinkopin soittaakseen tädilleen Hampuriin. Hän päätyi ennalta tuntemattomien ihmisten seuraan ja sai soitettua näiden asunnosta, mutta kun muu seurue halusi lähteä ulos juhlimaan, Merkel lähti kotiin. Seuraavana aamuna piti herätä töihin.
Pian Merkel kävi tutustumassa eri puolueiden paikallisyhdistyksiin, ensiksi sosiaalidemokraattiseen SPD:hen. Merkel ei kuitenkaan innostunut. Kokouksessa laulettiin venäläistä vallankumouslaulua ja lännestä tulleet jäsenet puhuttelivat toisiaan tovereiksi.
Pikkupuolue Demokratischer Aufbruch eli DA vetosi häneen enemmän. Se tavoitteli Saksojen yhdistymistä ja sosiaalista markkinataloutta. Ja toimistolla oli tietokoneita, joita ei ollut vielä ehditty edes purkaa pakkauksistaan. Järjestelytaitoista henkilöä tarvittiin.
Nuori, nainen ja itäsaksalainen
Tammikuussa 1991 Angela Merkel aloitti nais- ja nuorisoasiainministerinä yhdistyneen Saksan ensimmäisessä hallituksessa. Hän oli 36-vuotiaana Saksan kaikkien aikojen nuorin ministeri.
Nousu oli ollut hengästyttävän nopea. Runsasta vuotta aiemmin Merkel oli vasta itäsaksalaisen pikkupuolueen paikallisyhdistyksen työmyyrä. Tuolloin ei ollut vielä selvää, että pian DA sulautuisi Länsi-Saksaa hallitsevaan kristillisdemokraattiseen CDU:hun.
Loikka oli uskomaton, eikä se olisi ollut mahdollinen kuin Saksojen jälleenyhdistymisen kaoottisena aikana. Itä-Saksan kommunistijohtajat oli sysätty kertaheitolla syrjään, joten uusille tulokkaille oli tilaa. Lisäksi monen poliitikon ura katkesi siihen, että he paljastuivat Stasin ilmiantajiksi.
Merkel oli tarttunut tilaisuuteensa molemmin käsin. Hän paiski töitä ja loi verkostoja. Koordinointikyky, sosiaaliset taidot ja venäjän osaaminen auttoivat häntä eteenpäin, mutta ministeripestin ratkaisivat lopulta muut seikat. Liittokansleri Helmut Kohlille oli ymmärrettävästi tärkeää saada hallitukseensa myös itäsaksalaisia. Ja Merkel oli tämän lisäksi vielä nuori nainen: kolme rastia kerralla.
Kohl edisti Merkelin poliittista uraa, mutta hän ei nähnyt Merkeliä mahdollisena puoluejohtajana saati uhkana itselleen. Kohl kutsui Merkeliä "tytökseen", mein Mädchen, ja valitsi seuraajakseen CDU:n nuoren tähden Wolfgang Schäublen.
Schäublesta tulikin puoluejohtaja 2000-luvun taitteessa, mutta ei pitkäksi aikaa. Paljastui, että CDU oli ottanut vastaan pimeitä vaaliavustuksia Kohlin kaudella ja puolue joutui pahaan mediariepotukseen. Angela Merkel yllätti puoluetoverinsa kirjoittamalla Frankfurter Allgemeine Zeitungiin Kohlia avoimesti kritisoivan mielipidekirjoituksen.
Seurauksena Kohl katkeroitui Merkelille pahoin, mutta Merkel nousi skandaalin jälkimainingeissa puolueensa puheenjohtajaksi. Hänestä tuli ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Ilman vaalirahaskandaalia Merkel ei olisi välttämättä koskaan päihittänyt suosittua Schäublea tai CDU:n hyvä veli -verkostoa.
Vuonna 2017 tilanne on se, että Merkelillä ei edelleenkään ole näköpiirissä uskottavaa seuraajaa, vaan hänen kakkosmiehensä on 75-vuotias Schäuble.
Jalkapallon katselua kokouksessa
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.) kuvailee, että Merkel on suuren maan johtajana aivan omanlaisensa. Katainen ratkoi pääministeriaikanaan eurokriisiä Eurooppa-neuvostossa yhdessä Merkelin kanssa.
– Hänellä on mielessä iso kuva siitä, mihin suuntaan pitää mennä, mutta samaan aikaan hän haluaa osallistua päätösten muotoiluun eli tuntea jokaisen pilkun paikan, Katainen sanoo.
Merkel on Kataisen mukaan poikkeuksellinen myös siinä, että hän on valmis etsimään kompromisseja pienten maiden ongelmiin, vaikka ne eivät olisi Saksan kannalta millään tavalla merkityksellisiä. Suomea Merkel auttoi siinä, että Kreikan tukipaketin vakuusjärjestely saatiin neuvoteltua.
– Ilman Saksan tukea se asia ei varmasti olisi edennyt, Katainen sanoo.
Hän uskoo, että Merkelin reilu suhtautuminen pienempiin EU-maihin on osaltaan kasvattanut Saksan vaikutusvaltaa Euroopassa.
Ihmisenä Merkel on Kataisen mukaan vaatimaton mutta määrätietoinen – ja oikein hauskaa seuraa sille päälle sattuessaan. Katainen muistaa, miten he erään kerran katsoivat Saksan jalkapallo-ottelua iPadilta salavihkaa ilman ääniä kesken Eurooppa-neuvoston kokouksen.
– Mutta kun Saksa teki maalin, hihkaisimme molemmat, ja se paljastui.
Tärkeimmät lähteet:
Ingrid Brekke: Angela Merkel - et europeisk drama
Matthew Qvortrup: Angela Merkel – Europe's most influential leader
The New Yorker, Stern, Der Spiegel, Süddeutsche Zeitung