Euroopassa puhaltavat nyt Euroopan unionin tiivistämiselle suotuisat tuulet, EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker julisti puheessaan viime viikolla. Unioniin nihkeästi suhtautuvat britit tekevät lähtöä ja EU-vastaisten populistien nousu Euroopan vaalikentillä on hyytynyt.
Mikäli uudistusjuna lähtee Saksan ja Ranskan vetämänä liikkeelle, on suomalaisten poliitikkojen pystyttävä neuvottelupöydissä kertomaan, millaisen EU:n Suomi jatkossa haluaa. Yle kysyi näkemyksiä EU:n tulevaisuudesta kaikille puoluejohtajille osoitetussa kyselyssä.
Ylen pyynnöstä Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku tutustui puoluejohtajilta saatuihin vastauksiin ja jakoi puolueet niiden perusteella viiteen eri ryhmään. Puolueiden vastauksia Ylelle kommentoi myös yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta.
1. Kiihdyttäjät
Yle kysyi puolueiden kantaa unionin yhteistyön syventämiseen, rahaliiton kehittämiseen, euromaiden yhteisvastuun kasvattamiseen ja turvapaikkapolitiikkaan.
Vastausten perusteella vihreät erottuu selkeästi integraatiomyönteisimpänä puolueena, joka on valmis muita nopeampaan yhteistyön syventämiseen kaikilla kyselyssä esiin nousseilla alueilla.
– Yhteisen päätöksenteon lisääminen tietyissä asioissa toisi paremman unionin, kestävämmän talouden ja laajemman hyvinvoinnin, vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kirjoittaa vastauksessaan.
Aalto on ainoa puheenjohtaja, joka vastaa yksiselitteisesti olevansa valmis lisäämään euromaiden yhteisvastuusta taloudellisista riskeistä. Tutkija Timo Miettinen pitää vastausta yllättävänä.
– Monet puolueet pitävät yhteisvastuuta punaisena vaatteena. Selvästi ajatellaan, että yhteisvastuusta puhumalla ei vaaleissa pärjää. Vihreät kuitenkin puhuvat myönteiseen sävyyn yhteisvastuun kehittämisestä, Miettinen sanoo.
Miettisen mielestä vihreiden vastauksessa on kiinnostavaa myös maininta euroalueen sisäisistä epätasapainoista, jotka ilmenevät erityisesti Saksan suurena vientiylijäämänä. Tällaiset kannat ovat Saksan kanssa samoja talouspoliittisia näkemyksiä jakavissa suomalaispuolueissa harvinaisempia. Aihetta ovat euroalueella pitäneet esillä muun muassa Ranskan presidentti Macron ja Italian entinen pääministeri Matteo Renzi.
– Solidaarisuuden ja vastuullisuuden tulee kulkea käsi kädessä. Toisaalta tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja parempaa riskienhallintaa, toisaalta mahdollisuuksia tasata valtavia yli- ja alijäämäeroja eri maiden ja alueiden välillä, vihreiden Aalto kirjoittaa vastauksessaan.
2. Rauhalliset etenijät
Vanhat suuret puolueet: kokoomus, SDP, keskusta ja pienemmistä puolueista RKP kuuluvat vastausten perusteella ryhmään, jossa EU-integraatiossa nähdään mahdollisuuksia syventämiselle, mutta eteneminen halutaan hoitaa rauhalliseen tahtiin, UPI:n tutkija tutkija Tuomas Iso-Markku arvioi. Hän kutsuu ryhmää gradualisteiksi.
– Suuret puolueet kokoomus, keskusta ja SDP ovat loppujen lopuksi vastauksissaan hyvin lähellä toisiaan. Vastauksista henkii tietty konsensuslinja, joka on aika lähellä Saksan EU:ssa ajamaa linjaa, Iso-Markku sanoo.
Suuret puolueet kokoomus, keskusta ja SDP ovat loppujen lopuksi vastauksissaan hyvin lähellä toisiaan.
Tutkija Tuomas Iso-Markku
Saksan ajamalla linjalla tarkoitetaan jäsenvaltioiden omaa vastuuta ja markkinakuria korostavaa lähestymistapaa.
Hallituspuolueista keskustan ja kokoomuksen vastauksissa korostetaan, että euroalueella jo tehtävät toimet on saatettava loppuun ennen uusien harkitsemista. Näihin kuuluu erityisesti pankkiunionin viimeistely.
– Jokaisen valtion on saatava ensi sijassa omat uudistuksensa ja taloutensa kuntoon, ennen kuin voidaan realistisesti päättää lisätoimista, keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska kirjoittaa vastauksessaan.
– Niin kauan kuin rakenteelliset uudistukset EU-jäsenmaissa odottavat tekijäänsä, talous- ja rahaliittoa koskevat uudistukset ovat toissijaisia, vastaa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.
SDP:n Antti Rinteen mukaan EU:n kriisinsietokykyä voitaisiin parantaa niin sanotulla pahan päivän rahastolla.
– Jokaisella jäsenvaltiolla on vastuu oman julkisen talouden tilasta, mutta mahdollisessa vaikeassa taloustilanteessa talous- ja rahaliiton jäsenten yhteistyökykyä on vahvistettava, Rinne kirjoittaa.
RKP:n Anna-Maja Henrikssonin mielestä euroalueella tullaan pitkällä tähtäimellä tarvitsemaan tiiviimpää yhteistyötä, mutta sen aika ei ole vielä.
Ennen tiiviimpää yhteistyötä tulee vähentää riskejä.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson
– Ennen tiiviimpää yhteistyötä tulee vähentää riskejä. Jotta näin tapahtuisi, on myös tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat niitä toimenpiteitä, joihin ollaan sitouduttu, Henriksson kirjoittaa vastauksessaan.
3. Uudistajat
Tutkija Tuomas Iso-Markku asettaisi vasemmistoliiton ainoana puolueena omaan reformistien lokeroonsa. Siellä on Suomessa yksinäistä, mutta samoja ajatuksia jakavat aatetoverit muualla Euroopassa.
– Kuten monilla Euroopan vasemmistopuolueilla, on vasemmistoliitolla vahva reformistinen uudistusagenda. Suhtautuminen integraatioon itsessään on myönteistä, mutta samalla he haluavat merkittäviä uudistuksia EU:n instituutioihin tai ylipäätään EU:n agendaan, Iso-Markku kertoo.
Vasemmistoliitto kokee yhteistyön tiivistämisen vastenmieliseksi, mikäli se tarkoittaa talouskurin tai yksityistämisen lisääntymistä Euroopassa. Vasemmistoliitto toivoisi yhteistyön lisäämistä Euroopassa sen sijaan esimerkiksi EU-alueen yhteisinvestointeja kasvattamalla.
Rahaliittoa vasemmistoliitto pitää epäonnistuneena ja esittää sen valuvikojen korjaamiseksi Euroopan keskuspankkia koskevia muutoksia.
– Euroopan keskuspankin mandaattia on muutettava niin, että EKP:llä on mahdollisuus lainoittaa maita suoraan työllisyyttä edistävän finanssipolitiikan mahdollistamiseksi. Joustot, kuten rinnakkaisen valuutan käyttöönotto, ovat myös perusteltuja, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa.
Vasemmistoliiton vastauksessa huomiota kiinnitetään vihreiden tapaan myös budjettiylijäämien euroalueelle aiheuttamiin ongelmiin ja epätasapainoon.
Iso-Markku arvioikin, että euroaluetta koskevissa kysymyksissä myös vihreät voidaan jossain määrin lukea reformisteihin, mutta vasemmistoliiton esittämät uudistukset ovat selkeästi radikaalimpia.
4. Jarruttajat
Kristillisdemokraattien ja puolueeksi pyrkivän Sinisen eduskuntaryhmän EU-politiikassa tavoitteena on pitää asiat suurimmaksi osaksi ennallaan, tutkija Iso-Markku arvioi. Hän luokittelisi puolueet vastausten perusteella minimalisteiksi kutsumaansa ryhmään. Myös keskustan vastauksista hän löytää joitain samoja piirteitä.
- He haluavat pitää kiinni status quosta. Vastauksissa nähdään ehkä tiettyjä alueita joilla voidaan edetä hieman, mutta pääasiassa halutaan pysytellä nykyisessä, Iso-Markku sanoo.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah syventäisi yhteistyötä sisämarkkinoilla. Sininen tulevaisuus -yhdistyksen puheenjohtaja, eurooppaministeri Sampo Terho mainitsee puolestaan turvallisuusyhteistyön ja terrorismintorjunnan kehittämisen.
– Pitäisin hyvänä myös sitä, että EU ryhtyisi yhdessä kehittämään tehokkaampia tapoja palauttaa kielteisen päätöksen saaneita henkilöitä näiden lähtömaihin, Terho kirjoittaa vastauksessaan.
Kristillisdemokraatit ja siniset antavat ainoina vastaajina perussuomalaisten kanssa yksiselitteisen tyrmäyksen ajatukselle siitä, että EU:ssa sovittaisiin sitovasti turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen jakautumisesta jäsenmaihin.
Yhtenä perusteluna Terho mainitsee hallitusohjelman, jossa mainitaan, että turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
Jakolinjat ainakin jossain kysymyksissä ovat hallituksessa olevien puolueiden välillä selvästi syvempiä kuin tiettyjen hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä.
Tutkija Tuomas Iso-Markku
Tutkija Iso-Markku näkee kysymyksen turvapaikkapolitiikasta kertovan hallituksen EU-politiikan vaikeudesta.
– Jakolinjat ainakin jossain kysymyksissä ovat hallituksessa olevien puolueiden välillä selvästi syvempiä kuin tiettyjen hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä. Kysymys turvapaikkajärjestelyistä symboloi tätä erityisen paljon. Tässä asiassa suurin osa suomalaisista puolueista olisi valmis menemään pidemmälle, kuin mitä hallituksen sisällä oleva sininen eduskuntaryhmä, tutkija Iso-Markku sanoo.
Hallituspuolueiden puheenjohtajista kokoomuksen Petteri Orpo kertoo kannattavansa sitä, että EU sopisi sitovasti turvapaikanhakijoiden jakautumisesta jäsenmaihin. Kaikki oppositiopuolueiden puheenjohtajat perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja lukuunottamatta ovat Orpon kanssa samoilla linjoilla.
Keskustan puolusihteeri Jouni Ovaska ei ota kysymykseen suoraan kantaa, vaan puhuu kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittämisestä, jolloin kiintiöpakolaisten määrää olisi kyettävä nostamaan Euroopan laajuisesti. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on Ylen aikaisemmassa haastattelussa kertonut olevansa valmis nostamaan Suomen kiintiön väliaikaisesti 2 000 pakolaiseen.
5. Purkajat
Perussuomalaiset ovat odotetusti EU:n suhteen kielteisimmällä linjalla. Minimalisteista perussuomalaiset eroavat Iso-Markun mukaan siinä, että integraatiokehityksen jarruttamisen sijaan vastauksissa puhutaan jo toteutettujen integraatiohankkeiden purkamisesta.
– Integraation luomia ongelmia, kuten euron kriisiä tai laittomien maahanmuuttajien vaellusta voidaan tietysti hillitä lisäämällä integraatiota, mutta samalla nakerretaan jäsenmaiden ja niiden kansalaisten itsemääräämisoikeutta. Parempi tapa on purkaa epäonnistuneita integraatiohankkeita, kuten yhteisvaluutta ja Schengen-alue, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoittaa vastauksessaan.
Helsingin yliopiston tutkija Timo Miettinen pitää perussuomalaisten kielteisestä suhtautumisesta kertovia vastauksia konkreettisina, kun taas EU:n integraatioon myönteisemmin suhtautuvien puolueiden näkemykset hakevat muotoaan.
Visiot erityisesti talous- ja rahaliittoon liittyen ovat puolueilla vielä aika epämääräisiä kautta linjan.
Yliopistotutkija Timo Miettinen
– Visiot erityisesti talous- ja rahaliittoon liittyen ovat puolueilla vielä aika epämääräisiä kautta linjan, paitsi niiden vastausten osalta, jotka ovat yksiselitteisen kielteisiä. Siinä näkyy selkeästi, että tätä keskustelua ei ole vielä käyty institutionaalisten uudistusten tasolla, Miettinen arvioi.
Keskustelua aiheesta tulee syksyn aikana riittämään. Pääministeri Sipilä antaa eduskunnassa ilmoituksen Suomen EU-politiikasta marraskuussa ja EU-pöydissä aihetta käsitellään huippukokouksissa.
Paljon riippuu myös siitä, millainen hallitus Saksassa muodostetaan sunnuntain liittopäivävaalien jälkeen. Vasta sen jälkeen nähdään, millaiseksi Ranskan ja Saksan yhteistyö muodostuu.
Korjattu kello 17.45, Italian entinen pääministeri on Matteo, ei Mario Renzi