IMATRA Käsityöyrittäjä Soja Murto elää omien sanojensa mukaan kansallispukukuplassa. Sieltä kurkistellessa hän näkee kaiken, mikä liittyy kansallispukuun. Soja huomaa aina, jos joku on tuunannut pukua.
Tuunauksella Soja Murto tarkoittaa sitä, että kansallispuvun osia voi käyttää arkivaaatteiden kanssa.
– Minulle kansallispuvun eli perinteen tuunaaminen on enemmän pynttäytymistä, teen sitä kun lähden jonnekin tilaisuuteen. Arkiseen tilaisuuteen voin laittaa esimerkiksi farkut ja kansallispuvun liivin. Juhlassa puen todennäköisesti röijyn eli päällysvaatteen.
Perinteen tuunauksessa voi olla kyse eri kuosien, tekniikoiden tai kaavojen käyttämisestä. Kankaan kuvioinnin voi skannata ja digiprintata sellaiselle kankaalle, jota ei käytetä kansallispuvun valmistamiseen. Kangasvaihtoehtoina ovat joustava ja joustamaton materiaali.
– Joustavasta tehdään enemmän vaatteita, joustamattomasta esimerkiksi reppuja.
Kaikki eivät tykkää
Soja itse pukeutuu usein johonkin kansallispuvun osaan siksi, että hänen vaatekaapissaan ei ole paljon muuta. Esimerkillään hän haluaa viestittää, että tuunaaminen on täysin sallittua ja mahdollista.
– Olen saanut negatiivisia kommentteja juuri siitä, että tuunaus on pyhäinhäväistystä ja pitäisi pukea koko puku päälle. Enkä pelkästään vanhoilta ihmisiltä. Itse en näe asiaa ollenkaan niin, Soja huomauttaa.
Ellei ole hameihminen, niin ei kannata laittaa hametta.
Käsityöyrittäjä Soja Murto.
Negatiivisia kommentteja tulee kuitenkin korkeintaan yksi kymmenestä. Enemmän tulee ihastuneita kysymyksiä ja ihmettelyä siitä, että ai näinkin voi tehä.
Soja suosittelee pukeutumaan omasta mielestä kivasti ja itselle luontevalla tyylillä. Kaikkien juttu tuunaus ei ole.
– Jos haluat pukeutua lempivaatteisiisi, niin tee niin. Farkkujen kanssa voi kokeilla pukea vaikka pelkän kansallispuvun taskun. Ellei ole hameihminen, niin ei kannata laittaa hametta. Jos jonkun mielestä tuunaus on pyhäinhäväistys, niin hänen ei pidä sitä tehdä, sanoo Soja Murto.
Pukeutumisella on merkitys
Kansallispukukeskuksella vietetään kansallispuvun juhlapäivää lokakuussa. Silloin tapahtuu Jyväskylässä. Tänä vuonna siellä esitellään Johanneksen naisen tarkistettu puku, jonka kutojana Soja on toiminut. Puvun tekeminen yhteistyössä muiden kanssa on kestänyt pari vuotta.
Kansallispuku kokonaisuutena tuo monen mieleen useita sääntöjä. Soja tarkentaa, että ne ovat suosituksia, eivät sääntöjä.
– Suosittelen kuitenkin noudattamaan suosituksia, sillä niillä on syynsä. Kansallispukuun kuuluu laittaa kaikki osat, eikä mitään ylimääräistä. Ei koruja, ei moderneja asusteita, ei käsilaukkua.
Järkeä saa kuitenkin käyttää. Kihla- ja vihkisormukset ovat sallittuja. Jos korvakorujen pois ottaminen vaatii liikaa, niin siitten jättää ne korviin.
Kengät harkiten
Kansallispukuun kuuluvat naisella paita, hame, esiliina, päällysvaate, sukat, kengät ja päähine sekä niiden lisäksi joko liivi, viitta tai röijy.
– Yli 20-vuotiaalla päähine tarkoittaa aikuisen päähinettä, joka ei koskaan ole nauha tai nauhamainen, Soja muistuttaa.
Kannattaa muistaa, että jos perä näyttää leveältä, niin vyötärö sen yläpuolella näyttää kapealta.
Käsityöyrittäjä Soja Murto
Miehen asuun kuuluvat paita, sarkaviitta, sukat ja kengät. Päässä on neulottu myssy, patalakki, huopalääppä tai huopasilinteri. Asussa ovat myös liivi tai takki tai molemmat sekä housut, jotka ovat joko pitkät tai polvihousut,
– Supikkaat ovat kansantanssijoilla ahkerassa käytössä, koska niissä tanssitaan, mutta ne ovat arkijalkineet. Kaikkien pukujen kanssa voi käyttää mustia, eleettömiä nahkakenkiä tai avokkaita. Joihinkin pukuihin kuuluvat nauhakengät.
Aikuisella hiusten ei kuulu olla auki kansallispuvun kanssa. Hiuksia käytetään avuksi päähineen pukemisessa.
– Lyhyen tukan voi tietenkin jättää auki.
Ammattilaiselta apua
Suomessa kansallispukujen tekijöitä on vähän. Sojan mukaan saisi olla enemmän, mutta onneksi tällä hetkellä koulutus on käynnissä.
– Itse en ole käynyt koulutusta, sillä edellinen koulutus pidettiin 1980-luvulla, jolloin olin lapsi, sanoo Soja.
Facebookissa on Kansallispuku-ryhmä, johon Soja kehottaa liittymään, jos tarvitsee vinkkejä esimerkiksi pukeutumiseen. Ryhmässä yrittäjät sekä harrastajat käyvät keskustelua ja jakavat vinkkejä.
– Suosittelen kysymään ammattilaiselta esimerkiksi puvun kokoon liittyviä asioita. Vaatteiden pitää olla oikean kokoiset.
Soja Murron mukaan moni epäröi pukea kansallispukua päällensä, koska siinä on liikaa kangasta ja se saa näyttämään isolta.
– Kannattaa muistaa, että jos perä näyttää leveältä, niin vyötärö sen yläpuolella näyttää kapealta. Entisaikaan on haluttu hameisiin paljon kangasta ja useampia hameita, jotta näyttäisi rehevältä ja hyvältä synnyttäjältä. Sitä parempi, mitä enemmän on kangasta.
Kansallispuku kannattaa suojata pölyltä, kosteudelta ja valolta. Soja itse ei pidä pukujaan henkareissa, vaan vaakatasossa koreissa, jolloin niihin kohdistuu mahdollisimman vähän rasitusta.
– Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, joten sitten henkareissa. Silkkiä ei kannata pitää taiteltuna.
Sojan perheessä on 11- ja 16-vuotiaat lapset. He eivät vaadi tuunauksia vaatteisiinsa, mutta suostuvat valokuvamalleiksi. Pienempi haluaa myös vapaa-ajallaan tuunata vaatteitaan.
– Hän saa siitä positiivista huomiota ja tykkää tuunauksesta. Molemmat lapset pukeutuvat myös mielellään kansallispukuun. Miehelläni ei sen sijaan ole kansallispukua lainkaan, Soja nauraa.
Murrolla itsellään on kolme pukua: Sysmä-Luhangan, Kymenlaakson eli Anjalan sekä Kymen kansallispuvut. Hän pukee kokonaisen kansallispuvun päällensä yleensä juhlaan tai työasioissa edustamista varten. Pukeutuminen ja puvun valmistelu täytyy aloittaa hyvissä ajoin.
– Paidan valmisteluun kuluu normaalisti kaksi päivää, kun kostutan ja silitän sen.
Jutusta korjattu virhe 26.9. klo 9.09: Kuvatekstissä huopalääpän arvo on noin 300 euroa, ei 3000.