BRYSSEL Hiilinielujen laskentasäännöt voivat lopulta kuitenkin johtaa ennakoitua suurempiin päästövähennyksiin Suomessa, ilmenee EU:n jäsenmaille jaetusta uudesta kompromissiesityksestä.
Euroopan parlamentti ratkaisi kantansa hiilinieluihin viime viikolla tavalla, joka oli Suomen hallituksen ja metsäteollisuuden tavoitteiden mukainen. Asia pitää kuitenkin ratkaista myös jäsenmaiden kesken ennen kuin se saa lopullisen muotonsa.
Puheenjohtajamaa Viro jakoi viime torstaina jäsenmaille uuden esityksen, joka sallisi hakkuiden maltillisen lisäämisen ilman että päästöjä jouduttaisiin niiden seurauksena vähentämään lisää muualta.
– Se on mennyt parempaan suuntaan komission alkuperäiseen esitykseen verrattuna, sanoo ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen puhelinhaastattelussa Tallinnasta.
– Mutta on tässä vielä paljon ongelmiakin matkassa, hän jatkaa.
Ylen näkemässä ehdotuksessa yksittäiset maat saisivat hakata hiilinielunsa väliaikaisesti pienemmiksi, kunhan nielut säilyvät vähintään ennallaan koko unionin tasolla. Joidenkin jäsenmaiden pitäisi siis antaa hiilinielunsa kasvaa, jotta toiset voisivat kasvattaa hakkuita.
Tämä kompensaatio olisi Suomen kohdalla enintään 44,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä vuosille 2021–2030, eli keskimäärin 4,4 miljoonaa tonnia vuodessa.
– Kyllä tuo riittämättömältä vaikuttaa jo tehtyihin tai suunnitteilla oleviin investointeihin nähden, Tiilikainen sanoo.
Suomen hallituksen tavoitteena on lisätä vuosittaisia hakkuita 15 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2025 mennessä. Määrä tarkoittaisi hiilinielun laskennallista pienenemistä noin 15 miljoonalla hiilidioksiditonnilla verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuut jatkuvat nykytasolla.
Hiilinielujen laskentasääntöjä ollaan luomassa ilmastonmuutoksen torjumisen takia. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja metsien muodostamillla hiilinieluilla on tärkeä rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa.
Metsäkato toinen ongelma
Hallituksen toinen päänsärky esityksen suhteen on, että kompensaatio koskee vain hiilinielun pienenemistä hakkuiden kautta. Suomen ongelmana on kuitenkin myös metsäkato eli metsämaan muuttaminen muuhun käyttöön esimerkiksi rakentamisen tai maanviljelyn tieltä.
Metsäkato pienentää Suomen laskennallista hiilinielua vuosittain miljoonilla hiilidioksiditonneilla. Tämä päästömäärä pitäisi Viron esityksen mukaan vähentää jostain muualta, jotta kasvihuonekaasupäästöt eivät pääse kasvamaan.
– Osittain oikeita elementtejä, mutta kyllä siinä vielä meidän näkökulmasta katsoen kehittämisen ja parantamisen varaa on paljon, Tiilikainen sanoo.
Hän tapasi Tallinnassa energiaministerien kokouksen yhteydessä ilmastokomissaari Miguel Arias Cañeten, ja kertoi Suomen näkemyksistä Viron kompromissiesitykseen.
Viron tekemää ehdotusta käsitellään ympäristöministerien kokouksessa Luxemburgissa 13. lokakuuta. Jos ministerit pääsevät siellä ratkaisuun, seuraavaksi käynnistyvät jäsenmaiden ja parlamentin väliset neuvottelut, joissa on mukana myös alkuperäisen lakiesityksen antanut EU-komissio.
"Työ jatkuu"
Hiilinieluja koskevaa ns. lulucf-lainsäädäntöä on käsitelty jäsenmaiden kesken jo viime syksystä saakka, ja kompromissiesityksiä on tehty matkan varrella useita.
Neuvotteluja lähellä olevan virkamieslähteen mukaan nykyinen esitys jää todennäköisesti tällä erää viimeiseksi kompromissipaperiksi, sillä jäsenmaiden enemmistö ei ole halukas joustamaan hiilinielujen laskentaperiaatteista metsäisten maiden hyväksi tätä enempää.
Tiilikainen uskoo kuitenkin, että ehdotukseen saadaan neuvoteltua vielä muutoksia.
– Työ jatkuu niin kauan kunnes on valmista, hän sanoo.
Suomen linjoilla lulucf:n käsittelyssä ovat olleet Ranska, Ruotsi, Itävalta, Puola ja joukko pienempiä Baltian ja keski-Euroopan jäsenmaita. Kokoonpano ei kuitenkaan riitä määräenemmistön saavuttamiseen äänestyksessä.
