**CARACAS **Manuel Sutherland on siinä mielessä harvinainen taloustieteilijä, että hänen kertomansa tarina ei ole tylsä.
Venezuelan talousromahdus on nimittäin uskomaton tarina ahneudesta, vallanhimosta ja typeryydestä.
Aluksi muutama Sutherlandin antama esimerkki.
Kahdessatoista vuodessa Venezuela onnistui tuhlaamaan biljoonan dollarin öljytulot. Se vastaa kymmentä Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Euroopalle myöntämää Marshall-apupakettia.
Silti Venezuelan bruttokansantuote kansalaista kohden on vuoden 1951 tasolla.
Maan inflaatio on viisi vuotta peräjälkeen ollut maailman korkein ja ylittänee tänä vuonna 1000 prosenttia.
Kymmenen vuotta sitten Venezuelassa myytiin puoli miljoonaa uutta autoa. Tänä vuonna pari tuhatta.
Aikamoinen saavutus maalta, jolla on maailman suurimmat todennetut öljyvarannot.
– Itseäkin nolottaa kertoa näistä, tuhahtaa Sutherland. Tuhlasimme biljoonan, ja onnistuimme samalla raunioittamaan maan talouden. Taloutemme on Zimbabwen tasolla, vaikka öljyä on kuin Saudi-Arabialla
Marxilaisen taloustieteen kasvatti
Sutherland on oiva henkilö kertomaan Venezuelan talousromahduksesta, koska hän on järjestelmän kasvatti.
2000-luvun alussa vastavalittu presidentti Hugo Chavez ryhtyi toteuttamaan sosialistista vallankumousta, joka jatkuu edelleen.
Sutherland opiskeli valtion yliopistossa marxilaista taloustiedettä ja nousi professoriksi asti.
Aatteen mies, toisin sanoen.
Pari vuotta sitten hän sai kuitenkin potkut arvosteltuaan hallitusta. Hän ei enää voinut vaieta maan talouspolitiikan kaikista päättömyyksistä.
– Esimerkiksi inflaatio on viimeiset viisi vuotta ollut maailman korkein, ja se on täysin hallituksen syytä, sanoo Sutherland, joka edelleen kutsuu itseään vasemmistolaiseksi taloustieteilijäksi.
Chavezin tuhoisa talouskokeilu
Sutherlandin mukaan Chavez kutsui talouskokeiluaan sosialistiseksi, mutta Venezuela ei silti ole Kuuban lailla ollut suunniteltalmatalous.
– Venezuela on itse asiassa valtion vahvasti sääntelemä markkinatalous. Hugo Chavezin sosialistinen talouskokeilu oli ennen kaikkea populistinen, holtiton ja korruptoitunut.
Jo vuosikymmeniä Venezuelan keskeinen talouspulma on ollut öljyriippuvuus. Öljyn hinnan laskun laukaisemia talouskriisejä on 1980-luvulta lähtien ollut useita.
Nykyinen kriisi on silti rajuudessaan ainutlaatuinen.
Venezuela joutui syöksykierteeseen kolme vuotta sitten öljyn maailmanmarkkinahinnan romahtaessa.
Talousromahduksen rajuus johtui presidentti Chavezin 2000-luvun alussa aloittamista uudistuksista, jotka tekivät maasta täysin riippuvaisen öljyn viennistä.
Chavezin sosialistisen vallankumouksen aikana kotimainen teollisuus- ja maataloustuotanto käytännössä pyyhkäistiin pois.
Tänä päivänä noin 95 prosenttia maan vientituloista tulevat öljystä.
On itsestään selvää, että öljyn maailmanmarkkinahinnan puolittuminen johtaa siinä tilanteessa kaaokseen.
Kotimainen tuotanto tuhoutui
Sutherlandin mukaan tuhoisin seuraus Chavezin talouskokeilusta oli kotimaisen teollisuus- ja maataloustuotannon tuhoutuminen.
– Se ei ollut Chavezin tavoite, mutta se oli vääjäämätön seuraus hänen populistisesta politiikastaan, sanoo Sutherland.
Chavez loi järjestelmän, jossa maan valuuttaa pidettiin keinotekoisesti yliarvostettuna ja perustarvikkeiden hintoja säänneltiin.
Lisäksi Chavez määräili keskuspankin toimintaa ja katsoi julkisen talouden massiivista korruptiota läpi sormien.
Nämä olivat Sutherlandin mukaan Chavezin suurimmat virheet.
Niiden yhteisvaikutus koitui kotimaisen tuotannon kohtaloksi.
1. Keinotekoinen valuuttakurssi
Chavezin ja hänen seuraajansa presidentti Nicolas Maduron hallinnot ovat ylläpitäneet keinotekoista valuuttakurssia. Etenkin vuosina 2004-2012 dollarit ja eurot olivat erittäin halpoja venezuelalaisille.
Tämä oli Sutherlandin mukaan “itsemurhapolitiikkaa”.
– Se oli täysin päätöntä. Euron sai neljällä bolivarilla. Minäkin matkustin usein Eurooppaan ja ostin sieltä kaikkea mahdollista. Tuonti oli erittäin halpaa, ja siksi varallisuus karkasi ulkomaille, Sutherland sanoo.
Valtio käytännössä subventoi maahantuontia keinotekoisella valuuttakurssilla, eikä kotimainen teollisuus- ja maataloustuotanto pystynyt kilpailemaan halpoja tuontitavaroita vastaan.
Vuonna 2008 Venezuelassa oli puolisen miljoona yritystä, pari vuotta sitten niitä oli jäljellä viidennes siitä.
Vääristynyt valuuttakurssi johti myös massiiviseen korruptioon, kun sisäpiiriläiset ostivat dollareita säänneltyyn hintaan ja myivät niitä mustassa pörssissä. Tällä hetkellä virallinen dollarikurssi on kymmenen, epävirallinen noin 16 000.
2. Hintasääntely tuhosi tuotannon
Toinen Chavezin talouspoliittisista virheistä oli hintasääntely. 2000-luvun alusta lähtien valtion tuottamat hyödykkeet kuten vesi, sähkö ja polttoaine ovat olleet käytännössä ilmaisia.
Öljyn hinnan ollessa korkealla, rahaa riitti moneen, mutta nyt tilanne on toinen.
Esimerkiksi neljästäkymmenestä litrasta bensiiniä kuluttaja maksaa Suomen rahassa yhden sentin.
Myös elintarvikkeita ja muita perustarvikkeita myytiin vahvasti alennetuin hinnoin. Kotimaiset tuottajat näivettyivät, koska eivät pystyneet kilpailemaan näitä keinotekoisia hintoja vastaan.
Hintasääntely johti lisäksi valtavaan korruptioon.
3. Keskuspankin itsenäisyys romutettiin
Kolmas kohtalokas virhe oli keskuspankin itsenäisyyden laiminlyöminen. Muissa maissa keskuspankkien tehtävänä on inflaation vastainen taistelu. Venezuelassa asia on päinvastainen.
Yli vuosikymmenen ajan keskuspankki on painanut tolkuttomia määriä seteleitä. Sutherlandin mukaan seteleiden määrä on vuodesta 1999 kasvanut 173 000 prosentilla.
Kiertoon tultuaan rahat ovat nostaneet hintoja ja tuhonneet ihmisten säästöt.
– Venezuelaa voisi verrata Weimarin tasavaltaan. Ainoa ero on se, että Weimarin tasavaltaa painoivat ensimmäinen maailmansota ja Versaillesin rauhansopimus. Venezuela sen sijaan tienasi biljoonan öljyllä, mutta painoi silti valtavasti seteleitä.
4. Öljymiljardit hävinneet veroparatiiseihin
Chavezin ja Maduron hallintojen neljäs ongelma on ollut valtava korruptio. Se on mädättänyt taloutta kaikilla tasoilla.
Sutherland arvioi, että biljoonan dollarin öljytuloista jopa 300 miljardia on voinut hävitä korruption seurauksena poliitikkojen, virkamiesten ja suurliikemiesten taskuihin.
Ruoka on yksi korruption lähde. Valtio tuo lähes kaiken ruoan ulkomailta ja myy sen kotimaassa reilusti alennetuin hinnoin.
Ylilaskuttamalla sisäpiiriläiset ovat varastaneet miljardeja valtion varoista.
– Tämä on todellinen ryöstö, joka on jatkunut vuosikausia.
Yksi harvoista oikeuteen asti päätyneistä tapauksista liittyi valtion öljymonopolin tytäryhtiöön. Bariven-niminen yritys toi ruokaa 2,3 miljardin dollarin edestä, mutta vain neljännes tästä päätyi Venezuelaan. Osa ruoasta päätyi mustaan pörssiin, mutta suurin osa rahoista siirrettiin todennäköisesti suoraan veroparatiisiyhtiöihin.
Tapauksesta syytetyt virkamiehet vapautettiin ja suurin osa heistä sai jatkaa viroissaan.
Viime vuonna presidentti Maduro siirsi ruoan tuonnin ja jakelun armeijan hoidettavaksi.
Kysymys on todennäköisesti kenraalien voitelemisesta. Sotilasvallankaappaus on kansan epäsuosioon joutuneen presidentin painajainen. Siksi Maduro on nimennyt peräti kolmetoista kenraalia hallitukseensa.
Presidentti Maduron umpikuja
Sutherland ei ole toiveikas. Presidentti Nicolas Maduro syyttää maan ongelmista Yhdysvaltoja ja kansainvälistä yhteisöä.
Tämä on jatkumoa presidentti Hugo Chavezin anti-imperialismille.
– Propagandan keskeinen viesti on se, että Yhdysvallat, Kolumbia ja EU käyvät taloudellista sotaa Venezuelaa vastaan. Se on tietysti päätön valhe, mutta ikävä kyllä monet uskovat siihen.
Maduro on kieltäytynyt yhteistyöstä esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Myös muut mahdolliset rahoittajat vaatisivat presidentiltä uudistuksia lainojen vastineeksi.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen talouspakotteet ovat sulkemassa Venezuelan rappiolla olevan öljymonopoliin rahoitusmarkkinoilta.
Venezuelan valtion kassa on lähes tyhjä, ja on vain ajan kysymys, milloin maa ei enää pysty maksamaan lainojaan.
Väkivaltainen vallanvaihto mahdollinen
Talouskurimus on johtanut lisäksi poliittista kriisiin. Neljän kuukauden ajan miljoonat ihmiset vaativat hallituksen eroa kaduilla. Elokuun lopussa Maduro runnoi läpi uuden perustuslakia säätävän elimen vilpillisissä vaaleissa.
Uusi elin syrjäytti opposition kontrolloiman laillisesti valitun parlamentin.
Myös Venezuelan kaduilla hallinnon kovemmat, autoritaariset otteet näkyvät. Toisinajattelijoita on siepattu, pahoinpidelty ja heitä on hävinnyt.
On epätodennäköistä, että presidentti Maduro onnistuu tarrautumaan vallankahvaan pelkästään otteita koventamalla.
Ruokapulan kourissa kansan kärsivällisyys loppunee jossain vaiheessa.
Sutherland toivoo, että kansainvälinen yhteisö tulisi apuun.
Useat maat ovat sulkemassa rajojaan venezuelalaisilta, koska maasta on parissa vuodessa lähtenyt kaksi miljoona ihmistä..
– Toivon, että maat pitäisivät rajat auki tässä vaikeassa tilanteessa.
Lisää aiheesta:
Ylen raportti siitä, miten talouskriisi kurittaa Venezuelan pääkaupungin asukkaita
Yle tapasi yhden hallinnon vainoamista mielenosoitusjohtajista
Tuleeko Venezuelasta nyt täysi diktatuuri? Neljä kysymystä kiistellyistä vaaleista