TURKU – Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle ihmiselle kaikkialla maailmassa, kertoo opettaja Anssi Reini oppilailleen.
– Upeaa, vastaa joku luokan oppilaista tähän.
Vähä-Heikkilän koulun viideluokkalaisten katsomusaineiden yhteistunnilla käsitellään ihmisoikeuskysymyksiä.
Vähä-Heikkilässä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus on yhdistetty viidesluokkalaisille. Katsomusaineiden opetusjärjestelyä kokeillaan jo toista vuotta peräkkäin.
– Emme erittele erilaisia katsomuksia, vaan kaikki oppilaat ovat sillä samalla oppitunnilla, jossa noudatetaan kaikkien katsomusaineiden opetussuunnitelman mukaista opetusta, sanoo koulun rehtori Taru Pätäri.
Se, että meidän koulussa on yhteinen katsomusaineiden tunti, ei tarkoita sitä, ettemme viettäisi joulujuhlia tai laulaisi suvivirttä.
Taru Pätäri
Vähä-Heikkilän koulussa katsomusaineiden yhteistunti järjestetään vain viidesluokkalaisille, koska juuri viidennellä luokalla tutustutaan eri uskontoihin, maailmankäsityksiin, etiikkaan ja moraaliin. Jaksoon kuuluu myös osuus omasta katsomusaineesta, ja tällöin lapset ovat omissa ryhmissään.
– Esimerkiksi evankelis-luterilaisessa opetussuunnitelmassa pitää käydä läpi virsilauluja, ja tuolloin eivät muiden uskontojen lapset ole samalla tunnilla, sanoo Pätäri.
Uusi asia herätti kysymystä
Vähä-Heikkilän koulun päätös viidesluokkaisten katsomusaineiden yhteistunnista herätti alkuun epäilyjä sekä opettajissa että vanhemmissa.
– Tämähän ei tarkoita uskontojen tai katsomuksen vastaisuutta. Tässä ei ole siitä kyse, vaan siitä, että lapset toimivat yhdessä, sanoo koulun rehtori Taru Pätäri.
Pätärin mukaan palaute vanhemmilta on ollut pääosin myönteistä.
Opettajilta katsomusaineiden yhteistunti vaatii sitoutumista, koska valmista opetusmateriaalia ei ole käytettävissä. Taru Pätärin mukaan opettajat suunnittelevat tuntien sisällön opetussuunnitelman mukaisesti.
– Se, että meidän koulussa on yhteinen katsomusaineiden tunti, ei tarkoita sitä, ettemme viettäisi joulujuhlia tai laulaisi suvivirttä. Tämä ei vie pois kulttuuriperintöämme, vaan vahvistaa sitä.
Yhteisopetus tulevaisuutta?
Julkisoikeuden tohtoriksi Vaasan yliopistossa väitellyt Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Pete Hokkanen käsitteli väitöskirjassaan uskonnonvapautta kouluissa.
Hokkasen mukaan yhteisopetus olisi tulevaisuuden kannalta hyvä suuntaus. Hän korostaa, että koulun tehtävä on yleissivistävä ja tiedollinen.
– Ennakkoluulot, stereotypiat ja ääriliikkeidenkin vaara pienenisi sillä, että tulisi aitoa kohtaamista ja vuoropuhelua. Kiihkottomasti voi myös keskustella ja opettaa asioista, näen että se on tätä päivää. Jos lähdetään liikaa jonkun tietyn opin mukaan opettamaan, se rajaa ihmisiä, sanoo Hokkanen.
Hokkasen mukaan eri uskonnot ja katsomukset voisivat keskustella koulussa hyvässä vuorovaikutteisessa hengessä.
Jos lähdetään liikaa jonkun tietyn opin mukaan opettamaan, se rajaa ihmisiä.
Pete Hokkanen
– Mikä se sitten on se yhteinen oppiaine sisällöllisesti ja nimikkeeltään, se on jo oma kysymyksensä.
Hokkanen muistuttaa, ettei yhteisopetus poissulje kotien kristillistä kasvatusta.
Valtaosassa kouluista uskontotunnit ja elämänkatsomustiedon opetus järjestetään edelleen erikseen. Mahdolliseen yhteisopetukseen siirtyminen vaatii muutosta lainsäädännössä, ja tähän menee vielä vuosia.
Kokeiluja eri kouluissa
Uskontojen ja elämänkatsomustiedon yhteisopetusta kokeillaan jo eri puolilla Suomea. Naantalissa kokeilu alkoi tästä lukuvuodesta. Suurin osa Naantalin ala- ja yläkouluista järjestää uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen pääosin samassa ryhmässä.
Turun Vähä-Heikkilän koulun rehtori Taru Pätäri on jo omista opiskeluajoistaan lähtien miettinyt sitä, miksi koulussa erotellaan oppilaita katsomuksen mukaan. Pätärin mielestä katsomusaineet on juuri se tunti, jonka kuluessa oppilaat oppivat ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja oppivat elämään yhdessä.
Taru Pätäri toivoo, että tulevaisuudessa kouluissa opetetaan yhteistä katsomusainetta. Pätärin mukaan kyse on myös lapsen oikeuksista.
– Nyt on se aika, jolloin meidän pitäisi ymmärtää toisiamme, oppia elämään yhdessä, erityisesti kun mietitään näitä viimeaikaisia tapahtumia.
