LOIMAA Vanhan kuusikon takana piilottelee Ylhäisten koulu Niinijoen varrella. Joki on yksi Loimijoen sivuhaaroista keskellä perinteistä varsinaissuomalaista viljelymaisemaa.
Tienmutkaan on pystytetty kyltti: Tiibetin taiteen keskus.
Entinen kansakoulu muuttui buddhalaiseksi meditaatio- ja joogakeskukseksi vuonna 1980. Kaikki alkoi siitä, kun erään helsinkiläisen talo paloi. Tontista helsinkiläinen sai jonkin verran rahaa, ja siihen aikaan tyhjilleen jääneitä kouluja oli tarjolla.
– Tämä oli ensimmäinen paikka, jota tulin katsomaan. Se on sopivan matkan päässä Helsingistä. Hyvä paikka, jossa voi harrastaa meditaatiota ja soittaa täysillä keskellä yötä, sanoo keskuksen perustaja ja joogi Pekka Airaksinen.
Spermiä ja joogaa taustalla
Buddhalaisuus saapui Saviseudulle monipuolisen säveltäjän ja taitelijan mukana. Vähän päälle 70-vuotias mies tekee musiikkia ja keikkailee yhä, ja hänen nimensä on tunnettu elektronisen meditaatiomusiikin seuraajien keskuudessa kansainvälisesti.
Eikä siinä vielä kaikki.
Pekka Airaksinen oli yksi undergroundkulttuurin kovista nimistä 1960-luvulla. Perustamansa Sperm-yhtyeen performanssit kokeilivat yhteiskunnan sietokyvyn rajoja. Sukupuoliaktin näytteleminen flyygelin päällä nousi valtakunnalliseksi puheen- ja paheksunnanaiheeksi. Taiteilija Mattijuhani Koponen tuomittiin tempusta vankeuteen.
Kirkkohan vastusti joogaa ja kaikkia näitä uusia liikehdintöjä aika aggressiivisesti.
Pekka Airaksinen
Airaksinen etsi ja löysi oman luovuuden lähteekseen joogan tutustuen lajiin Lontoossa tiibetiläistaustaisten opettajien avulla.
Jooga oli teosofisten piireissä tiedossa jo 1900-luvun alussa, mutta sen harrastus yleistyi Suomessa 1970-luvulla. Airaksinen oli yksi kansan- ja työväenopistojen kurssien järjestäjistä.
– Kirkkohan vastusti joogaa ja kaikkia näitä uusia liikehdintöjä aika aggressiivisesti. Kirkko ja kaupunki- lehdessä oli paljon juttuja, joissa näistä varoiteltiin. Nythän se on tietysti muuttunut.
Itsenäinen yhteisö
Dharma merkitsee buddhan oppia. Dharmakeskus on rekisteröity uskonnolliseksi yhteisöksi.
– Ero yksijumalaisiin uskontoihin on iso. Kristinuskossa ja islamissa on jumalakeskeinen ajattelu. Buddhalainen ajattelu on ihmiskeskeinen, lähtökohtana on ihmisen kehitys ja voimavarat. Uskotaan ihmisestä löytyvään syvempään ulottuvuuteen ja siihen, että yhteistyö muiden harjoittajien kanssa on hedelmällistä, Pekka Airaksinen määrittelee.
Mihin buddhalaiseen hiippakuntaan tämä kuuluu?
– Buddhalaista paavia ja arkkipiispoja ei ole olemassa. On olemassa päälinjoja, mutta kattojärjestelmää ei ole. Buddhalaisuudessa voi olla riippumaton, me olemme täysin itsenäisiä.
Ennakkoluulot jarruttivat avautumista
Tiibetin taiteen keskus avattiin kesäkuussa, kun se oli hyväksytty Varsinais-Suomen Jokivarsikumppaneiden Leader-hankkeeksi. Toiminnasta vastaa Perinneyhdistys muinaismieliset. Keskus on auki ympäri vuoden.
Pekka Airaksinen ei ihan myönnä, että dharmakeskus olisi ollut ulkopuolisilta kokonaan suljettu. Ensimmäisiä avoimien ovien tapahtumia oli 1990-luvulla ja silloin tällöin myöhemminkin.
– Matalaa profiilia on kyllä pidetty omien ennakkoluulojenkin takia. Todellisuus on ympärillämme muuttunut. Ihmiset ovat matkustelleet maailmalla ja tietävät paljon. Ennakkoluulot meitä kohtaan ovat haihtuneet siihen verrattuna, mitä alkuaikoina oli.
Tiibetin taidekeskuksen johtajan Maarit Vainion mielestä ensimmäisen kesän kokemukset ovat olleet rohkaisevia.
– Meditaation ja joogan suosio on kasvanut ja samalla tiibetiläisen kulttuurin kummastelu on muuttunut kiinnostukseksi.
Tiibetin taide on osa buddhalaista ajattelua
Taideteokset ovat meditaation oppaita tai apuvälineitä. Ehkä tunnetuin taidemuoto on kangasmaalaukset, thangkat. Niissä ja muissa esineissä tai patsaissa olevat hahmot ovat uskonnollisia symboleja, mutta eivät jumalia.
– Ne ovat henkisen energian ilmentymiä, hahmoista saa inspiraatioita.
Yksi avainhahmoista on Avalokiteshvara. Se auttaa meditoijaa kehittämään myötätuntoa.
Jos löydämme eri tilanteisiin lempeämpää suhtautumista, niin olemme henkisen kasvun tiellä.
Maarit Vainio
– Jos me löydämme eri tilanteisiin itseämme ja muita kohtaan lempeämpää suhtautumista, niin olemme henkisen kasvun tiellä, Maarit Vainio valaisee.
Myös hurjannäköiset, teräaseilla varustetut suojelijahahmot ovat ihmistä itseään varten.
– Veitset edustavat viisautta, niillä napataan omat hankalat, raivokkaat tai vihamieleiset ajatukset kiinni. Ei reagoida tunteen mukaan, vaan tutkitaan niitä.
Tiibetin taidekeskuksen kokoelmat ovat Pekka Airaksisien 1970-luvulla alkaneen keruutyön tulos. Taulut ja esineet on hankittu pääasiassa Nepalin, mutta myös Intian käsityötaidot hallitsevilta Tiibetin-pakolaisilta. Teoksia on noin 200.
Pekka Airaksinen on ollut perustamassa myös toista paikkaa. Satakunnassa, Siikaisten entisessä kunnalliskodissa toimii retriittikeskus Samje.
– Siellä buddhalaisuuden osuus on vähäisempi. Luovien menetelmien kursseilla tehdään mielikuvaharjoituksia, joissa tiibetiläisen kulttuurin kansalliset piirteet eivät ole hallitsevia.
Otan lopuksi kuvan. Huomaan, että joogi on pukeutunut arkisesti. Värikäs viitta tai kaapu, niin kuin Dalai Lamalla, olisi myyvempi. En ilkeä pyytää etsimään jotain räväkämpää päälle. Tämä on buddhalaisuutta suomalaiskansallisin piirtein.
Juttua korjattu 20.10. kello 10.42: Jooga oli teosofisten piireissä tiedossa jo 1900-luvun alussa, mutta sen harrastus yleistyi Suomessa 1970-luvulla. Aiemmin jutussa luki, että jooga tuli Suomeen 1970-luvulla.