HATTULA Omakotitalon pihaa kiertää aita, johon on kiinnitetty kyltti. Siinä ei huomauteta keppihevosista, vaan koirista. Mutta keppihevosia tässäkin talossa asustaa tai ainakin syntyy, ennen kuin ne lähtevät maailmalle.
Itse asiassa uudehkon talon sisätiloista löytyy keppihevostehdas. Siksi sitä voi hyvällä syyllä kutsua, sillä äidillä ja tyttärellä – Virva Klaasiolla ja Julia Aarrekivellä – ovat kädet täynnä töitä.
Kun vieras astuu ovesta sisään, tervehtii häntä keppihevosjoukko. Ruskeita, mustia, valkoisia tai harmaita hevosenpäitä, joiden villalankaiset harjat ja otsatukka toistavat samoja sävyjä. Onpa siellä täplikäskin keppari joukossa.
Muutamien kymmenien keppareiden joukko on lähdössä lokakuussa myytäväksi Helsinkiin International Horse Show'hun. Viime kerralla hevoset loppuivat kesken.
Ensimmäinen keppari oli "kammottava"
Kun ulko-ovesta tullaan sisään, on vasemmalla huone, joka oli tarkoitus pyhittää elokuvien katselemiseen. Toisin kävi, siitä tuli äidin ja tyttären keppihevostehdas.
Kaksi ompelukonetta, lankoja, kankaita, saksia, puolivalmiita hevosia, suitsia, riimuja, lenksuja, "timantteja" koristeeksi otsapantoihin, liimaa, kaavoja, irtokeppejä ja mitä nyt keppihevosen valmistukseen tarvitaankaan. Kaikkea löytyy tehtaan puolelta.
Bisnes lähti liikkeelle yhdestä keppihevosesta. Julia pyysi, että äiti tekisi hänelle kepparin, ja niin myös tapahtui. Äiti oli saada saman tien tarpeekseen koko hommasta.
– Sanoin, että en tee enää yhtäkään keppihevosta – siitä tuli aivan kammottava – niinpä Julia innostui tekemään niitä. Niistä alkoi tulla koko ajan parempia ja parempia, kertoo Virva Klaasio.
Julian keppihevosista innostuivat ensin hänen kaverinsa, ja kohta keppareita markkinoitiin verkosta löytyvän kauppapaikan kautta.
– Niitä alkoi mennä siihen tahtiin, että toiminimen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, Klaasio muistelee alkutaivalta.
Kepparit laukkaavat nyt myös maailmalle
Kysyntä kasvoi jo niin mittavaksi, että tänä kesänä äiti ja tytär perustivat osakeyhtiön. Samalla syntyi oma verkkokauppa.
Tällä hetkellä kaksikko on helisemässä, mutta positiivisessa mielessä. Taikakepparin keppihevosten kysyntä on suorastaan räjähtänyt. Molemmat saavat ommella iltamyöhään asti, jotta kysyntä saadaan tyydytettyä.
Koska Julia on 13-vuotias ja käy yläkoulua, päivään pitää mahduttaa myös koulu, läksyt ja riittävä lepo.
Klaasion työpäivä kepparien parissa alkaa jo aamulla ennen kuin tytär herää. Päivän äiti ahertaa kotona ja tytär koulussa.
– Tulen sitten koulusta, sen jälkeen me mennään yleensä postiin. Sitten tullaan kotiin, syödään, tehdään läksyt ja tehdään keppihevosia.
Kepparipaketit, jotka Klaasio ja Aarrekivi pistävät Hattulasta matkaan, eivät mene pelkästään eri puolille Suomea. Keppihevoset laukkaavat myös maailmalle.
– Ruotsi on meidän suurin vientimaamme. Sitten menee Tanskaan, Norjaan, Viroon, Saksaan, Slovakiaan, Australiaan, luettelee Klaasio.
Sosiaalinen media ja verkkokauppa takaavat sen, että Kanta-Hämeen Hattulasta voi luoda maailmanlaajuiset keppihevosmarkkinat.
Yrittäjyydestä tuli trendikästä
Virva Klaasio ja Julia Aarrekivi eivät ole ainoita, jotka ovat osaksi sattumalta, osaksi harrastuksen kautta löytäneet toimivan bisnesidean. Uusien yritysten kirjo on selvästi laajentunut aiemmasta.
Uusyrityskeskuksissa on huomattu, että yrittämisestä on tullut aiempaa trendikkäämpää. Myös nuoret ovat innostuneet perustamaan yrityksiä.
Eihän sitä olisi koskaan uskonut, jos joku olisi sanonut sen silloin, niin en olisi uskonut.
Julia Aarrekivi
Tämän vuoden alkupuoliskolla perustettiin koko maahan uusyrityskeskusten kautta lähes 4 000 yritystä, mikä on kuusi prosenttia viimevuotista enemmän. Eniten yrityksiä perustivat 26−30-vuotiaat.
Hämeen uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja Olli Kari kertoo, että heidän pakeilleen tullaan myös entistä valmiimpien yritysideoiden kanssa.
– Asioita mietitään tänä päivänä huomattavasti tarkemmin, ja niiden eteen tehdään paljon enemmän töitä. Ehkä tällaisten lähes valmiiden ideoiden pohjalta tullaan sitten meidän kanssa keskustelemaan, ja siitä lähdetään jalostamaan sitä yritystoimintaa.
Kestääkö kepparibuumi?
Se, että Taikakepparin yritystoiminta lähti kunnon laukkaan, jaksaa hämmästyttää sekä äitiä että tytärtä.
– Eihän sitä olisi koskaan uskonut, jos joku olisi sanonut sen silloin, niin en olisi uskonut, sanoo Julia Aarrekivi ja pyörittää päätään varmemmaksi vakuudeksi.
– En olisi ikinä uskonut. Tästä tuli aivan täysipäiväinen työ. Molemmille, jatkaa Virva Klaasio.
Kuinka kauan keppihevosbuumi jatkuu, sitä eivät uskalla äiti ja tytär ennakoida. Mutta niin kauan kuin kysyntää riittää, hattulalaisessa omakotitalossa ompelukone surisee iltamyöhälle asti.