MÉXICO Puiston laidalla seisovan kerrostalon alakerrassa oli vielä viikko sitten suosittu falafel-pikaruokala ja kahviloita, joissa graafiset suunnittelijat istuivat tuijottamassa tietokoneitaan.
Nyt koko kerrostalo on tyhjä. Talon seinässä irvistää valtava repeämä.
Kun voimakas maanjäristys iski Meksikoon viime viikon tiistaina, yhdet pahimmista tuhoista syntyivät juuri täällä, pääkaupungin Méxicon La Roman asuinalueella. La Roma on luovan luokan ja ulkomaalaisten suosima trendikäs kaupunginosa, jossa hipsteriviikset ja polkupyörät ovat yhtä yleisiä kuin Helsingin Punavuoressa.
Álvaro Obregonin kadulla sijaitsevan toimistorakennuksen kuudesta kerroksesta viisi romahti. Uusimman tiedon mukaan rakennuksessa on edelleen loukussa 45 ihmistä.
Todennäköisyys hengissä selvinneiden löytymiseen laskee kolmen vuorokauden jälkeen, mutta pelastajat eivät ole menettäneet toivoaan. Pelastustöihin on tullut väestönsuojelun, poliisin ja armeijan lisäksi valtava määrä vapaaehtoisia lääkäreistä kiipeilijöihin.
Ja muun muassa kaivosonnettomuuksiin erikoistunut ryhmä, joka on matkustanut pääkaupunkiin Guanajuaton osavaltiosta.
Jorge Cendejaz johtaa ryhmää, jonka miehet kaivavat päivätöikseen hopeaa.
– Talon pohjakerros ei romahtanut, mutta siitä tuli epävakaa. Avasimme raunioihin kuiluja, joita pitkin pääsimme paaluttamaan pohjakerroksen. Näin pelastajat pääsevät etsimään uhreja, Cendejaz kertoo.
Loukkuun jääneitä etsitään muun muassa tutkien, koirien ja kännyköiden paikantamisen avulla.
Apua ulkomailta – mutta ei ongelmitta
Meksiko on saanut pelastustöihin teknistä apua muun muassa Japanilta, Espanjalta ja Israelilta.
Tuhoista raportoimaan tulleet meksikolaiset toimittajat kiittelevät ulkomaisia komentajia vuolaasti, mutta kaivosmiesten ryhmää johtava Cendejaz näkee ulkomaisessa avussa myös ongelmia.
– Tilanne on kaoottinen. Pelastustöissä pitäisi olla yksi johto. Nyt sekä johto että strategia vaihtuvat sen mukaan, kenen teknologiaa käytetään, hän sanoo.
Cendejazin mukaan kaikkein merkittävimmän pelastustyön tekivät tavalliset ihmiset heti maanjäristyksen jälkeen.
Nettisukupolvi ensimmäisenä kaduilla
Romahdusalueella kulkiessa tulee tuon tuosta vastaan nuoria, jotka tarjoavat sämpylää, hedelmiä tai vettä.
Punaisen Ristin vapaaehtoisena työskentelevä insinööri Alonso Perez Salazar on katastrofissa logistisena asiantuntijana. Hänen mukaansa kaikkein eniten pelastustöihin on osallistunut usein parjattu Y-sukupolvi.
– Pari-kolmekymppisiä on Meksikossa kritisoitu mukavuudenhalusta ja kaikki mulle -asenteesta. On ollut todellinen yllätys, että juuri tämän sukupolven edustajat saapuivat paikalle ensimmäisinä ja ovat täällä päivin ja öin, Perez Salazar sanoo.
Nuoret aikuiset ruokkivat vapaaehtoisia ja siirtävät lohkareita pois raunioista, hän kertoo.
– Jos nuoret ovat tällaisia, Meksiko on hyvissä käsissä.
Sosiaalinen media on toiminut katastrofissa kaksijakoisesti. Sen ansiosta on saatu paljon apua, mutta toisaalta verkossa liikkuva tieto on ollut harvoin ajan tasalla.
– Kun joku on kuuluttanut, että tietyssä paikassa tarvitaan työkaluja, niitä on kohta tullut yli tarpeen, Perez Salazar selittää.
Osa työkaluista säästetään jälleenrakennukseen.
– Se tulee kestämään kuukausia, ellei vuosia.
Arkkitehdit tarkastavat taloja
Pelastustöihin antavat vapaaehtoisena aikaansa myös arkkitehdit. Fernando Cancino tarkastaa yhdessä insinöörin kanssa pystyyn jääneitä kerrostaloja varmistaakseen, ettei lisää asuintaloja romahda.
– Jos rakennuksessa on rakenteellisia repeämiä, se on pakko evakuoida ja purkaa, Cancino kertoo.
Toistaiseksi kukaan ei tiedä, kuinka moni jää maanjäristyksen takia ilman kotia.
– Vuoden 1985 maanjäristyksen jälkeen rakentamiseen tuli tiukkoja määräyksiä, ja sen ansiosta tämä maanjäristys ei ollut vielä paljon tuhoisampi. Aina näitä määräyksiä ei kuitenkaan noudateta, Cancino sanoo.
Hän lisää, että Meksikossa korruptio kukkii, ja alihankkijat käyttävät usein heikompia materiaaleja kuin pitäisi.
Arkkitehti kertoo, että häntä motivoi vapaaehtoistyöhön ajatus tyttärestä.
– Meillä on Meksikossa huumekaupan tapaisia konflikteja, mutta samaan aikaan meidän vahvuutemme on yhteishenki. Tämä on se maa, jonka tyttäreni minulta perii, ja haluan sen olevan niin hyvä kuin mahdollista.