Ylen teettämän kyselytutkimuksen mukaan ihmiset eivät halua avautua aroista asioista somessa.
Erityisesti nuoret varovat sanomisiaan. Mutta vanhemmatkin ovat varovaisia Facebook- tai Instagram-päivityksissään.
Mikä meitä somessa nolottaa? Mitkä asiat ovat tabuja? Kolme tutkijaa vastasi kysymyksiin sosiaalisen median sokeista pisteistä.
Sosiaalisessa mediassa ihmisen suurin pelko ja häpeä liittyy mahdottomaan pyrkimykseen olla täysin "aito", sanoo sosiaalipsykologi ja sosiaalisen median tutkija Suvi Uski.
Somen käyttäjät pyrkivät "aitouteen", mutta kyse on aina esityksestä. Kulissien kaatumista, epäaitoutta tai "feikkiyttä" pelätään. Hyvään some-läsnäoloon kuuluu sopiva määrä rosoa, mutta oikean tasapainon hakeminen on vaikeaa.
– Vaikka aitoutta halutaan, yleisö ei halua liian todenmukaista tarinaa. Avautuminen esimerkiksi mielenterveysongelmista tai rahavaikeuksista olisi yleistä hyväksyttävyyttä vastaan ja saisi valtaosan someyleisöstä vain kiusaantumaan, Uski sanoo.
Useimmat käyttäjät eivät halua kertoa Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa vaikkapa vaikeasta avioerosta tai mielenterveysongelmista.
Toisaalta erilaisille ongelmille on somekanavissa myös suljettuja vertaisryhmiä. Niiden kautta, pienessä porukassa, voidaan käsitellä vaikeita asioita.
– Mitä hankalampi tai tabumpi aihe sitä vähemmän keskustelua halutaan julkisen profiilin kautta käydä, Uski sanoo.
Sosiaalisen median kanssa on eletty yli kymmenen vuotta ja esimerkiksi Facebook tuo ruudulle somehistoriaamme, vanhoja päivityksiä. Viiden vuoden takaiset möläytykset saattavat nyt nolottaa. Varsinkin jos ne ovat ristiriidassa nykyisen identiteetin kanssa.
– Nuoret eivät ole esimerkiksi Facebookissa lainkaan aktiivisia. He eivät halua sitä historiaa kannettavakseen. He käyttävät mieluummin Snapchatin ja Instagram Stories:n kaltaisia palveluita, joista sisältö katoaa vuorokauden kuluessa.
Somessa hämmentää myös erilaisten elämänpiirien sekoittuminen. Aiemmin arvostettu kollega ja hieman omituinen sukulainen eivät koskaan kohdanneet. Nyt he saattavat kommentoida samaa päivitystä, mikä voi olla noloa.
Sosiaalinen media viestintä- ja mediaympäristönä ei houkuttele puhumaan ja avautumaan vaikeista asioista ja tabuista, sanoo viestinnän professori ja mediatutkija Johanna Sumiala. Yleensä viestintä siellä on nopeaa, hetkellisiä tuokiokuvia ja oivalluksia viljelevää, eikä siihen kulttuurin kuulu aroista asioista puhuminen.
– Jos ajattelee esimerkiksi Facebookia, niin siellähän oli alunperin mahdollisuus vain nostaa peukkua, tykätä kaikista asioista, Sumiala muistuttaa.
Sosiaalisessa mediassa kilpaillaan huomiosta. Pelot ja häpeän aiheet liittyvät siihen, ettei tule huomatuksi.
– Mutta kuinka moni tietoisesti haluaa ajatella, että asettuu osaksi sitä kilpailua näkyvyydestä ja huomiosta? Kuinka moni aikuinen haluaa ajatella, että suurin huoleni on se, ettei kukaan huomaa minua? Sumiala pohtii.
Ihmiset esimerkiksi poistavat päivityksiään, joista kukaan ei ole tykännyt tai joiden ympärillä vallitsee hiljaisuus.
Somen tabuja ovat Sumialan arvion mukaan samat asiat, joista muutoinkin vaietaan: rahaongelmat, sairaudet, riippuvuudet ja seksielämä.
Sen sijaan surulle some on tuonut uuden kanavan. Esimerkiksi kuolema on Facebookissa läsnä. Kuolemaan liittynyt surutyö on kaupungistuneessa, modernissa yhteiskunnassa mielletty perhepiiriin liittyväksi intiimiksi asiaksi. Digimaailmassa taas surraan avoimesti.
Kuolleiden ihmisten Facebook-profiileista on tullut muistelupaikkoja. Myös YouTubeen ladataan muistovideoita kuolleista läheisistä.
– Populaarikuttuurista tuttu ilmiö, jossa tunnetusta henkilöstä tehdään hänen muistoaan kunnioittava video, on levinnyt myös tavallisten ihmisten suremisen muodoksi, Sumiala sanoo.
Surunsa jakamalla voi myös saada vertaistukea ja lohtua. Samalla kuitenkin altistaa itsensä mahdollisuudelle, että voi saada myös ikäviä kommentteja. Se ei Sumialan mielestä ole välttämättä aina hoitava kokemus.
Atte Oksasen näkemys sosiaalisesta mediasta on synkkä. Sosiaalipsykologian apulaisprofessori on tutkinut sosiaalista mediaa lähinnä häirinnän, vihan ja rikosten näkökulmasta. Oksasen mielestä on ymmärrettävää, että nuoret ovat nettikeskusteluissaan vanhempaa polvea varovaisempia.
– Kyselyissä on käynyt ilmi, että aika moni nuori on joutunut siellä erilaisen häirinnän, vihan tai kiusaamisen kohteeksi. Nuoret ovat joutuneet suojautumaan, koska kielteiset kokemukset ovat niin yleisiä.
Oksanen muistuttaa, että internetin ja sosiaalisen median tuomista hyvistä puolista puhuttiin aikanaan paljon. Iso osa niistä on hänestä jäänyt kielteisten ilmiöiden, kuten häirinnän ja vihapuheen alle.
Parhaimmillaan sosiaalisen median vertaisryhmistä saa tukea ja apua vaikeisiin asioihin. Esimerkiksi Oksanen ottaa Suomessakin varsin yleiset talousongelmat, joista moni ei uskalla puhua tai hakea apua.
– Häpeähän voi olla aika lamauttava tunne. Kyllä siitä varmasti voisi olla jonkinlaista apuakin, että pääsee keskustelemaan vastaavassa tilanteessa olevan kanssa.
Ihminen nettiin kirjoittaessa kuitenkin altistuu myös mahdollisuudelle, että joku tulee häiriköimään ja pilkkaamaan. Oksasen mielestä se voi olla herkässä tilanteessa olevalle ihmiselle vahingollista.
Oksanen arvelee, että somen alkuaikojen rohkea kommunikaatio on vähentynyt. Somekansan laajeneminen ja tieto siitä, että isot jättiyritykset keräävät tietojamme on saanut ainakin osan varovaisemmiksi omista asioistaan kirjoittamisessa.
Yle tarkastelee useiden juttujen verran arjen aiheita, joista suomalaisten on vaikea puhua keskenään. Taloustutkimuksen tekemään tabukyselyyn vastasi 1397 suomalaista kesällä 2017.
Lue lisää:
Kokeile, tunnetko suomalaisten tabut! Vertaa itseäsi muihin
Meillä miljonääritkin kulkevat huppareissa - Valtaosa suomalaisista ei halua puhua varakkuudestaan
Toimittajalta: Näin syntyi selvitys arkemme aroista aiheista