COX'S BAZAR Ääni on hiljainen, mutta varma.
– Haluan sanoa Myanmarin johtajalle, että hänen pitää saattaa oikeuteen ne, jotka polttivat kylämme. Sitten haluan, että Aung San Suu Kyi antaa meidän elää pysyvästi maassamme ja palauttaa omaisuutemme.
Laiha nainen näyttää siltä, että yrittää pitää kasassa voimiensa viimeiset rippeet. Keltaisen huivin verhoamaa otsaa peittävät hikipisarat. Liike on hidasta ja kankeaa.
Nur Aysha Begum, 24, istuu heppoisessa majassa Cox's Bazarin kaupungin ulkopuolella Bangladeshin eteläkärjessä, lähellä Myamarin rajaa. Ympärillä levittäytyy silmänkantamattomiin jatkuva telttaleiri.
Tänne Nur Aysha johdatti lapsensa kävellen ja pensaissa piilotellen turvaan. Taakse jäi Myanmarin länsirannikolla sijaitseva kotikylä, jonka Myanmarin sotilaat sytyttivät palamaan kuin soihdun.
Kuluneen kuukauden aikana yli puoli miljoonaa rohingya-muslimia on tehnyt samankaltaisen matkan. He ovat paenneet Myanmarista kävellen tai kiikkerillä veneillä Nafjoen yli Bangladeshiin.
Muuttoliike kiihtyi elokuun 25. päivän jälkeen, jolloin rohingya-kapinallisryhmä ARSA hyökkäsi Myanmarin sotilas- ja poliisitukikohtiin. Sotilaat vastasivat sytyttämällä kymmeniä kyliä tuleen.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch vahvistaaNur Aysha Begumin kertomuksen kylän poltosta. Järjestö on julkaissut satelliittikuvia kylien tuhoutumisesta tuhkaksi. Se arvioi, että ainakin 214 kylää on poltettu.
Kansainvälinen yhteisö on tuominnut iskut. YK:n mukaan kylien poltto on oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta, pyrkimyksestä ajaa runsaan miljoonan kokoinen rohingya-väestö maasta.
Myanmarin hallitus kiistää etnisen puhdistuksen, murhat ja raiskaukset. Se sanoo vain vastanneensa rohingya-kapinallisten iskuun.
**Näky on armoton. **Joka puolella kävelee ihmisiä etsien jo tyhjiin kalutusta maastosta ruokaa ja rakennustarvikkeita.
Aiemmin tässä oli metsää. Nyt alue on lepattavaa muovimerta, joka on niellyt sisäänsä tuhansia Nur Aysha Begumin kaltaisia osattomia.
Nur Ayshan suojan seinät on tehty jätesäkeistä. Savisen maan päälle hän on asettanut kankaan, sen pehmeämpää nukkuma-alustaa ei lapsille löydy. Rankkasateen aikaan maa pehmenee märäksi mudaksi, ja silloin täytyy etsiä uusi suoja.
Nur Aysha Begum ja telttaleiri ovat osa pakolaiskriisiä, jolle vetää vertoja vain Ruandan kansanmurhan jälkeinen joukkopako 1990-luvulla.
Eikä pakolaisvirralle näy loppua. YK:n pääsihteeri António Guterrez kuvaa kriisiä jo maailman nopeimmin kasvavaksi pakolaishädäksi ja ihmisoikeuksien painajaisuneksi.
Bangladeshin Myanmarin vastaiselle rajalle, maan eteläiselle kaistaleelle on syntynyt lukuisia samanlaisia telttaleirejä. Niihin sadattuhannet ihmiset ahtautuvat ilman ruokaa ja juomaa, rankkasateiden armoilla.
YK varautuu jopa 700 000 pakolaisen vastaanottamiseen Bangladeshiin.
Kultainen nenäkoru kertoo, että Nur Aysha Begum on naimisissa. Mutta mies ei ole mukana. Tulituksen kaaoksessa Nur ei löytänyt miestään mistään. Hän ei tiedä edelleenkään, missä puoliso on.
– Naapurit kertoivat, että hän kuoli sotilaiden hyökkäyksessä. Etsin, mutta en löytänyt häntä mistään eikä hän tullut, kun sotilaat alkoivat heittää palopommeja. Näin omin silmin, kun talomme syttyi tuleen.
Nuoret miehet ovat vähemmistössä pakolaisveneissä, joita rajajoen yli saapuu Bangladeshin puolelle. Eräs vanhempi mies sanoo, että Myanmarin sotilaat vangitsevat ja tappavat nuoria miehiä.
YK:n mukaan jopa 60 prosenttia pakolaisista on lapsia, suurin osa muista pakolaisista on naisia.
Yksinäisiä naisia uhkaa kaoottisissa leirioloissa raiskaus ja muu väkivalta. Niinpä Nur Aysha Begum turvautuu naapureihinsa. Pakolaisten itse tekemillä leireillä ei ole vessoja, suojia naisille tai järjestystä, joka takaisi turvallisuuden Nur Ayshalle ja muille ilman puolisoaan tulleille.
Paenneet auttavat toisiaan selviytymään. Vieressä asuva pakolaisperhe auttoi Nur Ayshaa rakentamaan teltan. Naapuruston lapset kulkevat majasta toiseen.
**Ainoa Nur Ayshan avustusjärjestöiltä saama apu **nököttää teltan maalattialla. EU:n tähdillä leimattu riisisäkki tuli YK:n ruoka-apua jakavalta WFP:ltä.
Avun tarve on ollut niin odottamattoman suuri, ettei avustusjärjestöillä riitä kaikille edes ruokaa ja vettä. Apu saatiin käyntiin vasta viikkojen kuluttua pakolaisvirran alkamisesta.
Vaikka kansainvälisiä avustustyöntekijöitä tulee alueelle jatkuvasti lisää, kestää avun saanti kaikille nälkäisille ihmisille telttaleireillä vielä pitkään. YK:n lastenavun rahaston Unicefin mukaan leireillä on ainakin 14 000 vakavasti aliravittua lasta.
Kuten moni muukin muovihökkelikylän asukkaista, Nur Ayshakin elää kerjäämällä teiden varsilla.
– Emme syöneet yhdeksään päivään pakomatkalla. Bangladeshin puolella saimme lopulta ruokaa apua jakavista autoista. Ihmiset antoivat lapsille keksejä. Tuskallisinta oli, kun lapset halusivat riisiä, mutta sitä ei ollut. He ovat nyt sairaita, nuori äiti murehtii.
Nur Aysha ja hänen kaksi taaperoikäistä lastaan ehtivät saada kotoaan mukaansa vain päällään olevat vaatteet. Matolle käpertyneellä parivuotiaalla ei ole edes housuja jalassa.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n johtajan Filippo Grandin mukaan pakolaisleirien tilanteessa on katastrofin ainekset. Sadattuhannet ovat oman onnensa nojassa, jokainen yhtä lailla avun tarpeessa.
Myanmarin johtajalla, Nobelin rauhanpalkitulla Aung San Suu Kyilla kesti pitkään avata suunsa kriisistä. Useampi ääni kansainvälisessä yhteisössä ehti vaatia, että arvostetun Suu Kyin rauhanpalkinto perutaan.
Myanmar on rajoittanut runsaan miljoonan rohingya-muslimin oikeuksia jo vuosikymmeniä. Burman sotilasjuntta kielsi heiltä Myanmarin kansalaisuuden vuoden 1982 kansalaisuuslaissa. Jo sitä ennen vähemmistö luokiteltiin henkilökorteissa ulkomaalaisiksi.
Nur Aysha Begum pakenee siis kotimaasta, joka ei tunnusta häntä ja muita rohingya-muslimeja kansalaisikseen.
Myanmar katsoo, että rohingyojen alkuperäinen kotimaa on Bangladesh. Rohingya-kansallisjärjestö ARNO:n mukaan taas rohingyat ovat asuneet Myanmarissa jo ainakin tuhannen vuoden ajan.
Myanmarin hallitus väittää rohingya-vähemmistöä separatisteiksi, jotka haluavat irrottaa asuinseutunsa Myanmarista omaksi valtiokseen. Rohingya-järjestö ARSA on Myanmarin mielestä ääri-islamistinen terrorijärjestö, joka saa rahoitusta muun muassa Saudi-Arabialta ja Pakistanilta.
ARSA:n edustajat kiistävät tämän. He sanovat taistelevansa rohingya-väestön alistamista vastaan.
Epäluottamus enemmistön ja vähemmistön välillä on ollut syvä. Rohingyat eivät saa liikkua Myanmarissa vapaasti asuinalueiltaan toisin kuin buddhalaisväestö, joka ei peittele vihamielisyyttään muslimeja kohtaan.
Nur Aysha Begum ei ymmärrä, miksi buddhalaiset vihaavat hänen kansaansa.
– He eivät anna meidän viljellä maata tai tehdä kauppaa syödäksemme. He eivät päästä meitä kulkemaan vapaasti, emmekä saa mennä kouluun. He eivät anna meidän pitää omaisuuttamme tai talojamme. He vain haluavat tappaa meidät.
Nur Aysha sanoo, ettei hänellä ole muuta kotimaata kuin Myanmar.
– Isoisäni ja isäni olivat rohingyoja ja niin olen minäkin. Olemme syntyneet Myanmarissa. Olemme sen kansalaisia ja kansaa.
**Koska kriisi ei ole uusi, Bangladeshin pakolaisleirit **ovat majoittaneet jo vuosien ajan satojatuhansia, aiemmin Myanmarista paenneita rohingya-muslimeita.
Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n mukaan Bangladeshissa on nyt yhteensä jo yli 800 000 rohingya-pakolaista, eivätkä he kaikki mahdu Cox’s Bazarin kaupungin lähistöllä oleville, liitoksistaan ratkeileville kansainvälisten avustusjärjestöjen perustamille leireille.
Aung San Suu Kyi on luvannut kansainväliselle yhteisölle, että Myanmar voi päästää pakolaisia takaisin. Takaisin otetaan kuitenkin vain ne, jotka läpäisevät tarkastuksen.
Mutta paluun voi estää se, ettei Nur Aysha Begumilla kuten suurimmalla osalla muistakaan pakolaisista ole henkilöpapereita, sillä Myanmar on kieltänyt heiltä kansalaisuuden.
YK:n pakolaisjärjestön johtaja Filippo Grandi arvioi, etteivät pakolaiset pääse palaamaan Myanmariin pitkään aikaan.
Nur Aysha Begum kaipaa kotiin. Hänellä ei ole toistakaan, ei minkään maan kansalaisuutta.
– Jos buddhalaiset antaisivat meidän elää kuten he itse ja saisimme asua pysyvästi Myanmarissa, lähtisin takaisin.
Lue myös: Tuliko Nobel-palkitusta Aung San Suu Kyista välinpitämätön rautarouva?