Joni Virtanen ja Betty Fvck ovat rohkeita miehiä. Molemmat ovat drag queeneja, jotka puhuvat omissa yhteisöissään seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta. Helppoa tämä ei ole ollut etenkään romanitaustaisen Jonin kohdalla, joka on saanut tappouhkauksia.
Joni Virtasen tarina
"Muistan, että olin todella pieni, kun pukeuduin ensimmäisen kerran naiseksi. Vuonna 2013 tapasin dragia harrastavan ystäväni. Kaikki lähti siitä liikkeelle. Tuntui siltä, että tämä on minun juttuni ja nyt olen osaamisalueellani.
Drag on sekä muodonmuutosta että huomionhakemista. Se on luova taiteellinen prosessi, vähän niin kuin maalaisit taulua, jonka pohjana ovat kasvot ja koko keho, jota muokataan korseteilla ja toppauksilla.
Ihailen etenkin kansainvälisesti tunnettuja tähtiä, sellaisia kuten Madonna ja Beyoncé. Drag queeneja on moneen lähtöön ja moneen genreen, itse haluan olla beauty queen, kauneuskuningatar. Tyylini on raju, seksikäs, paljastava ja tumma. Romanitaustani tulee dragissa esille isoista korvakoruista, paljeteista ja kaikesta kiiltävästä. Ja kyllähän romanipiirteet näkyvät kasvoistani.
Suomalaisessa romaniyhteisössä minuun suhtaudutaan tosi huonosti. Kun ensimmäisen kerran toin julkisesti esille drag-harrastukseni, se oli yhteisössäni kauhea skandaali. Siellä mentiin ihan sekaisin, että "ei missään nimessä ja mikähän epäihminen tuokin on".
Minua halveksitaan ja uhkaillaan, koska olen homoseksuaali. Esimerkiksi äskettäin sain nimettömiä viestejä, joissa sanottiin, että “voin tulla ja vetää puukon esille, osoitteesi on kyllä meidän heimon tiedossa, etkä tiedä kumpi iskee, mies vai nainen”.
Suomen romaniyhteisössä on homoja ja lesboja samalla tavalla kuin valtaväestönkin keskuudessa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, eikä kaapista voi tulla ulos. Romaniyhteisössä on paljon miehiä, joista näkyy kilometrin päähän, että he ovat homoja ja heistä liikkuu sellaisia huhujakin. Tällaiset miehet menevät kuitenkin naimisiin ja viettävät kulissielämää.
Kun homouteni ja drag-harrastukseni tulivat yleiseen tietoon vuonna 2014, oma perheeni hylkäsi minut. Totta kai minulla on ollut tästä paha mieli ja olin silloin asian takia todella hukassa.
Minulla on kuitenkin ollut hyviä ystäviä, joista on kehkeytynyt toinen, uusi perhe. He ovat auttaneet minua jaksamaan. Olen myös kasvanut henkisesti ja hyväksynyt tilanteen. Se oli väistämätöntä eikä sille voi mitään. Ei auta itkut markkinoilla – olen tottunut elämään tämän asian kanssa.
Miksi romanit suhtautuvat homouteen tällä tavalla, se on hyvä kysymys. Romanikulttuuri on jäänyt jonnekin keskiajalle. Se ei ole pystynyt uudistumaan ja siinä noudatetaan usein vanhoillisia kristillisiä arvoja.
Romanit kertovat usein vähemmistönä kokevansa syrjintää, mutta syrjivät sitten oman yhteisönsä sisällä olevaa vähemmistöä. Tuttujeni kautta tiedän, että vastaavia ongelmia on esimerkiksi Suomen somalivähemmistössä. Homous on siellä ehdoton ei, ja siihen päälle tulee vielä homovastainen uskonto. Kummassakin kulttuurissa homouden halveksiminen liittyy ylpeyteen ja kunniaan.
Minulla on romaniyhteisössä myös tukijoita, vaikka heidät lasketaankin yhden käden sormilla. Asenteita voi yrittää muuttaa puhumalla. Minä olen avannut suuni ja puhun asioista niiden oikeilla nimillä – en tiedä auttaako se tai muuttaako se asioita konkreettisesti, mutta ei se ainakaan pahaa tee. Uskon, että esimerkkini tarjoaa vertaistukea muille nuorille ja aikuisillekin. He joutuvat pohtimaan, mitä elämälleen tekevät ja elävätkö he sitä vain ja ainoastaan muiden iloksi.
Työskentelen kauneusalalla ja teen kauneusklinikalle promohommia ja markkinointia. Olen ollut myös mainosmallina. Etenkin miesten kauneusihanteet ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Monet homomiehet käyvät leikkauksissa ja ottavat huuliin täyteainehoitoja ja botoxia. Minulla oli aiemmin iso romanipottunenä, mutta se häiritsi minua ja kävin leikkauksessa. Olen myös muokkauttanut huuliani. Ihailen feminiinisiä piirteitä ja olen tietoisesti sekoittanut niitä itseeni, vaikka olen aina halunnut olla nimenomaan mies.
Nyt olen 27-vuotias. Viiden vuoden päästä tahtoisin vielä olla yhdessä mieheni kanssa. Toivotaan, että hän jaksaa katsoa minua jatkossakin. Haluaisin myös, että työelämässä olisi tasaisempaa, eikä se olisi niin keikkaluonteista. Mottoni on, että rakasta itseäsi ja samalla rakastat muitakin.
Betty Fvck:n tarina
"Asuin jonkin aikaa Berliinissä, ja siellä oli ja on edelleen homobaari nimeltä Betty F***, josta sain inspiraation nimeeni. Betty on hyvin showgirl-henkinen, klassinen etunimi, ja minusta on ollut hauskaa liittää se fuck-sanaan. Näiden kahden sanan yhdistelmä on intensiivinen ja kiinnostava, ja se kuvastaa myös drag-persoonaani. Teen burleskia, stripteasea ja kaikenlaisia eksoottisia juttuja, ja voin olla vähän tuhmakin.
Dragiin pukeutuminen liittyy sisäisen minuuteni löytämiseen. Olin jo lapsena kiinnostunut kauneudesta ja feminiinisistä asioista, ja ne ovat aina olleet vahva osa persoonaani. Olen kotoisin Vietnamista, joka on hyvin konservatiivinen yhteiskunta, enkä voinut ilmaista siellä itseäni. Pojat ja miehet eivät juuri voi poiketa sosiaalisista normeista.
Kun tulin Suomeen huomasin, että tämähän on hyvin avomielinen ja liberaali yhteiskunta, jossa voi tehdä mitä haluaa. Ajattelin, että miksipä ei, ja kokeilin dragia ensimmäisen kerran halloweenina vuonna 2005 ja sillä tiellä olen sitten jatkanut.
Ihailen Marilyn Monroeta ja hänen naisellisuuttaan, Marilyniin on suorastaan pakko rakastua samantien. Minusta on myös kiinnostavaa, kuinka esimerkiksi Madonna on kopioinut suoraan Monroen Diamonds Are The Girl's Best Friends -esitystä Material Girl-videollaan. Pidän myös Lady Gagan lookista American Horror Story -sarjassa. Oikeastaan tämä kaikki on saman vaalean tyylin päivittämistä ja jatkumoa vuosikymmenestä toiseen.
Tyylissäni on mukana paljon 1920- ja 30-lukujen glamouria. Tärkein osa imagossani on kasvojeni muoto, leuan linja ja korkeat poskipäät – eli aasialaisuus. Se erottaa minut muista drag queeneista täällä Suomessa. Kun meikkaan, olen itse asiassa hyvin pitkälti oman äitini näköinen.
Perheeni ja sukulaiseni eivät tiedä, että pukeudun dragiin, ja ehkä heidän ei sitä tarvitsekaan tietää. Vanhempani asuvat Vietnamissa ja ovat hyvin konservatiivisia ihmisiä. Ehkä he tavallaan aavistavat, että olen homo. Mutta jos tulisin kaapista ulos julkisesti ja selviäisi, että teen dragia, he saisivat todennäköisesti sydänkohtauksen.
Homojen asema on mennyt viimeisten kymmenen vuoden aikana Vietnamissa parempaan suuntaan. Uusi 1990- ja 2000-luvuilla syntynyt sukupolvi on asioiden suhteen avomielisempi, ja olen tästä hyvin iloinen. Vanhempi sukupolvi suhtautuu homouteen eri tavalla, ja monet Vietnamissa asuvat, omaa ikäluokkaani edustavat kolme-nelikymppiset gay-ystäväni joutuvat menemään naimisiin naisen kanssa. Samaan aikaan heillä voi olla seksisuhteita miehiin. Homoliittoja ei ole Vietnamissa vielä laillistettu, mutta seksuaalisen suuntautumisen takia ihmisiä ei enää sentään pistetä vankilaan.
En ole kovin suosittu hahmo Suomen vietnamilaisessa yhteisössä, ja useimmat samanhenkisistä ystävistäni ovat samassa tilanteessa. Monet nuoremman polven parikymppiset vietnamilaiset kuitenkin tietävät minut ja drag-harrastukseni. He tulevat usein katsomaan esityksiäni ja kannustamaan minua. Länsimaissa asuvat vietnamilaiset ovat ujoja ja he kokevat, että heidän täytyy jättäytyä hieman taka-alalle. He haluavat viettää vaatimatonta ja näkymätöntä perhe-elämää. Vietnamilaisia näkyy esimerkiksi suomalaisessa mediassa äärimmäisen harvoin.
Jos miehessä on feminiinisyyttä, olen sitä mieltä, että hänen pitäisi näyttää se. Ja jos naisessa on maskuliinisuutta, miksi sitä pitäisi piilotella. Totuus on, että kaikilla miehillä on naisellinen puolensa ja kaikilla naisilla on miehinen puoli. Mies on XY ja nainen XX, joten puolet miehen kromosomeista on lainattu naiselta. Olen joskus tavannut hyvin maskuliinisia armeijakavereita ja rakennusmiehiä, mutta kun heidän kanssaan on keskustellut, heistä on löytynyt myös feminiinisiä piirteitä.
Päivittäinen työni tekniikan parissa on stressaavaa ja kiireistä, ja drag on antanut minulle mahdollisuuden tehdä jotakin aivan toisenlaista ja rentoutua. Haluan tietenkin elää onnellista elämää ja kehittyä paremmaksi drag queeniksi. Esiinnyn lokakuussa Tukholmassa ja marraskuussa Amsterdamissa. Jos olisin tavallinen tylsä poika, en tapaisi niitä kaikkia mahtavia ihmisiä, joihin olen tällä alalla tutustunut. "