Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kun pelaaja allekirjoittaa NHL-seuran kanssa miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen, kutsutaan häntä otsikoissa “NHL-miljonääriksi”. Miljoona dollaria eli noin 850 000 euroa on kieltämättä iso summa, mutta todellisuudessa pelaaja nettoaa siitä alle puolet.
Yle Urheilu haastatteli tätä juttua varten NHL-agentteja, NHL-pelaajien taloudellista neuvonantajaa sekä entistä NHL-kiekkoilijaa. Näiden tietojen perusteella voidaan luoda valistunut arvio siitä, mitä pelaajalle jää palkastaan käteen.
Jutussa käytetyt pelaajien palkkasummat ovat kauden 2016-2017 peruspalkkoja, joihin ei ole laskettu mukaan mahdollisia suoritusbonuksia, joita voivat olla esimerkiksi tehdyt maalit, jääaika, joukkueen eteneminen pudotuspeleihin ja niin edelleen.
Escrow
Verottaja kahmii luonnollisesti suuren osan myös NHL-pelaajien palkasta, mutta ennen sitä on NHL:n vuoro. NHL:ssä on käytössä niin kutsuttu escrow-rahasto. Escrow’lla tarkoitetaan NHL:n ja NHLPA:n, eli pelaajayhdistyksen kolmannelle osapuolelle (rahasto) maksettavaa maksua, jolla katetaan NHL:n mahdollista alijäämää. Escrow'n tarkoituksena on myös tasata omistajien ja pelaajien välisiä tuloja. Viime vuosina palautusprosentti on kuitenkin jäänyt pelaajien kannalta matalaksi.
Escrow-maksu otetaan pelaajien bruttopalkasta tiettynä prosenttina. Prosentti lasketaan ennen kauden alkua arvioiden NHL:lle kaudesta kertyvää tuottoa. Escrow-prosentti tarkistetaan työehtosopimuksen mukaisesti kolmesti runkosarjan aikana.
Escrow-maksu palautetaan pelaajille NHL:n saatua tietoonsa kauden taloudellisen tuloksen. Jääkiekkoon liittyvät tulot jaetaan työehtosopimuksen mukaan pelaajien ja omistajien kesken tasan. Escrow-menettelyssä on ollut pelaajien kannalta ongelmana se, ettei maksu ole vielä kertaakaan 2010-luvulla palautunut täysin. Suurin tappio pelaajille tuli kaudella 2014-15, jolloin palkasta otettiin 15 prosenttia escrow-maksuna. Kauden jälkeen pelaajat saivat vain pienen osan tästä maksusta takaisin, joten heidän bruttopalkkansa olikin vain 87 prosenttia sopimuksessa lukevasta summasta.
Viime kaudella escrow-prosentti oli aluksi 15,5 prosenttia, mutta kauden jälkeen se oli noussut 18 prosenttiin eli korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin.
Agenttipalkkiot
NHL-pelaajalla on hyvä olla käytössään agentti. Edustajalle on myös hyvä maksaa. NHL:ssä agenttipalkkiot ovat kolmesta kuuteen prosenttia pelaajan palkasta. Esimerkkitapauksissamme olemme laskeneet agenttipalkkion alimman prosentin mukaan, mutta todellisuudessa etenkin nuorten pelaajien kohdalla agentin saama prosenttiosuus on yleensä suurempi.
Agentin palkkio lasketaan peruspalkan bruttosummasta, mutta vasta escrow-maksun jälkeen.
Agenttien lisäksi pelaajilla voi olla käytössään esimerkiksi henkilökohtaisia talousneuvojia, valmentajia tai asiantuntijoita, jotka vievät myös oman siivunsa tuloista.
Verot
Ecrow’n jälkeen on myös verottajan vuoro iskeä kouransa pelaajien rahoihin. Agentin tapaan verottajan osuus lasketaan escrow'n jälkeisestä bruttosummasta. Yle Urheilun selvityksessä veroja käsitellään yhtenä pottina, joten verotuksen eri osia ei ole eritelty. NHL-seuroja on Las Vegasin liittymisen jälkeen 31, ja veroprosentteja lähes yhtä monta. Esimerkkitaulukossamme pelaajan palkkana on käytetty miljoonaa dollaria.
Helpoimmalla verottajan kanssa selviää Floridassa, Tampa Bayssa, Nashvillessä ja Las Vegasissa, missä verokustannukset ovat liigan matalimmat 35,18 prosenttia, kun käytetään esimerkkilaskelmana miljoonan taalan vuosituloja. Eniten veroja miljoonan vuosipalkasta, 50,95 prosenttia, joutuu pulittamaan Montrealissa.
Vaikka Kanadassa dollari on pelaajille sen kurssin vuoksi mieluisampi, kannattaa siis siirron hetkellä miettiä myös korkeampia veroja. Esimerkiksi Sami Vatanen tienaa Anaheimissa puoli miljoonaa kaudessa enemmän kuin Floridan Aleksander Barkov, mutta Barkovin kouraan jää silti pari sataa tuhatta dollaria enemmän kuin maanmiehellään – kiitos kevyemmän verotuksen.
Muut kustannukset
Jääkiekko on fyysinen laji, jossa jokainen loukkaantuu joskus. Ei siis ole ihme, että vakuutusmaksut ovat suuret. Pelaajien vakuutusmaksut ovat kauden aikana noin 10 000–30 000 dollaria.
Suuri osa NHL-pelaajista asuu vuokralla. Asumiskustannuksien kesiarvo on noin 2 000–3 000 dollaria kuukaudessa eli 24 000–36 000 dollaria vuodessa. Jos haluat kurkistaa NHL-pelaajan asuntoon, lue juttu Mikko Rantasen arjesta.
Monilla pelaajilla on toinen asunto myös kotimaassaan tai -kaupungissaan, joten myös niiden vastike- tai vuokramenot täytyy ottaa huomioon. Asumiskuluihin voidaan laskea myös omista tai leasing-autoista aiheutuvat kustannukset.
Palkka ei ole ainoa tulolähde
Käsitellään miinusten jälkeen plussia. NHL:ssä reissupäiviä kertyy kauden aikana paljon. Ja matkapäivistä maksetaan päivärahaa totta kai myös taalaliigassa. NHL:n työehtosopimuksen mukaan päiväraha on noin sata dollaria vuorokaudessa.
Jos verottaja vie suuren osan pelaajan palkasta, voi pelaaja myös käyttää verottajaa hyväkseen. Pohjois-Amerikka on nimittäin kohtuullinen verovähennyksiä hakevalle. NHL-pelaaja voi käytännössä hakea verovähennyksiä kaikista ammattiin liittyvistä kuluistaan.
Päivärahojen ja verovähennysten lisäksi pelaaja voi saada rahaa myös sponsorisopimuksista. NHL:ssä varustesopimukset ovat pääosin 5 000–30 000 dollarin arvoisia. Liigan kirkkaimmat supertähdet tienaavat sponsorisopimuksillaan miljoonia.
Mitä uran jälkeen?
NHL-pelaajien palkasta ei mene enää erillistä eläkemaksua. Eläketulot sisältyvät työehtosopimukseen. Sopimuksessa NHL:n eläkesuunnitelman "full service" tarkoittaa sitä, että pelaaja pelaa kymmenen kauden ajan täydet 82 runkosarjan ottelua ja eläkettä kertyy sen myötä 2,5 prosentin dollarin kehityksellä 20 500–25 000 dollaria kaudessa.
NHL:n maksimieläke on näin 255 000 dollaria, ja sitä pääsee nauttimaan 62-vuotiaana. Harva pelaaja kuitenkaan pystyy pelaamaan kymmentä kautta putkeen täyttä runkosarjaa, joten eläkettä kertyy samalla laskukaavalla mutta vähemmän.
Työehtosopimukseen kuuluvan eläkesuunnitelman lisäksi pelaajat maksavat NHLPA:lle kertyvistä tuotoista yhteensä 38 miljoonaa dollaria vuodessa peliurien jälkeistä aikaa varten.
Lue myös