Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on selvinnyt, että tyypillisesti viikinkikoristeluksi tulkitut geometriset kuviot viikinkien hautavaatteissa ovatkin arabiankielisiä kalligrafiamerkkejä. Niissä myös mainitaan nimeltä muslimien Jumala, Allah.
Vaatteiden viimeistelyssä ja koristelussa käytettyjä nauhoja, joihin merkit oli kudottu, on löytynyt sekä venehaudoista että hautakammioista keskeisiltä viikinkialueilta, kuten Mälarenin saaresta Birkasta. Se oli yksi viikinkien tärkeimmistä asuin- ja kauppapaikoista.
Vakiintunut selitys viikinkihautojen itämaisille esineille on ollut, että ne ovat ryöstösaalista tai kauppatavaraa idästä. Uppsalan yliopiston tekstiiliarkeologin Annika Larssonin mukaan selitys ei tässä tapauksessa päde.
– Nauhat ovat tyypillisissä viikinkivaatteissa. Vastaavia pukuja on säilynyt valkyrioita esittävissä kuvissa.
Valkyriat olivat skandinaavisen mytologian kuoleman haltijattaria.
Käänteistä arabiaa?
Nauhan kutominen litteiden puupalojen avulla oli varhain vakiintunut ja yleinen tekniikka eri puolilla maailmaa. Vanhin pohjoismainen näyte lautanauhakudonnasta on Tanskasta peräti kolmen vuosituhannen takaa eli kauan ennen viikinkiaikaa.
Pukujen reunustamisen lisäksi nauhoja käytettiin vöinä, hiusnauhoina ja kenkien pauloina. Epäilemättä samalla tyydytettiin ihmisen ikuista kauneudenkaipuuta.
Viikinkinauhojen kuvioiden islamilainen kirjoitus valkeni tutkijoille, kun Enköpingin museon viikinkimuotinäyttelyyn ryhdyttiin valmistamaan arkeologisiin löytöihin perustuvia vaatteita.
Nauhan Allah-sana osoittautui peilikuvaksi. Ehkä arabiankieliset rukoukset yritettiin kutoa niin, että ne olivat luettavissa vasemmalta oikealle, arvelee Larsson. Arabiaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle.
Enemmän silkkiä kuin pellavaa
600-luvulla syntyneitä kuufalaisia merkkejä käytettiin Koraanin varhaisimmissa käsikirjoituksissa. Viikinkiaikana merkit olivat tavallisia etenkin Keski-Aasian hautamonumenteissa ja mausoleumeissa.
– Islam ja sen ajatus kuolemanjälkeisestä ikuisesta paratiisista luultavasti vaikuttivat viikinkien hautaustapoihin, Larsson päättelee.
Eksoottisista kankaista huolella ommellut hautavaatteet tuskin kertoivat vainajan arjesta, aivan kuten tämän päivän juhlavaatteet eivät heijasta meidän arkipäiväämme, Larsson sanoo. Hienoilla hautavaatteilla aineellistettiin hengellisiä arvoja, hän arvioi.
– Koraanissa lukee, että paratiisissa pukeudutaan silkkiin. Yhdessä kirjainmerkkien kanssa se saattaa selittää, miksi itämainen silkki on niin tavallinen löytö viikinkiajan haudoissa. Se on yhtä tavallista miehillä ja naisilla.
Silkki tuli kaukaa
Larsson on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut, että muun muassa Valsgärden venehautojen vainajilla lähellä Uppsalaa oli yllään paljon enemmän silkkiä kuin kotimaisia villaa ja pellavaa.
Silkin materiaalin, kudontatavan ja kuviokielen perusteella kankaat ovat peräisin persialais- ja keskiaasialaisilta alueilta.
Enköpingin museon Viking Couture -näyttely esittelee tekstiiliarkeologian rinnalla ihmisjäänteiden DNA-analyyseihin perustuvia tutkimuksia. Niissä pyritään vastaamaan kysymyksiin vainajien sukulaissuhteista ja siitä, mistä he olivat syntyisin.