Tutkijoilla pitää kiirettä, jos he aikoivat saada selville Etelämantereesta irronneen jäävuoren alta paljastuneen vedenalaisen eliöyhteisön salaisuudet. Tällä kertaa siihen kuitenkin on tilaisuus, toisin kuin aiempien lohkeamisten jälkeen.
Jättiläismäinen jääkimpale – maailman suurin tunnettu jäävuori – repeytyi irti Larsenin jäähyllystä heinäkuussa, lähti ajelehtimaan kohti pohjoista ja jätti noin 5 800 neliökilometriä vettä ilman ikiaikaista kanttaan.
Alueen merenpohjassa eristyksissä on ollut elämää jopa 120 000 vuotta, joten yhteisössä voi olla ennestään tuntemattomia eliöitä. Yhteisön lopun aika on kuitenkin alkanut olosuhteiden muuttumisen vuoksi.
Saksalaisekologi Julian Gutt sanoo Nature-lehdelle, että olojen muutos on alueen eliöille todellinen mullistus. Guttin mukaan on vaikea kuvitella perusteellisempaa elinolojen muutosta missään päin maailmaa.
Vielä ei ole turvallista
Biologit ovat valmiina tutkimaan ainutlaatuista aluetta, mutta heidän on toistaiseksi maltettava mielensä. Alue ei ole heidän aluksilleen turvallinen, ennen kuin tuulet ovat työntäneet A68:ksi nimettyä jäävuorta hieman loitommalle.
He ovat silti pääsemässä töihin nopeammin kuin Larsenin jäähyllyn aiempien lohkeilujen jälkeen. Siitä irtosi jäävuori vuonna 1995 ja toinen vuonna 2002. Silloin kesti vuosia, ennen kuin tutkimukset voitiin aloittaa, ja alueelle ehti levitä vieraslajeja.
Ensimmäisenä paikalla käyneiden yhdysvaltalaisten geofyysikkojen videossa suurinta osaa merenpohjasta peitti valkoinen matto. Tutkijat päättelivät sen rikkiä syövien mikrobien kerrokseksi. Merenpohjassa oli myös isoja simpukoita, jotka niin ikään olivat kemotrofisia eli saivat energiansa muusta kuin auringonvalosta.
Kun ensimmäinen varsinainen tutkimusalus ennätti paikalle kaksi vuotta myöhemmin, merenpohjassa lojui enää vain kuolleiden simpukoiden kuoria ja kerros mätäneviä kasveja, kertoo matkaa johtanut Gutt.
Tietoa ilmastonmuutoksista?
A68:n paljastama alue on viime vuonna solmitun kansainvälisen sopimuksen perusteella erityissuojelussa ainakin kaksi vuotta ja todennäköisesti vielä kymmenen vuotta sen päälle. Kaupallisten kalastusalusten on pysyttävä poissa, kun tutkijat etsivät uusia lajeja ja selvittävät eliöyhteisön kehityshistoriaa.
– A68:n irtoaminen antaa ainutlaatuisen tilaisuuden tieteelliselle ohjelmalle, jolla voitaisiin tutkia sellaisiakin perustavan tärkeitä kysymyksiä kuten jäähyllyjen kestävyyttä ilmastonmuutoksessa, sanoo brittiläisen Antarktiksen tutkimuslaitoksen BAS:n biologi Phil Trathan.
BAS:n suojelubiologista osastoa johtava Trathan on kiinnostunut myös muun muassa siitä, millaisia merenpohjan organismit ovat hiilinieluina. Hän haluaa myös selvittää, voidaanko organismien levittäytymisestä tulkita, miten ne ovat reagoineet aiempiin ilmastonmuutoksiin.
Toinen jäävuori pyrkii irti jäätiköstä
BAS on valmiina lähtemään A68:n paljastamille vesille ensimmäisenä. Myös eteläkorealaiset ja saksalaiset tutkijat valmistelevat tutkimuksia ensi ja sitä seuraavaksi vuodeksi.
Biodiversiteettitutkija Katrin Linse toivoo, että BAS:n alus ehtii perille jo ensi vuoden ensimmäisinä kuukausina eli Etelämantereen kesän aikana. Siihen saakka Linsen tutkijaryhmä pitää aluetta silmällä satelliittikuvista.
Ne kertovat myös uudesta laajenevasta railosta Etelämantereella. Pine Islandin jäätiköstä on irtoamassa jäävuori, joka on noin puolet A68:n koosta. Ympärillä kellahtelee joukko jäätikön sirpaleita.
Pine Islandin jäätikkö on Antarktiksen nopeimmin sulava jäätikkö, joten jäävuoren synty ei ole tutkijoille täysi yllätys. Heitä kuitenkin huolestuttaa, mitä sekin tarkoittaa merenpintojen nousun kannalta.