HELSINKI Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson saapuu paikalle polkupyörällä. Hänellä on yllään tumma ulkoiluasu, jossa lukee sydämen kohdalla erivärisin kirjaimin Moomin.
Jansson on luvannut esitellä tätinsä kotiateljeen, johon pääsee vain Moomin Characters Ltd -yhtiön antamalla luvalla. Vuosittain vierailijaryhmiä otetaan vastaan 10-15 kappaletta ja silloinkin ryhmän koko on rajoitettu.
Toven kotitalo on helppo löytää. Se sijaitsee Helsingin Kaartinkaupungissa, Ullanlinnankatu 1:ssä, aivan Kasarmikadun kulmauksessa.
Hailean marjapuuronvärisen ja empiretyylisen talon ylimmässä kerroksessa on torni, jossa muumien luoja asui 60 vuotta. Talon seinässä on reliefi nuoresta Tovesta, jonka nenä kiiltää. Nenän hieromisen sanotaan tuovan onnea.
Torni on pommitusten vaurioittama
Sisällä portaikossa Sophia Jansson kehottaa vierailijoita olemaan hiljaa. Kaikki kuulemma eivät pidä siitä, että yläkerrassa käy vieraita. Näin oli jo silloin, kun Tove Jansson pääsi vihdoin asumaan himoitsemaansa tornihuoneeseen.
– Hänestä tehtiin valituksia. Tänään sellaista on vähän vaikea uskoa, koska Tove oli pieni ja hento nainen, joka keksi muumit, jotka ovat lempeitä ja suvaitsevaisia, Sophia Jansson hymähtää.
Tove oli jo sotavuosina iskenyt silmänsä tähän taloon ja sen torniin. Torni oli aluksi täysin kylmä työtila, ilman mitään mukavuuksia. Se oli toiminut Hjalmar Hagelstamin ateljeena.
Loppukesällä 1944 Tovea viimein onnisti ja hän sai vuokrattua tilan itselleen. Helsingin pommitusten jäljiltä paikka oli tosin karmeassa kunnossa.
– Pommitusten jälkeen näyttää kamalalta, ei ikkunoita, halkeamia kaikkialla, seinistä pudonnut suuria kappaleita, kamiina ja patterit tuhoutuneet. Mutta se on kuitenkin suuri haaveeni. Valtava, 7,7 metriä kanttiinsa ja vieressä pieni huone, jossa voi asua,
kirjoitti Tove Jansson päiväkirjaansa.
Tänään ateljee on siisti. Heti ovesta sisään astuessa tervehtii pieni kamiina, Porin Matti. Eteiskamarin oikealla puolella pieni huone, jota Tove kutsui nimellä ”lilla rummet”. Vasemmalla puolella on pieni kylpyhuone, jossa on amme.
Ateljeessa ei saa ottaa turistikuvia
Toisin oli sotavuosina. Tove asui pienessä lilla rummetissa. Siinä saattoi talviaamuna olla lämmintä kuusi astetta, kun ateljeessa oli jo lähellä nollaa.
Näin Tove itse kuvaili työtilaansa:
– Valtava koristeellinen jugendtyylinen kamiina ja koominen vanha ovi punaisine ja vihreine lasi-ikkunoineen. Sen vierellä on epäsymmetrinen valkeaksi kalkittu huone, jossa voin pitää kaikkia naisellisia romppeitani. Siellä on katon alla kaksi ikkunaa.
Sophia Jansson on Toven veljen Lars Janssonin tytär. Lars otti Muumi-sarjakuvat piirrettäväkseen, kun Tove ei enää jaksanut.
Nyt Sophia Jansson on muumiyhtiön pääosakas ja taiteellinen johtaja. Hän myös useimmiten esittelee kotiateljeeta vieraille.
– Tämä on yksityisasunto, joka on yhtiön omistuksessa. Perheen jäsenet saavat tätä käyttää, mutta on täällä istunut myös Toven ja muumien tutkijoitakin, Jansson kertoo.
Hän huomauttaa, että ateljeessa ei saa ottaa kuvia, juuri sen yksityisyyden takia. Vieraat painavat hieman nolostuneina kuvausvalmiit pokkarinsa ja kännykkäkameransa vaivihkaa takaisin taskuihinsa.
Naisparien keskinäinen tanssi ärsytti
Lähes kuusi metriä korkean ja kahdeksan metriä pitkän ateljeetilan kahdella seinällä ovat isot kaari-ikkunat, jotka avautuvat itään ja etelään. Niiden yläpuolella on vielä pienet suorakaiteenmuotoiset ikkunat.
Itäseinällä nousevat avonaiset portaat ylös parvelle, joka kiertää huonetta kahdella seinällä. Sieltä pääsee myös livahtamaan eteisen yläpuolelle tehtyyn nukkumatilaan ja taas kierreportaita pitkin alas eteisen ja pikkuhuoneen puolelle.
Tove oli 29-vuotias nuori nainen, kun hän muutti tänne. 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa nuorilla aikuisilla ei ollut kovin paljon kokoontumispaikkoja. Niinpä Tove kutsui ystäviään torniateljeeseensa.
Seikka, joka laitettiin merkille myös talon muiden asukkaiden keskuudessa. Huhuttiin, että ullakkohuoneessa naiset tanssivat jopa kahden kesken.
– Täällä juhlittiin ja pidettiin teatteriesityksiä. Sen seurauksena talon asukkailla oli huomauttamista, koska heidän mielestään täällä vietettiin moraalitonta elämää, Sophia Jansson naurahtaa.
Toven päiväkirja kertoo, miten hän itse yllättyi asukkaiden reaktiosta:
– Sitten tulee sutaistu paperilappu, jossa sanotaan että syyskuun ensimmäisenä on lähdettävä mihin parhaaksi näen.
Vuosien mittaan häätöuhkauksia tuli useitakin, mutta niitä ei laitettu täytäntöön. Asuttuaan tornissa kymmenen vuotta taiteilija onnistui lopulta ostamaan asunnon itselleen vuonna 1952. Sitä varten piti ottaa iso pankkilaina.
– Tämä oli Tovelle hyvin rakas paikka, paljon enemmän kuin vain työtila. Ateljee oli osoitus hänen vapaudestaan ja taiteellisuudestaan, Sophia Jansson kuvailee.
Muumikirjat syntyivät tornissa
Ullanlinnankadun torniateljeessa Tove Jansson loi tärkeimmät maalauksensa ja muumitarinat. Jo vuonna 1945 ilmestyi Muumit ja suuri tuhotulva. Siitä lukijat tutustuivat Muumipeikkoon ja Muumilaaksoon. Kirjasarjasta tuli Tove Janssonin maailmankuulun uran tunnetuin osa.
Sophia Jansson kertoo jännittävästä ullakkokäytävästä, joka yhdisti Tove Janssonin asunnon korttelin toiseen taloon ja siellä niin ikään yläkerrassa sijaitsevaan taiteilija Tuulikki Pietilän asuntoon. Tuulikista tulikin Toven elämänkumppani ja käytävää pitkin naiset saattoivat vierailla toistensa luona.
Enää ei sitä käytävää ole, mutta Sophia Janssonkin ennätti pikkutyttönä kulkea ullakon kautta Tuutin eli Tuulikki Pietilän luo.
– Aina jossain vaiheessa otimme korin mukaan, jossa oli kaikki tarvittava ja menimme vintin yli Tuulikin luo. Tuulikki oli se, joka naisten suhteessa kokkasi. Vintti oli lapselle hyvin mielenkiintoinen paikka. Se oli pimeä, pölyinen ja jännittävä.
Vähitellen ullakkokäytävälle alkoi ilmestyä epävirallinen taidenäyttely, kun Tove ja Tuuti kiinnittelivät sinne kauniita kuvia, joita he olivat leikanneet talteen eri julkaisuista ja julisteista.
– Myös talon muilla asukkailla heräsi kiinnostus nähdä mitä naiset olivat sinne laittaneet esille, Sophia Jansson muistelee.
Torniateljeeseen tehtiin vihdoin remontti 1960-luvulla. Remontin suunnitteli arkkitehti Reima Pietilä, joka oli Tuulikki Pietilän veli. Yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa pariskunta laati suunnitelman, jossa isoon tilaan syntyi parvi ja seiniä eristettiin. Kylpyamme asennettiin Toven erityisestä toiveesta.
Tupakan jäljet ja hajut katosivat remontissa
Tove Jansson kuoli 2001 ja ullakkohuoneisto siirtyi Moomin Characters Ltd:n haltuun. Sophia Jansson kertoo, että asunto oli silloin jälleen remontin tarpeessa.
– Jouduimme osin pakostakin teettämään remontin. Tilan sisäkatto oli lohkeillut, ikkunat vuotivat ja sähköt olivat vakuutusyhtiön mielestä jopa hengenvaaralliset.
Samalla katosivat maaliroiskeet lattialta, tupakan kellertämät seinät ja paikalle ominainen haju.
Tänään ateljeetilassa on muutama iso historiallinen kuva esimerkkinä ajoista, jolloin Tove siellä asui.
Salissa seisoo myös kaksi isoa kipsipatsasta, joiden mallina on ollut Toven äiti, Signe Hammarsten-Jansson. Aviomiehensä Viktor Jansson käytti usein kaunista vaimoaan mallina veistäessään alastomia naisfiguureja. Kasvot taiteilija keksi itse.
Toven hyllyt ovat täynnä kirjoja, joukossa kaikki keskeiset satuklassikot. Siellä täällä on erikokoisia purjelaivojen pienoismalleja ja kauniita, veden silottamia kiviä ja simpukoita. Tove rakasti merta.
Maalausteline seisoo nyt tyhjänä, mutta parven alla on maalauksille hylly, jossa näkyy Toven keskeneräisiä teoksia. Seinällä roikkuu kaksi kopiota ranskalaisista maalauksista. Silmä osuu myös vanhaan, kauniiseen kokopuiseen äyskäriin. Esillä on myös saha ja balalaikka.
Nurkassa on entisen uunin jättämä kolo, johon Tove teki pienen keittopisteen, jonka alla on tiiviisti pakattuina polttopuita. Hellaa ei kuitenkaan enää uskalla käyttää. Sen päälle on asetettu sähkölevytaso. Kaikesta näkee, ettei Tove pitänyt ruuanlaitosta.
Kohta ateljeeseen on taas tunkua
Vajaan kahden viikon on kuluttua on jälleen Helsingin kirjamessut. Silloin Sophia Janssonin puhelin taas soi.
– Messujen aikaan täällä käy ulkomaisia vieraita. Pyyntöjä tulee eri kustantajilta tai Fililtä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura).
Mutta virallista museota ei perikunta Toven tornihuoneistosta halua.
– Se vaatisi kaikenlaisia järjestelyjä ja tulisi kalliiksi. Tämä tila muuttuisi paljon, koska tavaroita pitäisi suojata.
Ateljeen esittelyhetki on päättynyt ja Sophia Jansson kehottaa vieraita poistumaan yhtä hiljaa kuin tulivatkin. Jansson käy vielä paikat läpi ja tarkistaa, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan.
– Minulle on tärkeää säilyttää sydämessäni kuva Tovesta. Isoäitini, Tove ja Tuuti olivat minun ydinperhettäni, toteaa oman äitinsä jo 6-vuotiaana menettänyt Sophia Jansson ja sulkee oven.
Korjattu 15.10. klo 13.20: Haastateltava on Sophia Jansson, ei Larsson. Tove Jansson oli 29-, ei 19-vuotias, muuttaessaan torniateljeehen.