Pikkuruisia räsymattoja. Tuossa on punaisia ja violetteja raitoja, tuossa sinisävyisiä. Se tulee mieleen näytetilkuista, joita on aseteltu Aalto-yliopiston muotoilun tutkimuksen professorin Kirsi Niinimäen huoneen neuvottelupöydälle.
Tilkut liittyvät tutkimukseen, jossa selviteltiin, voitaisiinko samanvärisiä kankaita kierrättää yhdessä ja siten säilyttää kuitujen väri. Punaisesta lumpusta tulisi punaista kuitua, vihreästä vihreää. Yleensä kaikenväriset lumput mätetään yhteen ja valkaistaan, jotta uusiokuidusta saadaan neutraalin väristä.
Niinimäki johtaa parhaillaan hanketta, joka pohtii, kuinka rääsyistä revitään rahaa. Trash 2 Cash on EU-tasoinen projekti, jossa on mukana yhdeksän Euroopan maata. Kaikki antavat oman panoksensa ja eri näkökulman hankkeeseen, jonka päämääränä on edistää tekstiilien kiertotaloutta. Siis, että tekstiilimateriaali saataisiin kiertämään niin, ettei uutta, neitseellistä puuvillaa tai varsinkaan uutta tekokuitua enää juurikaan tarvittaisi.
Trash 2 Cash keskittyy erityisesti puuvillan ja polyesterin kierrättämiseen. Suomi tarjoaa projektiin muotoiluosaamista.
– Me muotoilijat olemme tässä eräänlaisia pelinavaajia. Toimimme liimana, joka yhdistää materiaalitutkijat, tekstiiliteollisuuden ja alan bisneksen yhteen, Niinimäki määrittelee.
Niinimäen mielestä on tärkeää, että materiaalitutkijat pyrkivät kehittämään kierrätyskuituja, jotka lyövät kilpailijat laudalta.
– Toistaiseksi tosiasia on se, että kierrätyskuidut ovat kalliimpia kuin vaikkapa neitseellinen puuvilla. Siksi ei riitä, että yritämme vain matkia puuvillan ominaisuuksia. Jos materiaali on kallis, sen tulee olla ominaisuuksiltaan ylivoimainen.
Tällä hetkellä puuvilla on eniten käytetty materiaali vaateteollisuudessa. Tärkeimmät puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan. Viljelyksiä on paljon myös Länsi- ja Keski-Afrikan maissa. Viljely vaatii paljon vettä. Puuvillapeltojen keinokastelu käy hiljalleen mahdottomaksi, sillä viljelyalueiden vesivarat ovat huvenneet. Lisäksi puuvillan tehotuotantoon liittyy monia muita ekologisia ja eettisiä ongelmia.
Vaateteollisuuden on pakko keksiä vaihtoehtoja massatuotetulle puuvillalle.
Kuluttajalle ekoaspekti on viimeinen sinetti ostopäätöksessä
Kierrätysmateriaalit, uudet puupohjaiset kuidut, luomupuuvilla ja -villa, ovat vielä pienen tiedostavan asiakasryhmän juttu. Vastuullisia vaatteita ja muita eettisesti valmistettuja tuotteita myyvän Karmashopin asiakkaista suurin osa on paljon matkustaneita, varakkaita naisia.
– Kyllä meillä varmaan kaikilla on jonkinlainen huoli maailman tilasta, sanoo Karman toimitusjohtaja Sanna Karhumäki.
– Niille, jotka ovat reissanneet maailmalla ja nähneet omin silmin likaantuneita vesistöjä ja roskaantuneita rantoja, asia on ehkä konkreettisempi.
Karhumäen mielestä asiakkaan ostopäätökseen vaikuttavat silti ennen kaikkea tuotteen toimivuus ja ulkonäkö. Kirsi Niinimäki on samaa mieltä.
– Muodin kuluttaja hakee estetiikkaa tai funktionalismia. Ekoaspekti on usein se viimeinen tekijä, joka vaikuttaa ostopäätökseen.
Toisaalta harkittu ostopäätös on myös ympäristöteko.
– Jos vaate on mieluinen ja käytössä pitkään, sitä ei olla heti ensimmäisenä kärräämässä kirpputorille tai kierrätykseen, Karhumäki arvelee.
Pikamuoti on uusi ilmiö. Vielä 1990-luvulla vaatteiden laatu oli parempi ja hinnat korkeammat. Sesonki vaihtui neljä kertaa vuodessa. Nyt uusia vaatteita tulee kaupan rekkeihin viikoittain. Halpamuoti on opettanut meidät ajattelemaan, ettei laadukkaaseen ja kalliimpaan vaatteeseen ole varaa. Ja ikävä kyllä kalliskin vaate voi olla huonolaatuinen.
– Tällä hetkellä meillä ei ole mitään välineitä, joilla kertoa kuluttajalle, kestääkö vaate yhden pesun vai kolmekymmentä. Voisi ajatella, että vaatteilla olisi tulevaisuudessa tällainen laatutakuu, Niinimäki tuumii.
– Meidän täytyy vain kehittää tarpeeksi korkealaatuisia materiaaleja, joista tuottajapuoli voi sitten valmistaa oikeasti kestävää muotia.
Toisaalta, kun puuvilla alkaa maailmasta loppua, sen hinta tulee nousemaan. Samaan aikaan korvaavat kuidut saadaan toivottavasti massojen ulottuville. Kävi kuinka tahansa pikamuodin aika alkaa olla ohi.
– Kyllä minä näen, että tällainen kuluttajakäyttäytyminen on tulevaisuudessa mahdotonta, Niinimäki sanoo.
Onko kierrätetty yhtä kuin likainen?
Maailmassa, myös Suomessa, on paljon kuluttajia, joille raha ei ole ongelma. Luomupuuvilla ja eläintä kunnioittaen tuotettu villa tuntuvat monesta luksukselta, josta ollaan valmiita maksamaan.
– Luonnonmateriaalit tuntuvat käteen miellyttävältä. Tunnun voi aistia jopa verkkokaupan kuvista, sillä meillä on vahva mielikuva siitä, miltä pehmeä villa tuntuu, Sanna Karhumäki sanoo.
Sen sijaan saman kaupan puupohjainen, biohajoava lyocell-kuitu ei herätä vastaavanlaisia mielleyhtymiä. Verkkokaupan kuvista on vaikea päätellä, miltä tuote tuntuu käteen. Karmashopin showroomissa asiakas pääsee hiplaamaan tuotteita omin näpein.
– Kun asiakas koskee lyocell-vaatetta, se ei tunnukaan niin luonnolliselta. Lyocelliin saadaan heposti kaunis kiiltävä pinta, jota puuvillaan ei saa. Silti materiaali herättää epäilyksiä ja saan kertoa siitä juurta jaksain, Karhumäki sanoo.
Lyocellin kaltaisia muuntokuituja on vaateteollisuuden käytössä jonkin verran. Useimpien raaka-aine on puu. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä kehittämässä, puuvillan kaltaisessa Ioncell-f-kierrätyskuidussa, voidaan käyttää paperisellua, keräyspaperia- tai pahvia tai tekstiilijätettä. Prosessin tekee erityisen ympäristöystävälliseksi liuottimena käytetty ioninen neste. Se on vähemmän luontoa kuormittava kuin esimerkiksi viskoosin tuotannossa käytetty myrkyllinen rikkihiili tai lyocellin tuotannossa käytetty arvaamattomasti käyttäytyvä liuotin.
Myrkytön, kierrätetystä materiaalista tuotettu vaate herättää kuluttajissa kahdenlaisia reaktioita. Monelle kierrätysmateriaali on plussaa. Toisten mielestä kierrätetty tarkoittaa likaista.
– Jotkut kuluttajat näkevät tässä hygieniaongelman. He ajattelevat, että kierrätystekstiilistä saatu kuitu on vähän kuin käytetty vaate. Tanskalaiset tekevät tästä parhaillaan kuluttajatutkimusta, Kirsi Niinimäki kertoo.
– Kriittiset kuluttajat eivät tule ajatelleeksi, että näillä menetelmillä, joilla me teemme uusiokuituja, materiaalit käyvät nanotasolla. Sieltä poistuvat kyllä kaikki haitalliset aineet.
Kiertotalous odottaa poliittisia päätöksiä ja investointeja
Suomessa astui vuonna 2016 voimaan laki, joka kieltää tekstiilijätteen viemisen kaatopaikalle. Kierrätysmenetelmiä pitäisi vielä kehittää, jotta lumpusta saataisiin mahdollisimman hyvää raaka-ainetta teollisuudelle.
Kierrätyksen ongelmana ovat sekoitekankaat. Melkein kaikkiin puuvillavaatteisiin lisätään polyesteriä tai joustavaa elastaania eli lycraa.
– Kierrättäessä näitä on vaikea erottaa. Talteen saadaan ehkä vain puuvilla tai vain polyesteri tai ei kumpaakaan. Tämän asian parissa kamppailevat ruotsalaiset Trash 2 Cash-projektin jäsenet.
Elastaanille on jo löytymässä vaihtoehto selluloosaviskoosista. Osa kuluttajista kuopiikin jo malttamattomana. Milloin saadaan kestävää ja kierrätettävää muotia, jota voi hankkia hyvällä omallatunnolla? Samaa kyselee tekstiiliteollisuus.
– Teollisuus haluaisi nämä uudet kierrätyskuidut käyttöön jo vaikka huomenna, nauraa professori Niinimäki.
– Tämä on kuitenkin aika perustason tutkimusta vielä ja ratkaistavia ongelmia on paljon.
Niinimäen mukaan koko kierrätyssysteemi on mietittävä alusta loppuun saakka, ennen kuin massatuotanto voidaan aloittaa.
Aloittamiseen tarvitaan lisäksi vielä poliittisia toimenpiteitä. Yhteiskunnan sitoutuminen kiertotalouteen on vielä julki lausumatta ja Suomelta puuttuu kansallinen kierrätysstrategia. Lisäksi tarvitaan tietysti rahaa eli investointeja. Trash 2 Cash -projektin kaltaisia tutkimushankkeita on käynnissä eri puolilla Eurooppaa. Meneillään on todellinen kilpajuoksu. Joka voittaa sen, saa kilpailuedun puolelleen, Niinimäki uskoo.
– Jännittää, kuka ensimmäisenä tekee isoimman tehdasinvestoinnin. Se on meidänkin haaste, että onko se Suomi vai joku muu.
Lue myös:
Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen
Metsästä saadaan vaatetta suomalaistekniikoilla – vanhat farkutkin kelpaavat kiertoon
Tutkijan väite kierrätysmuovin vaaroista herätti kysymyksiä – tässä kolme vastausta
Katso video:
Räsymattoratkaisu