Kuulostaako tutulta: Poliitikko kirjoittaa Facebook-päivityksen, jonka voi tulkita rasistiseksi.
Toiset poliitikot ja asiantuntijat tuomitsevat lausunnon, mediassa asia nostetaan esiin ja käsittämätöntä kommenttia ihmetellään.
Syntyy somekohu, jonka jälkeen alkuperäisen päivityksen kirjoittanut poliitikko kiirehtii valittamaan, kuinka hänen sananvapauttaan rajoitetaan.
Ei, ei, ei. Ja vielä kerran: ei rajoiteta.
Väännetäänpä rautalangasta: Sananvapautta ei ole se, että saa sanoa mitä tahansa ilman että puheistaan joutuu vastuuseen.
Kyllä, Suomessa ollaan siinä hyvässä tilanteessa, että harvoin kukaan ennakkoon kieltää kirjoittamasta typerää Facebook-statusta tai möläyttelemästä. Mutta se ei tarkoita sitä, että typerää tai rasistista – tai oikeastaan mitä tahansa mielipidettä tai lausumaa – ei saisi kritisoida.
Sananvapauteen kuuluu se, että jokainen kantaa vastuun puheistaan ja sanomisistaan. Kritiikki on olennainen osa sananvapautta.
Kyllä. Sananvapautta on pilailla, pilkata, ivailla, provosoida, ärsyttää ja jopa loukata. Esimerkiksi satiirilla ja vallanpitäjien pilkalla pitääkin olla liikkumavaraa.
Mutta tästä kaikesta pitää kantaa myös vastuu.
Tietenkin laki asettaa myös rajat. Suomen perustuslaki toteaa sananvapaudesta näin.
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Olennainen on laissa oleva sana ennakolta.
Jälkikäteen lakien avulla voidaan puuttua esimerkiksi kunnianloukkauksiin tai vaikkapa kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Vastaavasti vaikkapa yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai yrityssalaisuudet kuuluvat lain mukaan alueisiin, jossa sananvapautta rajoitetaan. Mutta näistäkään ketään ei tuomita ennakkoon.
Tiedotusvälineillä on sananvapaudessa erityisasema. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä listaa median oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat erilaiset kuin yksittäisellä kansalaisella.
Suomalaisella sananvapaudella menee hyvin, jos tilannetta vertaa vaikka Turkkiin, arvioi kymmeniä vuosia suomalaista sananvapauskeskustelua seurannut ja sananvapautta tutkinut Jyväskylän yliopiston lehtori Riitta Ollila.
Hänen mukaansa tämän hetken iso sananvapausongelma on käänteinen. Sananvapautta käytetään vihapuheeseen.
– Jotkut ajattelevat, että he voivat sananvapauden nimissä tehdä ja laukoa mitä vaan, Ollila sanoo.
Rasistiset, ihmisarvoa loukkaavat puheet, laittomat uhkaukset ja kunnianloukkaukset – ne Suomessa isompi ongelma kuin sananvapauden rajoittaminen. Niillä yritetään vaientaa keskustelijoita: tutkijoita, toimittajia ja asiantuntijoita.
Internet ja varsinkin sosiaalisen median nousu on mahdollistanut sen, että jokainen voi sanoa mitä haluaa ja saada sanomisilleen helposti ison yleisön. Se on hyvä asia. Mutta kaikki eivät osaa käyttää mahdollisuuksia oikein.
Ihmiarvoa loukkkaava vihapuhe ja uhkailu eivät kuulu sananvapauteen, Ollila sanoo.
– Ongelma on tietenkin se, kuinka paljon siitä voi rangaista. Rajanveto epämiellyttävän puheen ja vihapuheen välillä on vaikea.
Siis vielä kerran. Kyllä. Loukata saa. Mutta ei, sanojensa takana seisomisesta ei pääse eroon vetoamalla sananvapauteen.
