Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa on seurattu mielenkiinnolla sosiaalisessa mediassa leviävää Me too -kampanjaa. Osa kriisipäivystysnumeroon soittaneista henkilöistä on rohkaistunut hakemaan keskusteluapua nimenomaan kampanjan takia.
– Joukossa on henkilöitä, jotka eivät ole vuosikymmeniin käsitelleet tätä asiaa kenenkään kanssa. Siitä ei ole uskallettu kertoa. On ehkä ajateltu, että se on omaa syytä, että on jouduttu tällaisen häirinnän kohteeksi, Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinijoki luonnehtii.
Heinijoella on itselläänkin lukuisia häirintäkokemuksia. Hän kertoo yhden esimerkin lapsuudestaan.
– Olimme alle 10-vuotiaina pikkutyttöinä virpomassa. Menimme ystäväni kanssa noita-asuihin pukeutuneina paikalliseen autokorjaamoon. Saimme kyllä siellä olleilta miehiltä pääsiäismunia, mutta he myös yrittivät sohia niillä meidän intiimialueitamme. Ei siitä mitään traumaa jäänyt, kun ei sitä oikein edes ymmärtänyt, kun itse oli niin pieni.
Pääkaupunkiseudulla apua saa helposti
Puhuminen on tärkeää, esimerkiksi ystävän kanssa. Se auttaa pääsemään yli traumaattisista kokemuksista.
– Koskaan ei saisi jäädä yksin sen kokemuksensa kanssa, vaan siitä pitäisi rohkaistua kertomaan jollekin. Se lisää häpeän kokemusta, jos jää yksin käsittelemään asiaa. Häpeä ja syyllisyys kuuluvat kuitenkin aina sille tekijälle, ei kokijalle, Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinijoki korostaa.
Yhteyttä voi ottaa Tukinaisen (siirryt toiseen palveluun) lisäksi myös Naistenlinjaan (siirryt toiseen palveluun) tai Rikosuhripäivystykseen (siirryt toiseen palveluun). Pääkaupunkiseudulla apua tarjovat myös Tyttöjen talo (siirryt toiseen palveluun) ja Naistenklinikalla toimiva Seri-tukikeskus (siirryt toiseen palveluun).
– Pääkaupunkiseudulla näitä palveluita on hyvin saatavilla, mutta muualla maassa tarvitaan kyllä lisää matalan kynnyksen paikkoja, joihin pääsee ilman lähetteitä, Heinijoki toivoo.