Rovaniemeläisen Vihreiden puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja Miikka Keräsen avoin kirje Stockmannille on herättänyt vilkasta somekeskustelua. Kirjeessään Keränen vaati Stockmannia luopumaan Hullut Päivät -nimen käytöstä. Keränen kirjoittaa blogissaan muun muassa näin: Hulluista puhuminen vähättelee mielenterveysongelmia ja leimaa ongelmien kanssa eläviä, ja siksi Hullut Päivät on lopetettava.
Somessa keskustelua on herännyt muun muassa siitä, käytetäänkö tänä päivänä mielenterveysongelmaisista sanaa hullu.
Keränen pahoitteli myöhemmin aiheuttamaansa mielipahaa ja kertoi, että hänen tarkoituksensa ei ollut leimata mielenterveyskuntoutujia hulluiksi vaan päinvastoin.
Stockmannin yhteiskuntavastuupäällikkö Johanna Stenbäck sanoo, että Hullut Päivät -kampanjan tarkoitus ei ole loukata ketään. Hän kertoo, että Keräsen palautteen kaltaista viestiä tavaratalo ei ole saanut koskaan aiemmin.
Leimaa hälvennetään koko ajan
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka sanoo, että toisaalta hän iloitsee keskustelusta. Vaikka aihe nostettiin kärjekkäästi esiin, mielenterveyskuntoutujista on hyvä puhua avoimesti.
– Mietitään sitä, onko tämä loukkaavaa vai ei, Sydänmaanlakka sanoo.
Sydänmaanlakan mielestä termit tulisi yleisesti ottaa käyttöön niin, että niiden pelottavuus tai ahdistavuus vähenee. Hän sanoo, että monelle tulee esimerkiksi automaattisesti jälkiliite sanaan: mielenterveys.
– Miten kaunis sana on mielenterveys, mutta nykykielessä jokainen liittää takaraivossaan siihen kaiun mielenterveysongelmasta, Sydänmaanlakka sanoo.
Sydänmaanlakan mielestä ei ole olemassa vääriä tai oikeita sanoja. Ihmiset antavat sävyt sanoille. Tärkeämpänä hän pitää sitä, että eristäminen ja erillisenä ryhmänä pitäminen sekä leimaaminen vähenee. Yksi esimerkki leimaamisesta on Sydänmaanlakan mielestä se, että usein esimerkiksi väkivallan teon yhteydessä keskustellaan siitä, oliko tekijällä mielenterveysongelmia.
– Tämä on monelle kuntoutujalla tosi ahdistavaa, ikään kuin he kävelisivät puukot taskuissa toreilla. Kuntoutujat ovat hoidon piirissä ja he eivät ole riski. Riski ovat ne, jotka eivät ole saaneet diagnoosia eivätkä ole tulleet kohdatuksi elämäänsä liittyvien haasteiden kanssa. Monesti on tullut esiin myös se, että tekijät ovat hakeneetkin apua, mutta eivät ole saaneet, Sydänmaalakka sanoo.
Miten kaunis sana on mielenterveys, mutta nykykielessä jokainen liittää takaraivossaan siihen kaiun mielenterveysongelmasta.
Olavi Sydänmaanlakka
Usein juuri diagnoosi määrittelee mielenterveyskuntoutujaa. Ihminen haluaa tulla nähdyksi kokonaisuutena, eikä vain diagnoosin kautta. Sydänmaanlakka peräänkuuluttaa lisää avoimuutta ja keskustelua mielenterveydestä. Hän iloitsee julkisuuden henkilöistä, jotka kertovat omasta sairaudestaan avoimesti.
– Jokaisessa meissä asuu pieni hullu. Me järjestönä tehdään koko ajan töitä ja nostetaan esiin ihmisiä ja heidän tarinoitaan.
Työelämä mukaan uuteen barometriin
Mielenterveyden keskusliitto julkaisee marraskuussa uuden Mielenterveysbarometrin. Barometrillä seurataan kuntoutujien itsensä, heidän omaistensa, mielenterveysalan ammattilaisten ja muun väestön asenteita mielenterveysongelmia kohtaan.
Viimeisin barometri on vuodelta 2015. Sen mukaan mielenterveyskuntoutuja kokee joutuneensa leimatuksi sairautensa takia. Tutkimuksesta selviää myös, että 18 prosenttia väestöstä pitää mielenterveysongelmia kokeneiden kohtaamista epämukavana ja pelottavana. Alle kymmenesosa suomalaista on sitä mieltä, että mielenterveyden järkkymisestä saa syyttää pääosin itseään.
Tuore barometri tehdään yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja siinä on uutena osa-alueena myös työelämän osallisuus.
– Valitettavan usein tuntuu olevan, että vain työ mittaa sitä, miten hyvä tai pystyvä ihminen on. Työelämä on se, missä me tullaan arvostetuiksi tai sitten ei tulla, Sydänmaanlakka sanoo.